2-vuotiaiden kaksosten äiti

Kävin aamulla kampaajalla ja astelin sieltä tyytyväisenä pihalle. Kotona ajattelin ottaa uuden profiilikuvan päivitetyn tyylin kunniaksi. Yllättäen kuvassa ei näkynytkään kampaajan käsittelyssä virkistynyt nainen vaan väsynyt, ryppyotsainen, roikkuluominen tyyppi, wtf!? Mistä ne silmäpussit ilmestyivät? Kuvasin uudestaan, mutta samat mustat silmäpussit heiluivat kymmenessä seuraavassakin otoksessa. Kai ne sitten ovatkin todelliset.

Tiedän, että olen nukkunut luvattoman vähän ja laittoman katkonaisesti edelliset kaksi vuotta. Oikeastaan jo raskausajankin, joten jo kolme vuotta siis. Olo ei kuitenkaan ole ollut niin puolikuollut, miltä kuvassa näytän.  Aamuisin olo on oikeastaan aika virkeä, ainoastaan niinä aamuina väsyttää kun yöllä onkin oikeasti nukkunut. Niitä aamuja on "onneksi" vähän.

Vaikka en ole tajunnut, että näytän karmealta niin väsymyksen olen huomannut kuitenkin. Aivolamana, tahmeutena. Äo on laskenut kuin lehmän häntä. Jo vuorokauden valvominen vastaa promillen humalatilaa. Entä sitten kolmen vuoden huonot yöunet? On päiviä etten osaa kanamunaa keittää. Oikeasti. Sitä se teettää...kolmen vuoden univaje. Asioita unohtaa. Asioita tekee rekisteröimättä juuri tekemäänsä. Keskustelukumppania "kuuntelee", mutta samalla filmi pyörii täysin tyhjää. Ajaa autolla ja yllättyy kun on perillä.

Jos nyt aletaan syyttää univajetta, niin syytän sitä myös saamattomuudesta. En saa aikaiseksi vierottaa tyttöjä tuteista, en saa pestyä mattoja, en saa valokuvatilausta tehtyä, hoitolisän tarkistuksen deadline paukuttaa ovea...En jaksa keskittyä. Mihinkään. En edes tähän, joten en paljon kirjoita ja sekin mitä kirjoitan on täysin jäsentelemätöntä tajunnanvirtaa.

Vaikka en jaksa keskittyä niin olen kyllä jaksanut syödä. Olen korvannut tunnollisesti menetettyä unta herkkupaloilla. Suklaapala kaapista ja taas jaksaa... se näkyy ja tuntuu muuallakin kuin valokuvissa.

Huomenna heti aamulla, kunhan ensin otan lääkkeeni, jotka on määrätty torjumaan unenpuutteesta johtuvia rytmihäiriöitä, kipitän kauppaan. Yritän muistaa ostaa ryppyvoidetta. Sitä kai pitäisi muutenkin käyttää jo tässä iässä, mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia. Ja jotakin muuta voidetta ehkä noille silmäpusseille myös.

Tämä on väliaikaista. Vaihe elämässä. Nyt on vähän rankkaa ja väsyttää, mutta kyllä se tästä. Vuoden päästä profiilikuvassani on ehkä jo vähän hoikempi ja vaaleammilla silmänalusilla varustettu tyyppi.

2-vuotiaat tytöt :)

Eilen 12.6 meidän vauhtikaksikko täytti kokonaiset 2-vuotta! Onnea Henna ja Anniina! :D

Vaikka vauhtia tytöillä piisaa niin synttäreitä juhlittiin maltillisesti vain perheen ja kummien kesken. Vieraat myös jakaantuivat kahdelle päivälle ja saattaapi vielä pari vierasta piipahtaa kesän kuluessa synttäreiden merkeissä. Juhlat olivat mukavan leppoiset ja tytöt nauttivat olostaan, vieraista ja saamistaan lahjoista, joita tulikin yltäkylläisesti! Tärkeää oli, että molempina päivinä vedettiin juhlavaatteet päälle ja mekoissa olikin sitten kiva pitää tanssiesityksiä yleisölle ☺

2-vuotiaat on hirveän hauskaa ja kuluttavaa seuraa. Jutut ovat mitä mainioimpia ja joka päivä yllättyy tyttöjen sutkautuksista ja muista keksinnöistä. Yhtenä päivänä tässä Henna lauleskeli. Anniina painoi kädet korvilleen ja tokaisi "älä Henna laula, mun kovviin ottaa kipevää" :D Ansku myös osaa kivasti pyytää haluamiaan juttuja "Äiti saanko minä, saanko...?" Eikä Hennakaan kakkoseksi jää, vaikka onkin vähän siskoaan harkitsevampi sanoissaan. Eräänä päivänä nimittäin huomasin ostaneeni kerhorepun kun Henna lupasi pitää sitä ihanasti :D

Molemmat on kovia laulamaan ja tanssimaan. Pravuureita on Hepo hirnahtaa ja Pieni tytön PYLLERÖINEN! :D Tanssimiseen tarvitaan ehdottomasti balleriinamekkoset ja paljaat varpaat. Sukat meillä ei pysy jaloissa sekuntia kauempaa nykyään...tulispa äkkiä helteet.

Oikeastaan mihinkään leikkiin ei näillä tytöillä pitkäjänteisyys riitä kovin pitkäksi aikaa. Henna yksinään voisi asetella muumihahmoja taloon ym pientä näpertämistä, mutta yhdessä leikkiessä tulee nopeasti riitaa ja kaveria joko purraan, käydään kiinni hiuksiin tai pukataan nurin.

Leikit vaihtuvat silmänräpäyksessä myös päättömään riehumiseen, joka yleensä päättyy jommankumman tai molempien loukkaantumiseen. Näille tytöille ei siis käännetä selkää hetkeksikään. Mä olen kehittänyt haukankatseen ja kasvattanut silmät selkään ja jostain pongahtaa myös usein se ylimääräinen käsikin kun pitää siepata sohvilta ja sängyiltä putoilevia tenavia.

Ulkoilu on ollut meille hermot pelastava tekijä. Vietetäänkin pitkät tovit omalla pihalla ja kärräillään rattailla ympäri pitäjää. Tässä lähettyvillä on myös kaksi kivaa leikkipuistoa ja kauempana vielä yksi lisää.  Onneksi on kesä niin voi olla ulkona aamusta iltaan! ...vaikka sitten toppavaatteissa...

 

Syöminen ja allergiat ovat helpottaneet. Käytössä on kaikki ruoka-aineet lukuunottamatta paljasta maitoa. Ruuan seassa maitoa voi olla ja myös tavallista jäätelöä voi silloin tällöin syödä. Kuitenkaan vielä ei olla normaalissa syömisen suhteen ja meillä onkin kuun lopussa lastenlääkärille aika asian tiimoilta.

Ruokailun haasteista huolimatta tytöt kasvat hyvin ja ovat yleensä iloisella ja aurinkoisella tuulella. On myös liikuttavaa nähdä, että kinastelusta huolimatta sisko on hirveän tärkeä ja toisen puolia pidetään aina. Kumpainenkin muistaa huolehtia, että myös toinen saa xylitol-pastillin, uudet sukat, näkee tiellä kävelevän koiran ynnä muut tärkeät jutut ☺

Öisin vielä heräillään satunnaisesti, mutta enemmän meillä taitaa jo olla nukuttuja kuin valvottuja öitä. Tutti on vielä käytössä öisin, erityisen tärkeä se on nukahtamisvaiheessa. Energia ei vaan nyt riitä siitä vierottamiseen :(
Päiväunet taitaa olla historiaa, niitä ei olla nukuttu enää aikoihin. Myös Bumbleridet ovat seisseet nurkassa tyhjän panttina viikkoja. Saa nähdä tuleeko niitä enää käytettyä...? Kynnys laittaa myyntiin on kuitenkin vielä liian iso. Jotenkin laittaa hanttiin ajatella, että tytöt on jo reippaita 2-vuotiaita, eikä enää mun pikkuvauvoja.

Mutta niin vaan tässä on käynyt. Vauvat kasvoivat pikkutytöiksi silmänräpäyksessä! Haastetta ja tekemistä on ollut ja tulee olemaan, mutta oikeastaan nautin kaikesta muusta hirveästi paitsi välien selvittelyistä ja alati vaanivasta loukkaantumisvaarasta. Mielenkiintoista nähdä poistuuko nuo ongelmat tulevan vuoden aikana!

Ihanat, tärkeät synttärikortit :)

***

Kesäjuttuja pihalla

Kesäloma meidän koululaisella on jo hyvässä vauhdissa ja kesäkuukin päässyt alkua pidemmälle. Ilma on kuitenkin edelleen kylmä, mutta onneksi sentään näyttää kesäiseltä!

Me ollaan käyty vielä myöhäisellä iltalenkillä monena iltana. Tytöille tulee monesti iltavilli,  joka talttuu kun lähdetään katselemaan minkälaisia koiria näkyy tien päällä. Nuo Brion ikivanhat rattaat on kovassa käytössä! Älyttömän hyvä heräteostos!

Pihan laitto taitaa tänä kesänä jäädä suunnitteluasteelle. Tarkoitus oli sitä terassia ja mansikkamaata ja ja ja... Olkoon, onhan se kesä ensi vuonnakin. Nyt ollaan vaan vähän sisutettu pihaa kesäiseksi :)

Kukat mummon kattilassa 💖

Keppihevoskoulu vauhdissa!

Tämä sudenkorento on tuossa keittiön ikkunan yläpuolella :D

Olispa hauskaa kun tulisi niin lämmin ettei enää tarvisi toppavaatteita ulkohommiin!