sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Hola! Hengissä ollaan!

Töitä on takana kolme viikkoa ja jonkinlainen rutiini alkaa jo olla siinä hommassa. Pallo oli kyllä aluksi täysin hukassa, mutta nyt jo käväisee näpeissä silloin tällöin. Illat töiden jälkeen menee nopeaa ja lähinnä ehtii pitää tyttöjä sylissä ja tehdä niitä must do kotitöitä. Viikon päästä alkaa sitten tytöillä hoito. Niin siis jos alkaa kun hoitopaikkoja meillä ei ole edelleenkään...


Päiväkotiin ei mahduta, joten perhepäivähoitoon "joudutaan". Kai se voi olla ihan hyväkin juttu jos sattuu hyvä hoitaja. Onpa ainakin lapsimäärä ympärillä vähäisempi jos se estäisi suuremman sairastelun. Jotenkin olin vaan asennoitunut päiväkotiin, mutta näillä mennään nyt.

Hoitoon ollaan valmistauduttu keräämällä nyt aleista uusia vaatteita tytteleille. Eipä niille paljon ole uutena ostettukaan ennen :D Innostuin myös halvan hinnan perässä ostamaan hienostelukäyttöön toppatakit ja kyllä ollaankin hienosteltu joka S-Market reissulla sen jälkeen! :D Syksyllä jo hankittiin molemmille hoitoreput ja joulupukki toi sisätossut.  Siinäpä se...ei paljon muita valmisteluja olla tehty.


Paitsi työajan vaihdoin nyt helmikuusta eteenpäin 30 viikkotuntiin. Ehdin olla kotona aamun niin ei tarvi Neean yksin lähteä koulutielle, huh. Ja lyhentäähän se tyttöjen hoitopäiviäkin näin alkuun!

Näin työläisenä viikonloput on taas viikonloppuja ja se on kiva juttu! Olin niin puutunut siihen tasaiseen kotiarkeen, että työt alkoivat kyllä juuri sopivaan saumaan! Eilen lauantaina vietettiin laatuaikaa miehen kanssa ja käytiin Subissa syömässä patonkia, hah :D Ja tänään sunnuntaina suunnattiin koko perhe ladulle.


Pikkutytöt oli ensimmäistä kertaa suksilla ja jätin omat sukset kotiin kun luulin, että tyttöjä saa koko ajan olla nostamassa ylös. Mutta mitä vielä, suksivat heti menemään kun vanhat tekijät! Toiselle pitää vain hommata sukset, nyt kun oltiin lainakamppeilla liikenteessä.


Pari asiaa töissä käynnissä on sellaisia, mitä en ole ikävöinyt: aikataulutetut aamut ja eväiden teko. Ja tottakai sitten hoitoon vienti kun se alkaa...ei tässä jäänyt liiemmin tutustumisaikaakaan. Toivottavasti hoitoon jääminen sujuu silti hyvin, pitäkää peukkuja!

Tässä vielä Hennikki & Annikki leikistä Hennikki. Yhdennäköisyys Mashaan huomattava :D

perjantai 1. tammikuuta 2016

2016

Joulut tuli ja meni. Onneksi, sillä lapset meillä kävi aivan hirveillä ylikierroksilla koko joulunajan. Varsinkin vanhimman kanssa tuli savu korvista useaan otteeseen. Toivottavasti koulun jatkuminen ja joulujännityksen ohi meneminen helpottaa. 8-vuotias raivoava uhmaikäinen on nimittäin rumaa katsottavaa ;)

Joulua vietettiin kotona ilman ylimääräisiä paineita. Joulupukki kävi ja toi olohuoneen täydeltä paketteja, huh huh! Syötiin hyvää ruokaa ja molemmat mummot ja vaari oli meillä. Tytöt kävivät ulkoilemassa ja saunottiin. Jostain syystä pikkutytöt pääsivät nyt vasta ensimmäistä kertaa saunaan, ollaan vähän laiskasti lämmitelty saunaa ja ne harvat kerrat aina pienimpien jo mentyä nukkumaan. Ansku nautti saunasta, Hennasta se oli pelottavaa ja hän pakittikin alimmalta lauteelta takaisin pesuhuoneen puolelle. No ehtiihän sitä saunoa :) Ansku totesi saunomisen jälkeen, että ensi vuonna sitten uudestaan! Ei parka tiedä, että saunoa voi muulloinkin kun jouluna :)

Jouluaatto olisi ollut mukava, jos lapset eivät olisi tapelleet k.o.k.o p.ä.i.v.ä.ä. Täytyy sanoa, että harmittaa hirveästi, varsinkin se lahjamäärä, mistä myös tapeltiin ja väännettiin jos joku sattuikin saamaan jotain mitä muut eivät... 

Ensi vuonna meillä vietetään joulua vielä maltillisemmin. Ehkä vähän valoja, kynttilöitä ja kauneimmat joululaulut kirkossa. Se siitä, itse en ainakaan osta ainoatakaan lahjaa tapeltavaksi. Pikkutytöt ovat vielä pieniä ja niiltä ymmärrän, että toisella oleva kiva lelu kiinnostaa, mutta 8,5- vuotiaalta olisin odottanut jo enemmän käyttäytymistä...

No parempaa Uutta Vuotta toivottavasti. Tälle vuodelle toivon, että lapset riitelisivät vähemmän. Olisi vähemmän huutoa ja itkua ja toistensa kiusaamista. Toivon, että kaikkien kolmen uhmat helpottaisivat. Toivon, että isoin lopettaisi pienempien ärsyttämisen ja itkettämisen. Turhia toiveita, tiedän...

Minua joulupukki muisti kaikella ihanalla ja hyödyllisellä. Uusi reppu töitä ajatellen, siisti neuletakki, meikkejä ja meikkipeili keittiöön, jotta työaamuisin voisi yhdistää aamupalan ja meikkaamisen! Jes, se oli hienosti ajateltu äiti :D

Työt alkavatkin kohta ja pienen jännityksen ohittaa innostus ihan täysillä. Tiedän, että työ- ja hoitokuviot eivät varsinaisesti tule arkea helpottamaan, mutta odotan silti kovasti niistä ryhtiä ja jaksamista tähän elämänvaiheeseen.

Alkuun kotiäitinä olo oli ihanaa, mutta varsinkin menneeltä syksyltä muistan lähinnä lasten mustasukkaisuuden, uhman, tappelun ja riitelyn, jee... Enpä olisi arvannut, että raskaimmaksi kaksosperheen arjessa muodostuu sisarusten väliset jatkuvat kahnaukset ja kaikkien yhtäaikainen uhma. Luulin, että raskasta olisi ollut kahden vauvan hoito, mutta ehei... Raskainta on se, kun kolmesta kukaan ei usko puhetta ja kaikki saavat iästä riippumatta itkupotkuraivareita.

Uutta Vuotta me otettiin vastaan kotona. Tehtiin pizzaa ja poltettiin muutamia tähtisadetikkuja. Naapurit ampuivat raketteja ja tytöt pelkäsivät niitä, joten ulkoilu vaihtui nopeasti poppareiden syömiseen sisällä. Ansku sairasti oudon vatsataudin vuoden viimeisen päivän vastaisena yönä ja oli vähän vielä toipilaana aattopäivänä. 

No joka tapauksessa, nyt mennään pää edellä kohti uusia vastatuulia ja ollaan vielä tietämättömän onnellisia tulevista vastoinkäymisistä! 

Pitkiä hermoja ja kärsivällisyyttä toivotan itselleni ja kaikille muille vuodelle 2016!