Pakkaspäivän touhuja ja Graco Stadium Duo

Kylmä on! En tykkää, mutta toivon vielä huomiselle pakkasta, koska ajatuksissa on sulattaa pakastin! Tää äkillinen tarmonpuuska johtuu hieman kiritystä univelasta. Oli sitä univelkaa aikakin alkaa purkaa, kun tuntui jo aivovaurioiselta :( Pieniä kämmejä ja unohduksia pitkin päivää ja saamatonta haahuilua kun mistään ei vaan saanut otetta!

Noloin unohdus sattui kaupan kassalla taannoin. Kun tuli aika maksaa useampi kassillinen ruokaa, en yllättäen muistanut pankkikortin tunnuslukua :( Siis ihan pyöri iso pyörä tyhjää... Kassa kun oli just selvittänyt mulle miten postimerkkien hinnat nousee ja luetellut numeroita. Ei saa sekottaa tuolleen väsynyttä monikkoäitiä :D

Mutta siis valoa on näkyvissä tunnelin päässä! (saattaa olla myös juna) Viime yö nukuttiin hyvin ja ainakin toistaiseksi pidän sitä hyvänä suuntana. Toivottavasti ensi yö menee yhtä hyvin (eikä valo ollutkaan juna), on nimittäin ollut ihan erilailla virtaa touhuta :D

Hennan ja Tytön (Ansku haluaa nykyään itseään puhuteltavan Tytöksi)kanssa haettiin Neea ja ystävänsä koulusta tänään. Heitettiin kaveri kotiin ja huruutettiin läpi huurteisen kylänraitin hakemaan vielä pikaisesti maitoa ja siivousmotivaatiota kaupasta. Tarkoitus oli nimittäin käyttää pakkaset hyväksi ja ulkoiluttaa kaikki irtoavat tekstiilit ja tehdä muutenkin perusteellisempi siivous.

Sanonpa vaan, että kyllä päivän valihtin, oli nimittäin ukon iltavuoro ja siivoaminen tyttösten kanssa ei ole erityisen rentouttava kokemus. Muuten kyllä tykkään kovasti siivoamisesta ja nautin puhtaasta kodista!

Lopputulos oli nytkin vaivan arvoinen. Vältyttiin isommilta kuhmuiltakin, vaikka alastomilla sohvilla oli kauhean kiva pomppia, tuulettumasta tulleilla sohvatyynyillä vielä kivempi ja mopatulla lattialla on huisin hauska luistella!

Jo loppui sohvilla pomppiminen! :D 

Se siivousmotivaatio, mitä kaupasta haettiin on tässä:

Lupasin, että saan sen palkinnoksi jos reippaasti siivoan tuplien kanssa :D

Kaupassa meillä oli mukana nää uudet takakonttikärryt. Hankittiin ne juurikin kaupoilla käyntiä varten ja kantapään kautta opin, jotta tarvin kapeat. Kuin tilauksesta, Lekmerille ilmestyi tarjoukseen nämä! Postikuluineen hintaa kertyi 104€, ei paha...

Kuva lainattu netistä

Ja näin luonnossa! :) Etummainen kuomu vex niin on takapenkkiläiselläkin näköyhteys maailmaan. Tintun pupulakit monikkokirppikseltä ;)

Eivät ehkä oo ihan päiväunimatskua, koska tuo etummainen istuin ei mene makuuasentoon, mutta ei tarvikaan. Mulle riittää, että mahdun kulkemaan ja pennut saa köytettyä kiinni ;) Mukana tuli myös kaksi jalkapussia, joten tarkenee ulkoilla vähän tuimemmassakin ilmassa.

Suosittelen kyllä näitä kaikille, jotka aikoo Quattro Duot hankkia. Ovat meinaan paljon edullisemmat, mutta käytössä en ole eroa huomannut. (Meillähän oli hetken myös Qattrot, mutta luulin etten niitä tarvi...) Siis jos tätä mallia nyt enää edes saa...!?

No jokatapauksessa! Nyt vielä hetkeksi peffa irti penkistä ja heittämään pyykit rumpuun pyörimään. Sitten voikin sytyttää kynttilän ja nauttia hetki siivotusta kodista (ja hiljaisuudesta ja rauhasta) :)

Täysi 30, ei kriisiä.

Täytin tässä huomaamattomasti arjen touhujen keskellä 30 vuotta. Itse synttäripäivä meni miehen mummon hautajaisissa, joten kovin iloinen päivä ei luonnollisesti ollut.

Illalla tehtiin kuitenkin kakku kasaritunnelmissa. Kettukarkit ja kaikki :) Vielä myöhemmin illalla kippisteltiin yhdet vaaleanpunaiset shamppanjat (?) Se siitä, ei tullut kriisiä missään vaiheessa.

Mietin, että selittyisikö kriisin puuttumista se, että olen saavuttanut aikataulussa kaikki itselleni asettamat tavoitteet. On talo, lapset, mies, vakityö, koulut käytynä... Elämä on tallaisenaan mukavaa ja voin jopa sanoa eläväni unelmaani! Tässä voi nyt rauhassa nauttia saavutuksista, joiden eteen on tehty työtä!

Toisaalta mietin myös sitä, että mitä tavotteita itselle asettaisi jatkossa. En oikein tiedä...? Tottakai haluan taata jatkossakin tytöille turvallisen ja vakaan lapsuuden. Kiinnittää huomiota omiin elämäntapoihin, ehkä joskus se itse suunniteltu omakotitalo... Mutta nämä nyt on sellaista hienosäätöä kaikki. Kulmakivet on jo paikallaan, juuret laitettu maahan.

Tätä vuotta muuten olen aloitellut 5:2 dieetillä. Tuntuu sopivan minulle! Painonputoamisesta en vielä osaa sanoa, mutta eiköhän se pikkuhiljaa putoa...? Suurin opeteltava juttu on iskostaa omaan mieleen se, että kaikkea ruokaa ei tarvi syödä. Mulla on paha tapa sääliä vanhaksi menevää sapuskaa ja syödä se pois :/ Pitäisi oppia, ettei se hyödytä ketään, vaan ennemminkin pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että kantaa kaupasta vain sen verran kun on tarvetta.

Painonhallinnan lisäksi muodonmuutosta on tulossa enemmänkin, sillä sain synttärilahjaksi sekä kampaajan, että kosmetologin lahjakortit :) Kivaa hemmottelua tiedossa! :)

Paketista löytyi myös kukkia ja koru ;)

Ketuntien kaaosteoria

"Kaaosteorian mukaan todellisuus tulee ymmärtää dynaamiseksi, monimuotoiseksi ja ennustamattomaksi. Systeemin kaoottisuudelle on ominaista, että systeemin lopputulosta ei voida ennustaa systeemin alkutilasta. Olennaista kaaoksessa on säännöllisyyden puuttuminen."

Näin kuvailee Wikipedia kaaosteoriaa. Näin kuvailen minä meidän arkea. Nämä kaksi ipanaa (kolme) ovat kuin tuhoisa luonnonvoima. Pyörähdys ympäri niin jo on kaappien sisällöt lattialla, pyykkikone ja kuivausrumpu sullottu täyteen kissanhiekkaa, sisko tungettu nukenvaunuihin, oma sormi sullottu ruokapöydän alasarjan ruuvinreikään kiinni...

Eilenkin kun tulin kaupasta. Laskin ostoskassin keittiön lattialle (virhe). Menin pesemään käsiä (toinen virhe). Takaisin tullessa keittiössä oli täysi tohina kun pienet apulaiset purkivat ruokia kassista. Vielä on hukassa jokunen rahkapurkki ja mahtaa muutakin (toivottavasti ei kovin pilaantuvaa) löytyä ennalta arvaamattomista paikoista vielä kevään puolellakin.

Uloslähtemisestä puhuminen aiheuttaa sen, että eteisen kaapeista vedetään korit alas, levitetään villasukat, lapaset ym pitkin kaikkea sataa neliötä. Jalkaan vedetään iskän lenkkari ja päähän siskon tonttulakki, joka silmillä kompuroidaan nurin se liian iso lenkkitossu jalassa. Melko sama perhosvaikutus on myös nenänniistoyrityksellä...

Tiskikoneen tyhjennys tapahtuu kahden oravan kiivetessä luukun päälle. Samat oravat auttavat kantamalla lusikoita, kippoja ja kuppeja ties minne. Meillä ei varmasti ole tallessa yhtään rasiaa ja yhteensopivaa kantta.

Anniina onnistui kaatumaan sillä siunaaman sekunnilla suoraan avonaisesta jääkaapin ovesta sisään kun ovi avattiin -> mustelma poskessa. Ansku onnistui myös kaatumaan tiskikoneeseen. Sillä hetkellä kun olin kaatamassa kinkun rasvoja maitopurkkiin -> kinkun rasvat pitkin tiskipöytää ja hämmästynyt tyttö selällään tiskikoneessa.

MIKÄÄN tässä talossa ei ole sekuntia kauempaa omalla paikallaan. MITÄÄN ei löydy sieltä mistä pitäisi. KOSKAAN ei saa tehdä mitään rauhassa.

Kuljin monta päivää Viljonkan pentu saappaassa. Se pienistä pienin muumihahmo.  Muotovaahto kuivui hiuksiin kököksi ennen kuin fööni löytyi. Huomasin kaupassa hautajaismekkoa sovittaessa ettei ole rintsikoita...niin, ei tainnut olla yksiäkään paikallaan vaatekaapissa. Olipa mukava muistaa tämä sovituskopissa kun myyjä seisoi ulkopuolella valmiina arvioimaan mekon sopivuutta. Pipo päässä peittämässä muotovaahtokökköjä ja ilman rintsikoita, pikkuviljonkka saappaassa. Olipa taas mieltäylentävä kokemus. Mutta sopiva mekko löytyi!

Oletteko kuulleet sanonnan : tunkee kuin sika aidanrakoon? Se kuvaa myös tätä kaaosta hyvin. Pikkutytöt ovat aina salamana siellä missä ei pitäisi. Jääkaapin oven välissä kaatamassa maitoja, kissanruokakupissa/hiekkalaatikossa...ja herrantähden muista tarkistaa vessanpönttö ennen renkaan kiinni paukauttamista! Siellä on tasan varmasti jonkun uteliaan pää.

Haaveilen monesti parin neliön aidatusta ja pehmustetusta alueesta, mutta niitäkin pitäisi olla kaksi. Ei näitä tyttöjä voisi samaan leikkikehään jättää. Ei ilman salamannopeita refleksejä omaavaa erotuomaria. Erotuomarin pitäisi myös tuntea kaaosteoria, jotta ennalta arvaamattomia tapahtumia osaisi edes vähän ennakoida ja siten vähentää kaaoksen määrää.

Ei meillä aidat auta. Ei auta suljetut ovet. Ei enää edes se portti. Jouti sekin toimettomana komeroon kun tuplat kävelivät siitä läpi. Ei tässä taida auttaa kuin aika...? Odotan niin sitä maagista kahden vuoden ikää. Silloin lääkäri! lupasi, että järki paukahtaisi päähän.Tästä ajasta pitäisi nauttia, mutta...

Kyllä mä sitä järkeä niiin odotan.