Koheltajat vauhdissa ja lisää wanhaa

Huh hei. Meillä on meno kuin Villissä lännessä ja haavereita ja kolhuja tulee. Nyt on ollut oikein kohellusbuumi, sillä ensi yönä tulee jo kolmas aivotärähdysseurantayö tälle viikkoa. Oikesti. Aika herkästi kyllä taidan tyttöjä ottaa seurannan alle, mutta parempi katsoa kuin katua.

Kaikesta huolimatta räpsin tänään kuvia kolmesta huoneesta lisää niin on itsellekkin sitten muisteltavaa vanhana. Kuvat puhukoot puolestaan, nyt ei synny yhtään järkevää tekstiä...

Keittiössä onkin sitten miehen perintökaappi. Sopivasti käy yhteen noiden olkkarin huonekalujen kanssa ;) Kodinhoitohuoneessa näkyvät tikkaat tehty vaarin heinäseipäistä.

Vaaka vaihtarikirppikseltä, emalikattila ja kahvimylly mun mummon.

Radio uustuotantoa kirppikseltä. Ennen en oo tykänny radioo kuunnella, mutta niin nätti tulee kyllä laitettua päälle silloin tällöin :)

Tuo puinen hevosenkenkäjutska on joku vaarin tekemä ratkaisu hevosen vetämään työkoneeseen. Pärekori mummon talolta, siellä säilössä pyykinpesuaineet.

Pikkutyttöjen huoneessa on vanha tuplapulpetti, jolla minäkin olen leikkinyt pienenä. Alunperin se on mummon pelastama kyläkoululta, jossa hän toimi keittäjänä. Lundby mun vanha ja varmaan sitäkin ennen ollut jo jonkun vanha :D

Vielä on Neean huone jäljellä, mutta se on öhömm...ei niin kuvauskunnossa :D Neean huoneessa onkin mun ylpeys. Ehkä jossakin vaiheessa saan senkin kuvattua!

P.S. Tässä vielä reppanan kuhmu. Toisella on melkein samanmoinen keskellä otsaa ja takaraivolla toinen. Voi hyvää päivää... :(

Hemppa parka... brakedance ei sovi kaksivuotiaalle. Onneksi toikin kuhmu laski nopeasti eikä näyttänyt menoa haittaavan. Huomatkaa hellan päälle  jäähylle nostetut lelut, joita käytettiin kiipeämiseen ja romuralliin.

Mummolatyyliä olkkarissa ja makkarissa

Pikkuhiljaa ja salakavalasti on meillä sisustus muuttunut valkoisesta ja lastulevyistä ruskean eri sävyihin ja vanhoihin (60-lukulaisiin?) puisiin huonekaluihin. Suurin innoittaja tässä on ollut halu pelastaa mummon ja vaarin esineitä hyötykäyttöön, mutta viihdytään kyllä oikeasti tässä granny's house tyylisessä kodissa ja tuntuu, että mummon tavarat ja huonekalut kuuluvat nyt tänne.

Meripihkanvärinen kahviastiasto fb:n lumppukirppikseltä.

Toisena muusana onkin tää talo, joka itsessään alkaa olla jo aika old school mosaiikkiparketteineen ja puuhelloineen. Sille asialle ei nyt voida mitään, sillä tästä ei olla lähdössä eikä isompia remontteja ole nyt suunnitteilla lähivuosina, joten miksi ei yhtä hyvin voisi sopeuttaa sisustusta talon tyyliin! Ja pakko myöntää, että rakastan tätä taloa tällaisenaan ja olen jo alkanut haaveilla, että ton mosaiikkiparketin voisi asentaa myös makuuhuoneisiin joskus tulevaisuudessa (vaikka näin jo mielessäni meillä savunharmaan laminaatin). Harmillisesti sen parketin saatavuus ilmeisesti vaan on aika heikkoa...?

No niin, mutta mistä siis sisustus koostuu tällä hetkellä! Joka huoneesa taitaa olla jotakin perittyä, vanhaa, kirpparilöytöjä tai saatuja ihanuuksia. Rakastan näitä jokaista esinettä ja toivon todella, että tämä sisustus näyttäisi mun silmään yhtä hyvältä kymmenen vuoden päästä kuin mitä nyt. Tämä tyyli ei nimittäin ole lähdössä mihinkään, kaikkeen on niin vahvat tunnesiteet.

Tyynynpäälliset ommeltu Tampellan kirppispöytäliinasta.

Pöytä ja lipasto mummon ja vaarin vanhoja.

Tänään räpsin kuvia vain olkkarista ja makuuhuoneesta illan hämärässä ja huonossa valossa. Siksi, koska ilta on jotakuinkin ainoa aika ilman pieniä assistentteja :) Siksi vain olkkari ja makkari, koska muissa huoneissa nukuttiin ja keittiössä ja kodinhoitohuoneessa oli levällään auton ovien sisusta ja työn touhussa häärivä mies :)

Retroverhot muutaman euron kirppislöytö. Matto mummon kutoma. Piianpeili mummon vanha.

Viihdyn. Ja varsinkin tuo tv-tasona toimiva lipasto ja olkkarin pöytä on niin hauskat, että mun tulee tuijotettua niitä enemmän kuin tv:tä :D Ja näyttihän mulla olevan assari :) Minni-kissa, joka sekin on itseasiassa kierrätetty ;)

Seuraavaksi sitten loput talon vanhat ja retrot.

Kanteletyttö Neea

Taas on hullunmylly ja musiikkijuhlat ohi tältä erää. Kaupat palaavat viettämään hiljaiseloa ja jonot kutistuvat  kymmenestä metristä pariin hassuun ihmiseen. Keskustasta mahtuu taas ajamaan autolla ja automaatistakin saattaa saada taas rahaa.

Kuva: Jimmy Träskelin. Mukana isotäti ja mummo.

On ne ihan mukavatkin juhlat ja piristävät tätä muuten vuoden kestävää hiljaiseloa. Myös Neea pitää kovasti musiikkijuhlista ja kesän kohokohta taitaakin olla päästä festareille esiintymään. Yritin laskea monennetko juhlat nämä Neealle olivat ja päädyin, että neljännet. Aikaisin on siis esiintyminen aloitettu, neljävuotiaana.

Neea 5-vuotiaana muistomerkin paljastustilaisuudessa esiintymässä.

Neea soittaa kanteletta mummonsa ja isotätinsä kanssa samassa ryhmässä. Talvisin soittelu on vähäisempää, mutta mitä lähemmäksi festarit tulevat, sitä aktiivisemmin kantele soi!

Pienenä harjoittelemassa :) Kuvassa Neea 4-vuotta.

Viime vuonna Neea esitti ensimmäistä kertaa yksin kappaleen ja tänä vuonna myös lauloi oman soittonsa lisäksi, yksin siis! Ja yleisöä oli paljon :D Minä en uskaltaisi ikinä, mutta Neea veti osuutensa varmasti ja ilman jännityksen häivääkään.

Soittamassa täydelle areenalle soittoporukan mukana!

Mä olen kyllä tosi mielissäni tästä harrastuksesta ja toivon, että into soittaa pysyy ja kasvaa iän myötä. Kanteleen soittajat ovat vähän harvinaisempia täällä. Viulisteja sen sijaan kasvaa uusia lähes joka tuvassa. Kantele on kuitenkin hieno perinnesoitin jo Kalevalan ajoilta!

Täällä päin kanteletta soitetaan kapeampi puoli soittajaa kohti, kun muualla ilmeisesti toisin päin. Kanteletta kansanpelimannit tapaavat soittaa korvakuulolla, ei nuoteista. Joten soittaja tarvitsee ehdottomasti hyvän musiikkikorvan! 

Neean kantele on Kilpisen, vanhan kanteleen tekijän tekemä ja Neean mummon ensimmäinen kantele. Neea on siis saanut soittimekseen mummolle aikoinaan 6-vuotiaana ostetun kanteleen! 

Saapa nähdä lähteekö pikkutytötkin isosiskon ja mummon jalanjäljillä soittamaan kanteletta! Toivottavasti lähtevät. Minusta musiikkiharrastus on hyvä olla olemassa liikuntaharrastusten lisäksi! Kanteleensoiton lisäksi Neea harrastaa show-tanssia ja liikuntakerhoa. Nämä harrastukset tosin ovat nyt kesätauolla, mutta jatkunevat taas syksyllä.

Mitäs muiden lapset harrastavat? :)

Vihaan mutta rakastan muovailuvahaa

(Lainakuva)

Tuo tahmainen, mureneva kaiken sotkeva ja joka paikkaan leviävä rakas ystävä. Juu, nykyisin jopa ystävä.... jonka samalla voisin kirota sinne missä päivä ei paista.

En muista, että olisin erityisemmin tykännyt muovailuvahasta lapsena. Ei ainakaan ole muistikuvia, että olisin sillä innokkaasti leikkinyt. Neealla oli kyllä muovailuvahoja pienenä, mutta häntäkin ohjasin mieluummin muihin puuhiin, koska en vaan jaksanut sitä sotkua ja Neea kyllä leikki mielellään muitakin leikkejä. Muovailuvahat pysyivät meillä siis pitkään kaapissa päästen pöydälle vain satunnaisesti silloin tällöin.

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että muovailuvahalla muovailu on jotakuinkin ainoa asia nukkumisen lisäksi, jolloin pikkutytöt viihtyvät paikoillaan. Ja sitähän mä olen odottanut. Että nämä elohiiret istuisivat päivässä H.E.T.K.E.N. hiljaa. Joten meillä silputaan, heitetään, sotketaan, pyöritetään ja levitään muovailuvahaa. Ahkerasti.

Sitten vaan täytyy kestää sitä sotkua, mutta pieni hintahan se tietysti on muovailuvahailun ajaksi laskeutuvasta taivaallisesta rauhasta.

Tänään, sadepäivänä, ollaan muovailtu kolmeen otteeseen. Ja siivottu myös kolmeen otteeseen puoli keittiötä ja pesty muovailuvahaisia vaatteita. Lapset ovat nauttineet ja viihtyneet vahojensa kanssa.

Sen lisäksi, että muovailu on kivaa ja minä saan tavallaan tauon siksi ajaksi kun muovailu kiinnostaa niin muistaakseni muovailuvahaleikillä ja muillakin sotkuleikeillä oli myös kehittävä  puoli. Eli tärkeitä leikkejä, tärkeitä...

Valoa näkyvissä!

Mä oon tainnu vähän päivitellä, miten rankkaa kaksivuotiaiden kanssa on ja onhan se. Päätöntä menoa ilman järjen häivää. Mutta ihan kun viime päivinä olisi ollut havaittavissa positiivista kehitystä!

Perjantaina kävin tyttöjen kanssa kolmistaan hakemassa puutarhamyymälästä muutaman kukan ja tytöt KÄVELI VAPAANA mun perässä. Ja tottelivat ohjeita. Eivät karanneet! Huh hei, olihan hauska reissu ja loi toivoa paremmasta tulevaisuudesta :D

Toinen eriskummallinen juttu sattui tänään kun tehtiin pannaria. Kulho oli lattialla, mitään ei kaatunut ja vispilävuoro toimi ilman riitoja! Siis oikeasti, tytöt osasivat ja malttoivat vuorotella vispilänkäyttöä! Vau!

Meillä kokattiin turvallisuussyistä lattialla, jep...

Ilmainen vinkki: nyt loput marjat pakastimesta käyttöön ja uusille tilaa! Siksi siis pannaria, mansikoille alustaksi.

Ettei ihan menisi kehumiseksi niin rannalta jouduttiin lähteä tänään pois nopeasti. Meitä lähin uimaranta on leirintäalueella, missä on kesäisin lampaita, leikkipaikka lapsille, kahvila/kirppis ja muuta mukavaa tekemistä. Tarkoitus oli viettää siellä aikaa kun kotona meno on yhtä riehumista ja tappelua ja edellisellä kerralla tytöt viihtyivät rannalla hämähäkkikeinussa ja ihmettelemässä lampaita.

Nyt rannalla olokin oli päätöntä menoa laiturilta toiselle, liukumäkeen, autotielle, kohti järveä ja toki juosten eri suuntiin. Kädestä ei pidetty kiinni eikä sylissä saanut kantaa. Pelotti niin paljon, että pakattiin tytöt autoon jo pienen tovin jälkeen. No joo, sellaista se on...

Mutta onneksi kehitystä on havaittavissa! Ehkä näitä valopilkkuja alkaa olla jossakin vaiheessa enemmän kuin totaalifloppeja. Nyt kaikki kuitenkin turvallisesti nukkumassa ja se tärkeintä :)

Portaiden facelift

Tämäkin, kuten kaikki projektit meillä, alkoi viattomasti pienestä ja laajeni yllättäen melko työlääksi, mutta palkitsevaksi remppaprokkikseksi. Aloin nimittäin ensimmäisen hellepäivän innoittamana pesemään portaista siitepölyjä ja hämähäkinverkkoja... Yksi asia johti toiseen ja lopputulos oli tämä:

Uudet maalit portaissa sekä kivijalassa tuossa erkkeriosassa! Olisin maalannut enemmänkin, mutta maali loppui kesken. Se toinenkin pönttö... :D

Oli jotenkin ihana ihan yksin iltamyöhällä lasten nukkuessa maalailla ulkona. Ukkonen jyrisi taustalla ja niskaan tuli vähän vettäkin, mutta onneksi maali ei siitä kärsinyt. Pitää varmaan tässä kesän mittaan kiertää koko talon kivijalka maalipurkin kanssa. Paljon nimittäin ilme virkistyi!

Tässä lähtötilanne:

Parempi uusi, eikö vaan!? :)

Pihalla on tapahtumassa muitakin muutoksia, sillä mies rakentaa kodinhoitohuoneen ovelle terassia. Toistaiseksi terassi on vasta kuoppia maassa, mutta palataanpa asialle kun on valmista näköpiirissä!