Mennäkkö töihin vaiko eikö mennä?

Hain alunperin hoitovapaata töistä tämän vuoden loppuun. Tarkoitus oli palata töihin helmikuun alussa, kesälomapäivien jälkeen. Pikkutytöt olisi sitten reilut 1,5 vuotiaita ja Neea kävisi ekaluokan viimeistä puolikasta.

Pikkuhiljaa tässä syksyn mittaan ajatus hoitovapaan loppumisesta ei olekaan tuntunut oikealta. Tytöt on kaikki kolme vielä pieniä, ehkä minun paikkani onkin toistaiseksi muualla kuin töissä? Kaksi pienintä on vieläpä allergisia ja syömisongelmaisia. Vierastavat kovasti. Liikkuminen ja kiipeily on aivan holtitonta. Saako vieras ihminen pidettyä heidät turvassa kun vahdittavana on muutkin hoitolapset? Kuka laittaa meidän ekaluokkalaisen kouluun ja kuka on vastassa iltapäivällä? Kuka asettelee pupun korvan rattaissa hanskaan, jotta sillä voi hieroa nenää?

Toisaalta kaipaan hirveästi takaisin töihin. Kaipaan työkavereita, asiakkaiden tapaamista, ammattitaidon ruostuminen pelottaa... Kaipaan kahvituntia ja kokouksia. Omaa työhuonettani ja aamulla pukukopille menoa, kellokortin piippaamista...Kaipaan sitä tunnetta, kun tulee töistä kotiin ja kun on viikonloppu. Kaipaan NORMAALIA elämää! Niin paljon, että kaupassa käydessä kadehdin kassaneitiä...

Niinpä. Siinäpä vastakkainasettelu. Työ vs. Koti. Oma elämä vs Lapset. Mikä nyt on oikeasti parempi? Onko ongelmat vain päänsisäisiä? Tytöt saattaisivat viihtyä hoidossa hyvinkin ja voihan Neea mennä iltapäiväkerhoon.

Entä raha? Se nyt ei vie päätöstä mihinkään suuntaan. Hoitomaksu kahdesta ja ip-kerho syö aika tehokkaasti taloudellisen hyödyn töihinpaluusta.

Deadline päätökselle on syyskuun loppuun. mutta päätös on jo tehty. En mä vaan voi siirtää vastuuta näistä kahdesta vieraalle. En voi luottaa vielä, että pikkutytöt pärjää ilman äitiä. Haluan olla katsomassa, että Neealla on aamulla toppahousut jalassa. Haluan pikkutyttöjen seisovan varmemmin omilla jaloillaan ennen heidän hoidonaloitusta.

Siinäpä se. Töissä ehtii olla, mutta tulevaa vuotta ei saa myöhemmin takaisin. Me opetellaan yhdessä vielä suuressa maailmassa tarvittavia asioita. Päätöstä on nyt siirretty vuodella eteenpäin.

Päiväuniajan mietteitä

Mä kuulkaa aattelin sittenki skipata syksyn ja siirtyä suoraan jouluun. Sallikaa se mulle kun oon kuitenki onnistuneesti ohittanu kahden viimesen joulun hössötykset ja keskittyny olennaiseen. Eli 2012 meni sairaalassa ja 2013 hoidettiin räkäisiä vauvoja...

No 2014 tulee nyt! Alotin oikeastaan jo viime viikolla ja kannoin sisälle nää tikkaat, mitkä askarreltiin vaarin heinäseipäistä. Ne oli niin alastomat, että oli vähän pakkokin laittaa valot :D Sanotaan nyt sitten vaikka, että ne on tunnelmavalot.

Ihmeen hyvin on tikkaat saanu olla rauhassa! Ainoastaan kissa kävi niitä tutkimassa. Pikkutytöt näytti sormella, että "Poppa" ja antoivat tikkaiden olla. Poppa ilmeisesti tarkoittaa kaikkea kiellettyä. Poppa-sanan lisäksi meillä viljellään kovasti sanaa kiitti. Tätä vieläpä käytetään oikeassa tarkoituksessa! Se on niin hellyyttävää, kun pieni kiittää käsien pesusta tai xylitol-tabletista :)

Tikkaiden lisäksi olen hankkinut pari joululahjaa. Pikkutytöille oli ihan PAKKO ostaa pienet villakoirapehmot, jotka on pinkissä kantopussissa. Neealla on samantapainen koira ja siitä taistellaan aika ajoin hampaat irvessä. Nyt on sitten omat koirat.

Luultavasti muita leluja ei sitten hankitakaan. Niitä on ennestäänkin niin paljon... Sen sijaan käytin Kodin1:sen pussilakanatarjouksen hyväkseni ja tilasin kaikille tytöille Finlaysonin elefantit. Hintaa jäi yhdelle lakanasetille alle 15€, joten tarjous oli kyllä hyvä!

Nämä on aikuisten koossa, sillä muistelisin Neeankin siirtyneen alle 2-vuoden ikäisenä pois pinniksestä (nukkui kyllä meidän välissä) niin taitaa tulevana keväänä olla tuokin siirtymä edessä ja saavat sitten lakanat käyttöön!

On muuten sänkyprojektikin kesken! Hankin keväällä paikalliselta fb-kirppikseltä jatkettavan sängyn ja Neealta jää toiselle pikkutytöistä samanlainen. Nämä sängyt on tarkoitus hioa ja maalata joko valkoisella tai käsitellä kuultovalkoisiksi. Neealle tulee tilalle aikuisten koossa runkopatjasänky heti kun keksitään, miten se hänen huoneeseen saadaan mahtumaan! Joskus sitä toivoo, että olisi jokunen neliö enemmän ;)

Mutta kun ei ole niin näillä mennään! Jos jollakin on sisustussuunnittelijan (tai taikurin) vikaa niin voisin esitellä Neean huonetta ja siihen saisi sitten esittää näkemyksiä huonekalujen sijoittelusta?

Joulusta vielä. Liityin nyt hyvissä ajoin Ihana Joulu- nimiseen fb ryhmään. Sieltä on hyvä hakea inspiraatiota ja fiilistä. Mutta kieltämättä välillä pistää vihaksi nämä syyskuussa etusivulla pomppivat tontut ja joululeivonnaiset :) Ehkä tarvii ne toistaiseksi piilottaa...

Miksi päivässä on niin vähän aikaa?

...ja niin paljon tekemistä?

Meidän päivärytmi muotoutuu Neean koulun ja pikkutyttöjen nukkumis- ja ruoka-aikojen mukaan.

Aamulla kaikki kolme tyttöä herää noin klo 7 ja tehdään aamupesut ja laitetaan päivävaatteet. Neealle aamupala ja hänet joko viedään kouluun tai ystävänsä isä hakee, riippuen kenellä on kuskausvuoro. Neean lähdettyä pikkutytöillä on usein vielä puuronsyönti kesken.

Tyttöjen jälkeen syön itse ja juoksen selvittämässä leluriitoja. Tiskikoneen tyhjennystä ja täyttöä. Pyykkejä koneeseen tai rumpuun. Tytöt levittää leluja ja tyhjentää kaappeja...

Kymmenen jälkeen alkaa kitinä ja molemmat etsivät unipuput käteensä. Laitetaan ulkovaatteet ja lähdetään rattailla ulos. Säällä kuin säällä... Päiväunia en ole opettanut nukkumaan sisällä, sillä MINä haluan ja tarvin lenkin ja raikasta ilmaa. Yleensä siis vedän päivittäin 1,5 tunnin kävelylenkin, ellei sitten mun äiti tule sitä tekemään. Jos mummo haluaa lenkkeillä niin mä teen ruokaa, käyn kaupassa ym.

Lenkin aikana saattaa päivittyä myös blogi, luen toisten blogeja, selaan fb:tä. Se on ehkä yksi päivän parhaista hetkistä :)

Herättyään tytöt on yleensä välittömästi nälkäisiä ja syötänkin heille heti lounaan. Pirteinä ja mahat täynnä leikkivät omiaan tyytyväisinä jolloin mulle jää aikaa ottaa välipalaa tai tehdä jotain kotitöitä.

Viimeistään kahdelta haetaan Neea tai mennään ainakin pihalle vastaan. Yleensä siitä jäädään omaan pihaan leikkimään. Tehdään kottikärryhin pikkukivistä kuormaa, juostaan leikkimökin ympäri, PÖÖ!

Neljältä on päivällinen kaikille. Ilmojen ollessa hyvät ollaan menty syömisen jälkeen takaisin pihalle tai lähdetään kauppaan, kirppikselle, Neealle tulee kaveri tai se viedään kyläilemään... Harvoin tulee jäätyä sisälle, sillä mua tuskastuttaa tekemättömät kotityöt, joihin ei tän lauman kanssa ennätä paneutua. Ulkona kaikkien viihtyvyys on parempi!

Joka toinen viikko tilanne on helpompi aamupäivisin, joka toinen viikko iltapäivisin. Mies tekee nimittäin kaksivuorotyötä. Myös molempien mummojen osallistuminen on kiitettävää.

No mutta, kuuden aikoihin tullaan sisällle ja pikkutytöt pääsee iltapesuille. Istuvat pesuvadeissa kumiankkojensa kanssa leikkimässä ja rauhoittumassa. Neea tekee tässä välissä läksyt. Iltapuurot syödään seitsemältä ja pestään hampaat, kasvot ja kädet. Nuorimpien silmät lupsuu jo uhkaavasti... Tytöt unipusseihin ja petiin. Toinen nukahtaa omaan sänkyyn, toinen nukutetaan vierashuoneessa (shame on me!)

Monta viikkoa nukahtaminen on sujunut kohtuullisen helposti ja illalla jää aikaa jutella Neean kanssa, tarkistaa läksyt, syödä yhdessä iltapala ja lukea iltasatu. Yhdeksältä kaikki lapset nukkuu ja alkaa tuhojen tarkastaminen.

Tässä kohdassa on siis se ongelma. Koko päivä menee pakosti lasten ehdoilla ja aamuilla koneeseen laitetut pyykit yleensä seisoo siellä iltaan. Tiskonetta on täytetty kuppi kerrallaan päivän mittaan, pöydän alla on päivän ruuat kuivuneena, kenkäkaappi on tylsistyneenä tyhjennetty, lelut on pitkin lattioita...listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Lisäksi oma takki on aika tyhjä. Tekisi mieli istua teemukin kanssa tuijottamaan tv:tä tai vaikka vain kuunnella hiljaisuutta. Sytyttää kynttilä ja lukea lehtiä. Mutta pakolliset työt pitää tehdä, että seuraavakin päivä pyörii. Pitää valmistella lounasta ja vähintään ripustaa ne märät pyykit ja siivota keittiö.

Mä elän toivossa, että pikkutyttöjen kasvaessa alkaisivat viihtyä omissa leikeissään niin, että kotityöt sujuisivat päivän mittaan. Paljonhan tämä on jo helpottanut kun vertaa vaikka puolen vuoden taakse.

Ja toisaalta oma vikahan tämä on, että ollaan opetettu lapset niin, että niiden kanssa ollaan ja tehdään. Eikä tässä sinällään ole muuta ongelmaa kuin se, että mua haittaa ja häiritsee kun en saa pyykkejä kaappiin ja ehdi pestä ikkunoita. Ja toki se häpeä kun porukkaa ramppaa ja kehotetaan vaan raivaamaan pahimpia legovuoria tieltä :D

Haittaako se? Onko nyt leikin aika ja vuoden päästä jo ehtii muutakin...?

Kokeilevasta keittiöstä, päivää...

Vaikka pidän itseäni normaalijärkevänä ihmisenä, niin leipoessa älykkyysosamäärästä katoaakin yhtäkkiä puolet pois. Sähkövatkain käteen, niin keittiössä seisookin kovin avuton tumpelo. Sanomattakin on siis selvää, että leipomistouhut pitäisi jättää muille, mutta silti joskus vaan pitää kokeilla.

Miehen synttäreitten kunniaksi ajattelin nopeasti vääntää pikkutyttöjen päikkäreitten aikaan muffinssit ja täytekakkupohjan. Hah, nopeasti juu... Oikeasti touhuun kului lähes koko päivä ja jälkien siivoamiseen loppuilta.

Mutta valmista tuli!

Sopivan miehekkäitä, eikö vaan ;)

Haluatteko tietää leipomiseen kuuluvat vaiheet? No kerron silti:

- Taikinaan kuuluu voisula-maito seos. Ihmettelin 400 gramman verran voita, miksi sula voi jähmettyy kun sinne kaataa kylmää maitoa. Ei muuta kun uusi voi mikroon ja ei taas se paakkuuntui! No daa! :D

- Taikinaa kuuluu laittaa vaan siihen puolen välin paikoille vuokaan. Vuokia mielellään kaksi päällekkäin. Opin sen eka satsia tehdessä, toinen satsi jo onnistui.

- Kuorrute pursotetaan sillä muovipussitötteröjutskalla. On tärkeää muistaa tehdä reikä sinne pussin kärkeen ja asentaa tötterö paikalleen ennen kuorrutuksen lisäämistä pussiin.

-Kun lähtee kesken leipomisen kauppaan hakemaan unohtuneita ja uusintasatsien tekemiseen tarvittavia aineita, kannattaa myös tarkistaa, että laatikossa on muutakin kun tyhjä leivinpaperipakkaus. (täytekakkupohjaa varten siis...)

-Järjestelmällisyys on kaiken A ja O!

Mutta vaikeuksista voittoon ja tuotokset maistuivat hyvältä. Banaanihyytelökakku varsinkin oli oikein namia. Kuvaa kakusta ei ole, koska siitä tuli ruma kuin p...!

Tässä sen sijaan kuva rohkeista koemaistajista :)

Tuplaratasviidakossa

Meillä on ollut laittoman monet tuplarattaat. Tuplarattaiden kanssa on kiristelty hermoja ja kolhittu tuvan ovenpieliä. Tuplarattaita on nosteltu hiki päässä auton kyytiin, työnnetty lumihangessa, vesisateessa ja auringon paahteessa. Työnnetty yhtä vauvaa, toinen sylissä parkuen. Työnnetty kahta tyytyväistä tuhisijaa. Nenä näyttöön liimaantuneena on haettu omaa tarvetta vastaavia tuplarattaita...

Raskausaikana en jaksanut/tajunnut paneutua ratashankintaan. Tilattiin nettikaupasta summassa Hartanin tuplat, joita tyytyväisenä käytettiinkin. Nätit ruskeat, tribaalikuviot, tilavat kopat vauvoille :)

Jossain vaiheessa Hartaneiden koko alkoi tökkiä ja hankittiin rinnalle Carenat. Ne olikin näppärät niin kauan kun vauvat mahtui koppaan, mutta talvea vasten ratasosa tuntui liian suojattomalta ja palattiin käyttämään Hartaneita, joissa oli lämmintä ja mukavaa.

Carenat möin pois ja sopivasti eteen sattui tarjous Bumbleride Indie Twineistä. Vanhaa väriä myytiin edullisemmin pois varastosta! No mulle ei niin värillä ollut väriä ja tykkään kovastikin tästä meidän walnut ruskeasta :)

Kuva lainattu netistä, mutta samanlaiset siis...

Sekä Bumblet, että Hartanit oli rinnakkain käytössä vauvavuoden toisen puoliskon. Suurimmaksi osin niin, että Hartaneiden kopat oli Bumbleissa. Bumblerideissähän pystyy kuomun kääntää jalkopäähän kantokassia käytettäessä.

Tyttöjen tullessa vuoden ikäisiksi ei Hartaneissa oleilu jostain syystä enää kiinnostanut. Valuivat, venkoilivat ja huusivat. Ei myöskään enää tarvittu niitä kantokasseja, joten Hartanit lähtivät uudelle onnelliselle omistajalle.

Hetken aikaa meillä seisoi edessä myös Gracon Quattro Duot. Ajatuksena oli ne matkarattaiksi ottaa, mutta eivät kyllä oikeastaan olleet sen pienemmät tai kevyemmät kuin silloin käytössä olleet Carenat, joten joutivat myös kiertoradalle.

Nyt autonperässä matkustaa kaksi rimpularatasta, joita satunnaisesti käytetään kirppiksillä ja kaupoissa. Ne saa makuuasentoon ja niissä on kuomut, joten hätätapauksessa myös päiväunet onnistuu!

Näitä on kahdet. Aika hyvä ostos ollu, kappalehintaa oli uusilla rattailla vajaa 30€ . Merkki on muistaakseni Baby Buggy.

Nyt on aika hieno tilanne. Eteisessä seisoo vain Bumblet ja niihin olen kai semityytyväinen. Ei ne täydelliset ole, mutta on alkanut epäilyttää ettei täydellisiä tuplarattaita olekaan. Suurin ongelma on tää selkänojasäätö, jota siis joutuu käyttää joka päivä ja se TAKKUAA. Kiva tuolla tien päällä polvillaan kiskoa näitä remmejä samalla kun päällä tukee selkänojaa. Vai oonko mä vaan blondi etten tajuu miten sitä käytetään?

Ai että kun on kaunis keli

Alan päästä pikkuhiljaa sisälle tähän syksyyn. Täähän on mitä parhain vuodenaika tällaselle introvertille, saa kulkea sateessa huppu silmillä ja räytyä rauhassa! ;)

Sadetta parempi vaihtoehto on sumu. Ei kastu, mutta silti ilmassa on mystistä tuntua. Tänään olikin eka kunnon sumu, joten kun oltiin saatu Neea lähetettyä kouluun, lähdettiin pikkutyttöjen kanssa sumuisille vuorille.

No ei me menty ku tuohon läheiselle asuntoalueelle, mutta se on "vuoren huipulla". :D Niin nätti paikka, uusia taloja, kauniita pihoja ja jännä tuntu olla niin korkealla ja katsella puiden latvoja yläpuolelta päin. En kyllä haluais asua siellä, vaikka hienoa onkin. Se mäki vaan jatkuu ja jatkuu. En jaksais kyl usein lähteä sieltä lenkille. On varmaan rautaiset kannikat vuorenhuipun asukkailla.

Ajatuksena oli kuvata sieltä korkealta sumuista maisemaa, mutta eihän siellä ollu yhtään paikkaa, missä ei olisi jonkun talokin tunkenut mukaan kuvaan, joten kuvaaminen jäi. Matkan varrella oli onneksi jokunen asumaton ja autio kohta.

Haukuin muuten siinä tyttöjen vaatepostauksessa omaa takkiani. Turhaan! Huomasin ilokseni takilla olevan teknisiä ominaisuuksia sittenkin, se nimittäin piti vettä, hah!

Mummolan aarteita

Meillä on mun mummola tyhjillään ja menossa myyntiin. Äiti siellä on siivoillut paikkoja myyntiä varten ja tuonut mullekkin niin tärkeitä ja rakkaita tavaroita muistoksi. Harmillisesti kaikkea ei voi säästää, mutta palan mummolaa voi!

Lopulliset sijoituspaikat on vielä mietinnässä. Heinäseipäitä on enemmänkin ja niistä tulee ehkä pätkä aitaa...? Ehdotuksia otetaan vastaan.

Nämä tavarat tuo samalla haikean mielen, mutta myös hyvän ja lämpimän tunnelman. Voi kuvitella, miten vaari nosteli seipäille heiniä kuivumaan ja mummo kaatoi tonkkaan lypsämänsä maidon. Koreissa on säilytetty perunoita ja toinen on ollut pyykkikori.

Myös sisälle tupaan on pelastettu aarteita. Olisiko niitä kiva katsella?

Vakuumipussi-innostus!

Kaikki tietää nää ostos-tv jutskat, pussit mihin sullotaan tyynyt, peitot ja täkit ja imaistaan imurilla ilmat veks ja saadaan aikaiseksi pieni sievä kuutio, joita voi helposti sijoittaa kymmenen päällekkäin komeron hyllylle.

Eilen keksin, että mun on saatava koittaa tollasia pusseja! Pikainen pyrähdys paikallisessa ostoshelvetissä tuotti tulosta ja kotiuduin pussukoiden kanssa.

Aina on sitä tavaraa, mitä on pakko säilyttää, vaikka mielellään pistäisin kaiken tarpeettoman kiertoradalle. Mm. varapeitot ja tyynyt, talvivaatteet, pikkutyttöjen kasvamista odottelevat vaatteet... Ne vie hirveesti tilaa ja olenkin tainnut mainita, ettei meillä sitä tilaa ylimääräistä ole.

Siitä siis idea vakuumipakata!

Nälkä kasvoi syödessä ja jouduin hakea pusseja lisää :) Pussitin komerosta kaiken, mitä vaan oli mahdollista pussittaa! Pussitin myös villakangastakit, häämekon ja Tanelin puvun sekä muut juhla-asut. Näitä pusseja saa siis myös ripustuskoukulla. 

Vaikka ostin halvimpia pusseja mitä löytyi, tulos oli hyvä. TODELLA pieneen tilaan meni kamppeet! Ja onhan ne nyt suojassa pölyltä ja koipalleroilta :D

Tämä ei sitten todellakaan ollut maksettu mainos!