Miksi päivässä on niin vähän aikaa?

...ja niin paljon tekemistä?

Meidän päivärytmi muotoutuu Neean koulun ja pikkutyttöjen nukkumis- ja ruoka-aikojen mukaan.

Aamulla kaikki kolme tyttöä herää noin klo 7 ja tehdään aamupesut ja laitetaan päivävaatteet. Neealle aamupala ja hänet joko viedään kouluun tai ystävänsä isä hakee, riippuen kenellä on kuskausvuoro. Neean lähdettyä pikkutytöillä on usein vielä puuronsyönti kesken.

Tyttöjen jälkeen syön itse ja juoksen selvittämässä leluriitoja. Tiskikoneen tyhjennystä ja täyttöä. Pyykkejä koneeseen tai rumpuun. Tytöt levittää leluja ja tyhjentää kaappeja...

Kymmenen jälkeen alkaa kitinä ja molemmat etsivät unipuput käteensä. Laitetaan ulkovaatteet ja lähdetään rattailla ulos. Säällä kuin säällä... Päiväunia en ole opettanut nukkumaan sisällä, sillä MINä haluan ja tarvin lenkin ja raikasta ilmaa. Yleensä siis vedän päivittäin 1,5 tunnin kävelylenkin, ellei sitten mun äiti tule sitä tekemään. Jos mummo haluaa lenkkeillä niin mä teen ruokaa, käyn kaupassa ym.

Lenkin aikana saattaa päivittyä myös blogi, luen toisten blogeja, selaan fb:tä. Se on ehkä yksi päivän parhaista hetkistä :)

Herättyään tytöt on yleensä välittömästi nälkäisiä ja syötänkin heille heti lounaan. Pirteinä ja mahat täynnä leikkivät omiaan tyytyväisinä jolloin mulle jää aikaa ottaa välipalaa tai tehdä jotain kotitöitä.

Viimeistään kahdelta haetaan Neea tai mennään ainakin pihalle vastaan. Yleensä siitä jäädään omaan pihaan leikkimään. Tehdään kottikärryhin pikkukivistä kuormaa, juostaan leikkimökin ympäri, PÖÖ!

Neljältä on päivällinen kaikille. Ilmojen ollessa hyvät ollaan menty syömisen jälkeen takaisin pihalle tai lähdetään kauppaan, kirppikselle, Neealle tulee kaveri tai se viedään kyläilemään... Harvoin tulee jäätyä sisälle, sillä mua tuskastuttaa tekemättömät kotityöt, joihin ei tän lauman kanssa ennätä paneutua. Ulkona kaikkien viihtyvyys on parempi!

Joka toinen viikko tilanne on helpompi aamupäivisin, joka toinen viikko iltapäivisin. Mies tekee nimittäin kaksivuorotyötä. Myös molempien mummojen osallistuminen on kiitettävää.

No mutta, kuuden aikoihin tullaan sisällle ja pikkutytöt pääsee iltapesuille. Istuvat pesuvadeissa kumiankkojensa kanssa leikkimässä ja rauhoittumassa. Neea tekee tässä välissä läksyt. Iltapuurot syödään seitsemältä ja pestään hampaat, kasvot ja kädet. Nuorimpien silmät lupsuu jo uhkaavasti... Tytöt unipusseihin ja petiin. Toinen nukahtaa omaan sänkyyn, toinen nukutetaan vierashuoneessa (shame on me!)

Monta viikkoa nukahtaminen on sujunut kohtuullisen helposti ja illalla jää aikaa jutella Neean kanssa, tarkistaa läksyt, syödä yhdessä iltapala ja lukea iltasatu. Yhdeksältä kaikki lapset nukkuu ja alkaa tuhojen tarkastaminen.

Tässä kohdassa on siis se ongelma. Koko päivä menee pakosti lasten ehdoilla ja aamuilla koneeseen laitetut pyykit yleensä seisoo siellä iltaan. Tiskonetta on täytetty kuppi kerrallaan päivän mittaan, pöydän alla on päivän ruuat kuivuneena, kenkäkaappi on tylsistyneenä tyhjennetty, lelut on pitkin lattioita...listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Lisäksi oma takki on aika tyhjä. Tekisi mieli istua teemukin kanssa tuijottamaan tv:tä tai vaikka vain kuunnella hiljaisuutta. Sytyttää kynttilä ja lukea lehtiä. Mutta pakolliset työt pitää tehdä, että seuraavakin päivä pyörii. Pitää valmistella lounasta ja vähintään ripustaa ne märät pyykit ja siivota keittiö.

Mä elän toivossa, että pikkutyttöjen kasvaessa alkaisivat viihtyä omissa leikeissään niin, että kotityöt sujuisivat päivän mittaan. Paljonhan tämä on jo helpottanut kun vertaa vaikka puolen vuoden taakse.

Ja toisaalta oma vikahan tämä on, että ollaan opetettu lapset niin, että niiden kanssa ollaan ja tehdään. Eikä tässä sinällään ole muuta ongelmaa kuin se, että mua haittaa ja häiritsee kun en saa pyykkejä kaappiin ja ehdi pestä ikkunoita. Ja toki se häpeä kun porukkaa ramppaa ja kehotetaan vaan raivaamaan pahimpia legovuoria tieltä :D

Haittaako se? Onko nyt leikin aika ja vuoden päästä jo ehtii muutakin...?