maanantai 27. huhtikuuta 2015

Päälle jäänyt raskausoire?

Hajuteema jatkuu täällä!

En tiedä mikä hajuyliherkkyys iski jo ensimmäisen raskauden jälkeen. Oireilu vain paheni kaksosraskauden myötä. Raskausaikanahan on normaalia, että hajuaisti voimistuu, mutta mulle tuo vainukoiran nenä tuntuu jääneen pysyvästi.
Ennen lapsia en muista erityisesti kiinnittäneeni huomiota hajuihin.

Mulla nämä häiritsevät tuoksut on outoja. Esimerkiksi muoviastiat haisee nenään voimakkaasti. Jo esikoisen raskausaikana jouduin heittää pois kaikki muoviastiat, leikkuulaudat ym, koska niiden haju keittiössä etoi. Nyt tilanne ei ole niin paha, mutta tunnistan kyllä tuon tuoksun edelleen enkä mielellään säilö ruokaa muovisissa astioissa. Pikkuhiljaa pitäisi keräillä lasisia säilytysastioita, jotta pääsisi muovikipoista eroon...

Myös tapetti, joka laitettiin Neean huoneeseen haisi mun nenään pitkään "remontoidulta". Kukaan muu ei tuota hajua haistanut, mutta mun mielestä se oli niin karsea lemu, että raahasin Neean tavarat toiseen huoneeseen siksi aikaa että haju hälvenee. Nyttemmin hajua ei enää ole ja Neea on päässyt takaisin omaan huoneeseensa.

Myös uudet kankaat haisee. Siksi mielellään myös ostan vaatteita käytettynä kun niistä se uuden karhea haju on jo lähtenyt. Kuten myös verhojen ostelua välttelen nykyään ja huomaan jopa viihtyväni paljaiden ikkunoiden kanssa.

Ne tähtiverhot, jotka ostin uutena ennen joulua, pesin KOLME kertaa ennen ikkunaan laittoa. Ensin tottakai oli pakko pestä sitä teollista hajua pois. Ei lähtenyt yhdessä pesussa, joten toiseen pesuun lorautin vähän huuhteluainetta peittämään pahaa hajua. (VIRHE). Kolmannen pesun toimitinkin sitten etikan vauhdittamana ja sitten verhot saikin jo jäädä ikkunaan. Tuntui taas aika mielipuolelta pestä, ripustaa, pestä, ripustaa...

Sitten on toki nää perus pesuaineet, tuoksukynttilät, kosmetiikka ym. joista kyllä tykkään kauheasti. Niin mielelläni pesisin ainakin omia vaatteitani hajustetuilla aineilla ja polttaisin tuoksukynttilää. Jotkut tuoksut käykin, mutta ne pitää valikoida huolella ja käyttää maltillisesti. Esimerkiksi käyttövaatteet joutuu pitää tuoksuttomina,  mutta pyyheliinoissa mieto tuoksu on sopivaa luksusta!

Ja voin sanoa, että jonkin verran tämä on elämää häiritsevä asia. Välillä en edes ole varma onko haistamani hajut todellisia, sillä myös joistakin kuvista tulee mun nenään hajuja?! Kyseessähän on tällöin hajumuistin aktivoituminen tai jotain vastaavaa. Esimerkiksi joskus tietynlaisten talojen kuvista tulee selvästi homeenhaju esille :D

Vähän tää hajuherkkyys on myös kausittaista. Toisinaan sietää enemmän ja toisinaan toleranssi on ihan nollassa. Tällä hetkellä mielellään kaikki saisi olla neutraalia.



Onko muita vainoharhaisen nenän omistajia linjoilla?

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Ja miten kävi pöydän...?

Meillä siis meni pöydän kansi pilalle homeenhajun tartuttua siihen viallisista päärynöitä.  Ei siinä, eipä se pöytä priimakunnossa ollut ennen tätä episodiakaan ja tarkoitus oli ollut jossain vaiheessa ryhtyä entisöimään kantta uuteen uskoon. Vähän ylimääräistä häslinkiä ja vaivaa ja rahanmenoakin tää nyt kuitenkin aiheutti.



Joku muu olisi varmaan pystynyt odottelemaan josko haju haihtuisi itsekseen ajan kanssa, mutta neuroottinen minä ei. Haju tuntui lopulta leijailevan koko talossa, eihän se vaan käy päinsä!

Haettiin siis vähän tarvikkeita korjaustoimenpiteitä varten ja aloin epätoivoisen yrityksen hioa pöytää puhtaaksi. Pinnassa oli kuitenkin joku vaha, joka hiomalla vaan kuumeni ja puuroutui. Puualan koulutuksen saanut mieheni katseli aikansa touhua ja otti sitten homman haltuunsa artesaanin varmuudella.

Pöytä kannettiin autotalliin enkä ole varma mitä siellä tapahtui, joten en kirjoita siitä, mutta tässä kunnossa kansi oli minun käsittelyn jälkeen: Hioin siis raivoissani puhtaaksi tuon saastuneen kohdan :D


Pikkutytöt järkyttyivät kovasti pöydän kadottua keittiöstä ja hokivat itseään lohduttaen "isi korjaa, isi korjaa". Ja isihän korjasi. Hieno tuli pöydästä! Ja mikä parasta.  Haju lähti!

Varmuuden vuoksi hain kannen suojaksi vahakankaan,  vaikka en tykkää käyttää kun kaitaliinoja. Mutta menköön nyt... Helpompi nakata toi liina roskiin jos jotain vastaavaa sattuu kun että hioisi taas kannen uusiksi!



Ja tässä lopputulos!


Ps. Sen kaupasta saadun sitruunan käytin mikron pesuun.



perjantai 24. huhtikuuta 2015

Päärynäpussifarssi

Kaikki alkoi viattomasta viime hetken ostosreissusta ennen kauppojen sulkemisaikaa. Leipää, maitoa, vähän hedelmiä...aamupala seuraavalle aamulle.

Tuli aamu ja kauhea järkytys. Mikä hitto meidän keittiössä haisee?! Ihan homeelle!? Mielessä pyöri kauhuskenaarioita hirveistä vesivahingoista ja homeongelmista ennen kuin ehdin paikantaa hajun lähteen. Päärynäpussi.

Ja tuo onneton pussi sattui illalla jäämään keittiön pöydälle. Puoliksi kaitaliinan päälle ja puoliksi paljaalla pöydällä. Nakkasin liinan ja päärynät pihalle. Ikkuna auki ja pöydän pesu. Sillähän siitä selviää! No ei selvinnyt... Pöytä tuntui imeneen itseensä kuluneen lakkapinnan läpi tuon hajun. Järkyttävä, kurkkua pistelevä homeen löyhkä leijui pöydän lähistöllä kaikista pesuyrityksistä huolimatta.


Pöytää on yritetty putsata niin hyvällä kuin pahalla. Soodalla,  perunajauhoilla, etikalla, desinfiointiaineella, tolulla, tiskiaineella ja jopa hädissäni kokeilin vessanpesuainetta! Kaiken läpi haisee yhä home...

Yritin kantaa pöytää pihalle, mutta en jaksanut. Lopulta pyöritin ympärille kelmua ja yritin kapseloida hajun. Alkoi jo vähän tuntua mielipuolelta tässä vaiheessa...


Mielipuolisen tunteen vallitessa nappasin päärynät, jotka siis olivat tässä vaiheessa kaksi päivää siinä portaalla tuulettuneet, mukaani ja marssin kovin suivaantuneena ostopaikkaan. Heiluttelin sitä pussia hedelmävastaavan nenän edessä ja parin vuorokauden mittaisesta tuuletuksesta huolimatta hän totesi saman hajun päärynöissä.  Sain rahat takaisin ja sitruunan, jolla voisi hajua poistaa pöydästä.  No kiitos.

Tuolla pöytä odottaa kelmuun käärittynä siis isännän kotiutumista töistä. Saa ensi töikseen kantaa pöydän pihalle ja opetella aasialaiseen tyyliin syöminen ilman pöytää. Hedelmäkorissa on sitruuna eikä sinne kyllä muita hedelmiä hetkeen ole tulossakaan. Korkeintaan kotimaisia omenoita naapurin omenapuusta jatkossa.

Mitä tästä opittiin? Suosinko jatkossa luomua? Takaako se hajuttomat hedelmät ja säästää keittiöremontilta?  Mikä tuo haju oikeastaan on? Onko se ehtaa hometta vai joku torjunta/homeenestoaine? Päärynät nimittäin olivat kyllä aivan hyvännäköisiä, eivät homeisia.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Epäjärjestys hajottaa!

Meillä on ollut aika hektistä viime aikoina. En edes tiedä miksi. Tuntuu vaan, että koko ajan on joko aamu tai ilta ja päivä viuhahtaa ohi. Mihin se aika kuluu kun tuntuu, että ei aina edes k*selle kerkeä ennen iltaa? Tyttöjenkin kanssa elo on helpottanut, tavallaan... Tytöt puhuu jo kaikki asiat ja ymmärtävät puhetta. Heidän kanssaan keksii helposti leikkejä ja esim muovailuvahalla muovailu onnistuu kuten myös piirtäminen.

Oikeastaan kuitenkaan ei ole helpottanut, sillä eihän näitä voi jättää sekunniksikaan vahtimatta. Sekunnin selänkäännön aikana ehtii sattua ja tapahtua. Ja siihen se mun päiväni kai kuluukin. Kun vahtii ettei kukaan leiki osaavansa lentää, pure toisen selkää ruvelle, työnnä siskoa alas sohvalta tai syötä toiselle kissanruokaa... Minä J.O.U.D.U.N leikkiä muumitalolla, tehdä leikkiruokaa ja hiekkakakkuja koko päivän.

Päivän aikana turhautuminen käsiin leviävään sotkuun kasvaa ja iltaa kohti otsaan on jo kasvanut sarvi. Sormet syyhyäisi päästä imuroimaan kenkäkaapin alusta ja pestä sohvanpäälliset, vaihtaa pölyttömät verhot, imuroida tuuletusventtiilit ja karkottaa se ärsyttävä hämähäkinverkko tuulikaapin katosta. Se minkä näkee aina kotiin tultaessa ja joka kerta se yhtä paljon ÄRSYTTÄÄ.

Mutta ei ihan tosi pysty tehdä noita asioita! Jos imuroin olkkarissa niin nää meidän neropatit kiipeää keittiössä pöydälle ja tulevat takuulla pää eellä alas. Laitan tiskejä keittiössä, pikkutyypit opettelee lentämään ottaen vauhtia vessanpöntön kannesta... Mä olen tällä viikolla pitänyt kahdesti aivotärähdysseurantaa.

Kun tytöt nukkuu, on aikaa laittaa tiskit ja pyykit, mutta kaikki muu jää. Koko viikon otti päästä ulkovaatekaapissa yhtä aikaa majailevat kevät- ja talvivaatteet. Kaappi huusi räjäytystä ja talvivaatteet pesua ja varastointia! Ei ehtinyt... Otsasuoni pullottaen sitä vaan yritti kaivaa sekamelskan seasta säähän sopivaa.

Kiukutti, ärsytti ja tympäisi kaikki. Jopa aurinko silloin kun se pilkisti lumisateen lomasta paljastaen lisää pölyä ja hiekkaa nurkissa. Miehen ikuisuuden kestävä iltavuoroputki ei auttanut asiaa.

Mutta ah koitti viikonloppu! Mä olen pessyt talvivaatteita, verhoja, ikkunoita, hinkannut aivan onnessani sappisaippualla sohvanpäällisiä. Olen imuroinut, myynyt pieniä kenkiä ja talvivaatteita. Pessyt katosta pölyt, tomuttanut petivaatteet ja koristetyynyt. Lähettänyt smartposti pakettien mukana kasan stressiä ja ärsytystä (sorry vaan vastaanottajat).

Ihanaa. Siivoaminen on niin ihanaa ja terapeuttista. Puhtaassa kodissa on ihanaa! Sanoinko sen jo? Nyt tohtiiko sytytellä jo vähän kynttilöitäkin kun eivät heijasta likaa, ainoastaan bling bling puhtautta joka puolella :D

Ajattelin myös rentoutua näitten ihanien mainosten parissa suunnitellen kesäpihaa :D






sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Orientaatioharjoitus kevääseen

Niin kuin sanottu, mua on "vähän" harmittanut, että se jo mielessä sisustettu ja muutettu uusi koti meni sivu suun. Ei ole tehnyt mieli sisustella kevättä, verhojakin on saanut vaihtaa keväisempään ihan hampaat irvessä.

Eilen oli kuitenkin ehkä käännepäivä tässä surutyössä. Ilma oli mitä parhain keväisin ja pikkutyttöjen kanssa touhuttiin pihalla monta tuntia. Tytöt kantoi hiekkalaatikosta hiekkaa ympäri pihaa ja minä sain vähän haravoitua (neljä jätesäkillistä...!).

Haravoiminen on niiin terapeuttista hommaa! Varsinkin kun taustalla sirkuttaa kesälintuja ja aurinko paistaa lämpimästi :D Siinä siivotessa hahmoteltiin takapihalle muodonmuutosta. Meillä on olkkarista ovi pihalle, mutta siihen se nykyisellään jääkin. Pari betoniporrasta toki on, mutta ei mitään terassin tapaistakaan.

Takapiha on siis aivan vajaakäytöllä.

Suojaisuuden ja pensasaitojen tuoman yksityisyyden takia paikka olisi aivan loistava terassille. Etupiha sen sijaan on lenkkeilijöiden ja ohikulkijoiden ym naapureiden pällisteltävänä.


Mutta minkälainen terassi tähän sopisi? Pitäisi olla niin iso, että mahtuu ruokailuryhmä ja mielellään myös katto! Harmillisesti nämä jälkeenpäin tehdyt terassit näyttää usein kötystyksiltä :( Mitenkähän sen fiiliksen saisi vältettyä ja istutettua terassin nätisti?


Apulainen viilettää siellä :)

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Perinteinen: kirpparikierroksen saalis!

Pitkään aikaan ei olekaan tarttunut mitään mukaan kirpparilta. Itseasiassa ollaan vaan hävitetty tavaraa ja tyhjätty kaappeja. Nytkin kävelin kertaalleen näiden lelujen ohi, mutta jouduin palata seuraavana päivänä hakemaan :D Onneksi eivät olleet kelvanneet kenellekään muulle.





Nyt on Barbiella uusi keittiö ja kodinhoitohuone. Harmillista vaan, että pienimmät tytöt keskittyi repimään noita ovia irti ja isompaa ei oikeastaan kiinnosta barbieleikit. Joutuu leikkiä itse :D

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Pääsiäiskuvia

Laitetaan nyt muutama kuva siitä, mitä ollaan Pääsiäisen kunniaksi touhuttu. Runosuoni ei oikein syki, koska H.A.R.M.I.T.T.A.A. Taloasiat ratkesivat niin, että joku ryökäle meni ja osti meiltä uuden talon alta, joten tässä sitten jatketaan eloa vanhassa. Vaatii vähän uudelleen asennoitumista. Ei oikeastaan huvittanut edes laittaa pääsiäisjuttuja, mutta pitihän sitä vähän :) Ruuat tässä on äitini tekemiä! Hyvää oli! Neea kävi vaarin kanssa trullailemassa. Työnjako oli selvä, vaari askarteli virpomisvitsoja ja Neea keräsi palkan :D












ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ!