Joku muu olisi varmaan pystynyt odottelemaan josko haju haihtuisi itsekseen ajan kanssa, mutta neuroottinen minä ei. Haju tuntui lopulta leijailevan koko talossa, eihän se vaan käy päinsä!
Haettiin siis vähän tarvikkeita korjaustoimenpiteitä varten ja aloin epätoivoisen yrityksen hioa pöytää puhtaaksi. Pinnassa oli kuitenkin joku vaha, joka hiomalla vaan kuumeni ja puuroutui. Puualan koulutuksen saanut mieheni katseli aikansa touhua ja otti sitten homman haltuunsa artesaanin varmuudella.
Pöytä kannettiin autotalliin enkä ole varma mitä siellä tapahtui, joten en kirjoita siitä, mutta tässä kunnossa kansi oli minun käsittelyn jälkeen: Hioin siis raivoissani puhtaaksi tuon saastuneen kohdan :D
Pikkutytöt järkyttyivät kovasti pöydän kadottua keittiöstä ja hokivat itseään lohduttaen "isi korjaa, isi korjaa". Ja isihän korjasi. Hieno tuli pöydästä! Ja mikä parasta. Haju lähti!
Varmuuden vuoksi hain kannen suojaksi vahakankaan, vaikka en tykkää käyttää kun kaitaliinoja. Mutta menköön nyt... Helpompi nakata toi liina roskiin jos jotain vastaavaa sattuu kun että hioisi taas kannen uusiksi!
Ja tässä lopputulos!
Ps. Sen kaupasta saadun sitruunan käytin mikron pesuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti