maanantai 21. joulukuuta 2015

Jouluvalmisteluja

Meillä on laitettu jouluisia juttuja jo useamman viikon ajan hiljalleen. Jouluverhoja ja koristeita, valoja ulos ja sisälle, pipareita ja torttuja. Olen hankkinut ja paketoinut yllätyksiä (tänä vuonna jonkin verran myös itse tehtyjä, sori vaan saajat ;) ). 


Tontut ovat koputelleet ikkunaan ja hetki saatiin nauttia lumesta etsien tontun jälkiä ja rattikelkkaillen. Ollaan oltu koko perheen voimin kuuntelemassa Neean kuoron esitystä kahdesti kirkossa, käyty katsomassa koulun joulujuhlat ja nautittu showtanssiyhdistyksen kauden päätösjuhlasta.


Jouluaattoon on kolme päivää aikaa ja valmistelut on kutakuinkin hallinnassa. Neean loma alkoi ja harrastukset jäivät joulutauolle, joten tuntuu, että nyt saadaan rauhoittua joulun viettoon ilman kiireitä. Mitään suurempia siivouksia ei ole nyt ennen joulua tarkoitus enää tehdä. Uuni pestiin miehen kanssa yhteistyöllä ja se olikin niin iso operaatio, että vaati purkamista ja ruuvailua enemmänkin! Viikkosiivous ja petivaatteiden ja sohvien tuuletus vielä ennen h-hetkeä niin hyvä tulee 👍


Pienemmille tytöille paketeista paljastuu kierrätettyjä leluja. Olen heille hankkinut muumilaivan ja Brion junaradan osia paikalliselta fb-kirpparilta ja tiedän näiden olevan mieluisia lahjoja! Neealle on luvassa uutta, hänen toiveitaan ei enää kierrätysmentaliteetilla täytetä ;)


Aatoksi meillä on luvassa mukavaa kotona oleilua ja mun vanhemmat sekä anoppi tulee tänne meille. Syödään yhdessä jouluruoka ja odotellaan pukkia jännityksellä. Kivaa! :))

maanantai 30. marraskuuta 2015

Töihin palaaminen kun aivot pyörittää pelkkää tyhjää...?

Mä olen ollut kotona keväästä 2013. En muista tarkkaa aikaa milloin jäin töistä pois, mutta hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa se oli joka tapauksessa... Veikkaan  maalis-huhtikuuta. Nyt työt kutsuvat taas tammikuussa, joten kotivuosia tulee lähemmäksi kolme. Siis KOLME vuotta pois työelämästä. Kolme vuotta.

Töiden jatkaminen tuntuu sinällään olevan ihan jees ja toivottu asia tähän väliin. Palkkaa on taas hauska alkaa saamaan, että edes joskus olisi tilillä rahaa ja myös mökkihöperöityminen ja kotidementia aivojen käyttämättömyyden vuoksi ovat totisia uhkia. Pakko siis senkin takia palata ihmisten ilmoille. Ja kuten sanottu, kaipaamme kaikki uusia tuulia vanhojen tilalle. 

Mulla on myös tosi kova ikävä työkavereita ja aikuisten ihmisten näkemistä. On ihana ajatella yhteisiä kahvitunteja ja saada taas työavaimet ja kalenteri. Mukava kun perjantai on PERJANTAI eikä vaan päivä muiden joukossa. Ihana kun on pakko laittautua edes jotenkin ihmisen näköiseksi arkisin ja on PAKKO hankkia siistejä vaatteita ja käydä värjäämässä hiukset. On mukava myös saada ottaa käyttöön vaivalla hankittu koulutus ja palauttaa mieleen työasiat.

Joskus ajatus töihin paluusta tuntuu kuitenkin ihan mahdottomalta. Mun työ vaatii niin kädentaitoja kuin myös laaja-alaista tietoa eri asioista ja ajantasalla olemista. Ja juuri nuo asiat on painuneet unholaan kotivuosien aikana ja myös muutoksia työhön liittyen on tullut. Yön pimeinä tunteina olen harkinnut alan vaihtoa, kouluihin hakemista, mitä vaan ettei tarvitsisi palata vanhaan paikkaan. Vaikka tykkään työstäni paljon. 

Miten näillä aivoilla voi enää työskennellä. Näillä aivoilla, mitkä pyörittävät tyhjää fläp, fläp, fläp... Aivotoiminnan on korvannut pantterin refleksit ja selkään kasvaneet silmät. Näitä ominaisuuksia ei töissä kuitenkaan tarvita. Kotona ne ovat olleet kullanarvoiset kun on nappaillut kiinni kaatuilevia ja tipahtelevia lapsia ja estänyt onnettomuuksia ja tuhotöitä. Kotona tärkeää on ollut arjen ennakoiminen ja oikean kokoisten kenkien hankkiminen lapsille...

Aivolama ja nopeat refleksit ovat kyllä tuoneet kotonakin yllätyksiä, kuten jokunen aika sitten. Eräänä iltana kissamme Minni hyppäsi ketterästi sohvan käsinojalle ja mitä teen minä. Pomppaan salamannopeasti kissan luokse ja nappaan sen syliin, jotta ei raukka putoasi päälleen sohvalta. Oltiin aika hämmentyneitä tilanteesta molemmat, minä ja kissa.

No. Olen käynyt jo kahteen otteeseen nuuskimassa työpaikan ilmaa ja palauttamassa mieleen vanhoja asioita sekä pikakelaamassa lähivuosien tapahtumia. Työpaikalla tulee äkkiä tunne, että kyllähän mä nämä jutut muistan ja ei tässä mitään hätää! Kotona taas taantuu äkkiä kissoja pelastavaksi idiootiksi.

Kai se tästä lähtee. Tällä hetkellä tiedän vaan millon meillä syödään, käydään nukkumaan ja mitä puetaan pihalle päälle. Kohta aivokapasiteettia pitää laajentaa reilusti ja odotan sitä kauhunsekaisella innolla!


perjantai 13. marraskuuta 2015

Olkkarin talvisuunnitelma

Koska syksy ei oo koskaan ollut mun lempparivuodenaika, niin mun ajatuksissa se on aika lyhyt. Syyskuu on vielä kesää, koska se on vielä melko lämmin ja valoisa ja marraskuu onkin sitten jo talvea. Lokakuun verran syksyä jaksaa nyt siinä ja siinä.

Syksyyn kuuluu ruskean lämpimät sävyt, jotka sisustuksessa alkavat kuitenkin äkkiä tuntua tunkkaisilta ja päällekäyviltä. Syksyn ajan meillä on ollut olkkarissa ruskeasävyinen matto, verhot ja koristetyynynpäälliset. Sisustuksessa on ruskeaa myös taulussa, ikkuna- ja lattiavalaisimessa sekä pienissä sisustusjutuissa, joita tosin ei enää paljon ole jäljellä tavaran karsimisen seurauksena.

Nyt alkaa syksy ja syksyn värit olla mun mielessä lusittuina ja on aika raikastaa ilmettä. Lamput ja huonekalut toki jää, enkä tauluakaan näillä näkymin vaihda (vaikka mulla kyllä on jemmassa peili, jota olen jo reilun vuoden suunnitellut sohvan yläpuolelle taulun paikalle). Muutos tulee verhojen, maton ja sohvan koristetyynyjen vaihdosta ja muutamista pienemmistä jutuista.

Verho
Koristetyynyt

Matto
Peitto
Tunnelmavalot ;)
Iso peili

Jouluksi sitten lisätään tähän hippunen punaista ja valkoiset paperitähdet ikkunaan :) Liika valkoiseksi ei mene kuitenkaan kun lattia ja katto on lämpimän puunvärisiä ja syövät valoa ihan hitsin paljon. Lämmintä puuta on myös sohvapöydässä ja tv-tasossa :)

Vai miltä näyttää?

Nykyinen väritys vielä tässä. Ei näytä pahalta sekään näin kuvissa. Taidan ehkä kuitenkin pitää vielä marraskuun ajan :D








torstai 12. marraskuuta 2015

Kirje Joulupukille

Tänä vuonna taitaa olla ensimmäinen vuosi pitkästä aikaa kun meidän perheessä ei ole kirjoitettu Joulupukille pitkää lahjatoivekirjettä. Neea on ollut aina hyvissä ajoin liikkeellä kirjeensä kanssa ja niitä onkin ennen aattoa ehtinyt syntyä jo useampia hieman vaihtuvin toivein. Tänä vuonna joulunalusaika tuntuu vähän erilaiselta, sillä Neea ei ole esittänyt kuin yhden lahjatoiveen ja senkin hän on suunnannut meille vanhemmille eikä Joulupukille! 

Siis hyvä asiahan se on, että lapsi ymmärtää kohtuuden tässäkin asiassa ja lahjatoivekin on hyvä ja realistinen ja kyllä luultavasti Joulupukki sen tulee toteuttamaan ;) Mutta lelujen puuttuminen lahjatoiveista tuo kyllä jonkin verran (paljon) haikeutta. Joko hän on niin iso...? 

Suurin toive on tämä :) *kuva lainattu* 

Äiti voisi toivoa Neealle pari aluslakanaa. *kuva lainattu*

Pikkutytöt taas eivät juurikaan vielä ymmärrä joululahjoja toivoa. Minulla on muutama toive heidän puolestaan. Leluja en ihmeemmin haluaisi heillekkään, sillä niitä on etukäteenkin paljon. Jotakin kuitenkin puuttuu ja erityisesti talossa olevat YHDET nukenvaunut aiheuttavat kiistoja alituiseen.

Pikkutytöt tulevat saamaan pienet nukenvaunut. Neean Briot ovat vielä tuntuneet jähmeiltä kaksivuotiaiden käsiteltäviksi. Pienet vaunut löytyy jo pukinkontista. *kuva lainattu*

Pikkupöytää ja tuoleja meillä ei ole ja niitä on kovasti kaivattu piirtämistä ja keittiöleikkejä varten. Luulin, että vanha paripulpetti ajaisi saman asian, mutta se onkin edelleen ihan älyttömän vaarallinen ja käytetty lähinnä kiipeilyyn ja putoamiseen. Tällaisesta ryhmästä on välitetty toive eteenpäin *Kuva Olle ja Paula-ryhmästä lainattu*

Viime vuonna paketista paljastui se perusmalli näistä laulukirjoista ja voi kun sitä on soitettu! Olisi kiva jos kappaleet vaihtuisivat välillä ;) *kuva lainattu*

Mun vauvat on käyttäneet näihin päiviin saakka haalarimallisia yöasuja, mutta nyt on aika siirtyä "isojen tyttöjen" pyjamiin. Neean vanhoista vaatteista löytyi yksi kiva pyjama ja yksi, minkä kaulus on todella tiukka. Toive uusista pyjamista/yöpaidoista välitetty eteenpäin :)

Aikuisten joululahjat onkin kaksipiippuinen juttu. Tottakai läheisiä on kiva ilahduttaa paketilla, mutta toisaalta kaikilla tuntuu olevan kaikki tarpeellinen, joten oikeasti tarpeellisen ja ilahduttavan lahjan keksiminen on haastavaa. Itse tykkään saada lahjaksi tylsää kulutustavaraa ja sitä suosin luultavasti myös muiden lahjoissa. Mua ilahduttaisi esimerkiksi 1,5 metriä kuramattoa! :D 

maanantai 9. marraskuuta 2015

What have we done?

No ei mitään ihmeempiä :) Viikot vierii tosi nopeaa, aina on joko maanantai tai perjantai. Tytöt kärsii tekemisen puutteesta ja mulla taas on liikaa tekemistä. Sitä perusmeininkiä siis...!

Leipominen ja ruuanlaitto on aika jees puuhaa tällä hetkellä. Nämä kitisevät elohiiret saa pysäytettyä hetkeksi kun laittaa kulhoon vettä ja antaa vispilän. Tosin viime aikoina se ei oo enää mennyt läpi vaan "taikinaan" vaaditaan jo suureen ääneen jauhoja (hiuhoja) ja muita tykötarpeita. Joten ollaan sitten ihan oikeasti leivottu aika usein tai tehty yhdessä ruokaa. Vaatii muuten hitsin pitkiä hermoja ja jälkisiivo on infernaalinen.




Isäinpäivää alettiin meillä viettää jo perjantaina. Tytöt paketoivat yhdessä paketteja sekä isille, että vaarille ja veivät ne huolellisesti piiloon. Sillä samalla sekunnilla kun isi saapui töistä kotiin juoksi neljä pientä jalkaa hakemaan paketteja piilosta :) No eihän se haitannut, vaikka isi sai lahjansa jo perjantaina! Päivällä oltiin haettu tyttösten kanssa myös kukkia isäinpäivän kunniaksi ja fiilisteltiin illalla kynttilänvalossa kukkia ihastellen. Tarkoitus oli saada perjantaisiivot tehtyä ja kukat sitten ihanasti esille siivottuun kotiin, mutta menihän se näinkin. Valot vaan himmeälle niin hyvä tuli!


Lauantaina mummo ja vaari tulivat leikkimään tyttöjen kanssa pitkästä aikaa ja sain siinä siivouksiakin tehtyä. Mummolla oli mukana isäinpäiväkakkua ja vaari sai oman pakettinsa. Koko porukka käytiin yhdessä valitsemassa myös joulukalenterit! Mä yritin tarjota Frozenia ja My Little Ponya, mutta tuplat halusivat ehdottomasti Puuha Pete- kalenterit ja Neea valitsi Dumlen. Hyvät valinnat ja kaikkien kolmen kalenterit odottavat vieläkin koskemattomina joulukuuta. Kaikki kolme saivat myös valita itselleen jonkin joulukoristeen. Henna ja Anniina valitsivat väriä vaihtavat lumiukot ja Neea hienon lyhdyn pinkeillä valoilla.



Jouluun otettiin myös esimakua tutkimalla joulukoristevarastoa. Henna kärsi perjantain ja lauantain välisen yön vatsakivusta ja sitä taitettiin koristelemalla pikkujoulukuusta kun ei muutakaan siihen hätään keksitty. Joulukoristeet onneksi auttoivat akuuttiin hätään :) 

Lauantain ja sunnuntain välisen yön pikkuneidit nukkuivat niin sikeästi ja pitkään, että saatiin Neean kanssa kokata rauhassa isäinpäiväaamupalaa. Isille oli jäänyt annettavaksi vielä Neean koulussa tekemä kortti, vaikka lahja tulikin jo etukäteen. Aamupalan jälkeen lähdettiin käymään hautausmaalla viemässä kynttilä ja samalla moikattiin serkkutyttöjä, jotka ovat suunnilleen samaa ikäluokkaa Hennan ja Anniinan kanssa. Isäinpäiväajelu päätettiin grillille, josta haettiin kotiin vähän purtavaa :)


Päivät, jolloin ollaan paljon liikkeellä on parhaita! Oikeasti mua niin tuskastuttaa olla kotona tyttöjen kanssa! Hermojen kiristyminen on taattu kun tytöt ärsyttävät vain toisiaan kilpaa. Oikeasti, nämä reilu kaksivuotiaatkin osaavat vedellä oikeista naruista jos tarkoitus on saada sisko rääkymään! Uskomatonta... Tässä on kovaa kyytiä rapissut mun kuvitelma siitä, että olisivat toisilleen leikkikavereita....ei ei...

Ja toinen hermojen kiristäjä on pelätä jatkuvasti sattuvia tapaturmia. Perjantaina molemmat pienet onnistuivat kaatumaan päänsä puuhellan nurkkaan. Kaksi samanlaista onnettomuutta sattui kahden tunnin sisään. Koko ajan he koheltavat jotain ja pelkään kyllä jatkuvasti noita pahempia kolauksia. No selvittiin ilman vaurioita tuosta puuhellaepisodistakin, vaikka terävä kulma siinä onkin.

No joo. Nyt tyhjentämään sitten kolmatta kertaa pyykinpesukonetta tälle päivää! Tiskikonekin on pyörinyt kolmesti jo tänään kun innostuin siivoamaan vähän jääkaappia. Myös keittiön lattian olen pessyt jo kahdesti: ennen ja jälkeen tämän taiteiluoperaation




keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Remonttihaaveita

Ja korostan. Haaveita. Näiden toteuttaminen odotuttaa itseään ties montako vuotta vielä, mutta saahan sitä haaveilla! Tavoite on, että jos Neean rippijuhliin mennessä saataisiin isompi remontti tehdyksi niin hyvä on. Mutta eihän siihen ole enää kuin 7-vuotta, joten suunnittelu on hyvä aloittaa ;)

Me onnistuttiin sillä lailla tässä talovalinnassa aikoinaan, että valittiin sattumalta hyvin muokattavissa oleva pohja. Talossa ei nimittäin ole kantavia seiniä ulkoseiniä lukuunottamatta. Se tosiasia, että huonejärjestyksen muuttaminen MAKSAA onkin sitten eri asia... Yhdestä kohtaa haluaisin seinää kuitenkin pistää nurin ja se on tuo eteisaula. Haluaisin kaataa sekä keittiön- että olohuoneen oviaukot!

Pohja on myös ihan toimiva näinkin, tuo pieni muutos avartaisi vaan kivasti ja toisi moderninpaa ilmettä. Samalla pohjalla tehdään taloja vielä nykyäänkin, joten kestosuosikissa asutaan. Miksipä tätä isommin muuttamaan.

Se, että saman pohjaisia taloja valmistuu edelleen on kiva juttu myös remontin suunnittelun kannalta. Aina tyttöjen nukahtamista iltaisin odotellessa selaan Etuoven tarjontaa ja katson vinkkejä myynnissä olevista samankaltaisista kohteista. Sieltä onkin löytynyt paljon kivoja ideoita ja remonttikuume senkun kasvaa.

Tarkoitus on jossakin vaiheessa siis kaataa tuo seinänpätkä. Tehdä yhtenäiset lattiat. Remontoida keittiö. Maalata katot ja sitten varmaan jotain pientä kuten tyttöjen huoneen seinät vaativat jo uudelleen tapetointia.

Mulla on tallennettuna yksi tosi kiva kuva. En vaan oo yhtään varma saako sitä käyttää, mutta aion sen tähän lainata kuitenkin!

Tässä on siis paljon niitä elementtejä, mitä haluaisin omaankin kotiin!

Kuva lainattu Etuovi.com

Ja nykyisin näyttää tältä.


Eli tuo seinä pois missä on peili! Nuo pariovet makuuhuoneeseen olisi myös kiva ja ihan toteutettavissa oleva ratkaisu! Lattian haluaisin harmahtavaksi, mutta hieman vähemmän eläväiseksi kun mallikuvassa. Lattiamateriaali on vielä täysin valitsematta. Tuskin se tulee kuitenkaan laminaattia olemaan, sillä meillä ei ole lattialämmitystä. Korkkilattia kiehtoisi sillä siitä ei pitäisi olla uutenakaan päästöjä huoneilmaan ja jalan alla se tuntuisi lämpimältä. Lisäksi kestävyys lapsiperheessä olisi hyvä. Hinta taas...no kallis.

Kuva lainattu Kodinterra.fi

Tykkään tuosta mallikuvan keittiöstä, mutta omani haluaisin kuitenkin valkoisena. Tuossa nurkassa meillä on nykyään puuhella. Se purettaisiin ja nurkkaan tulisi uuni ja liesitaso. Puuhella on kyllä omalla tavallaan kiva, mutta meillä jäänyt vain tilanviejäksi. Ollaan aika laiskoja siinä pitämään valkeaa. Ennemmin tulee puut poltettua takassa sen lämpöä varaavan ominaisuuden takia.

Kuva lainattu Kensapuu.fi

Tällaisia suunnitelmia tänään. Varmaan vaihtuvat vielä monesti ennen toteutusta!

tiistai 3. marraskuuta 2015

Kun kaikki on niin EI ja PLAAH

Mä en enää hyvällä tahdollakaan voi sanoa, että kukaan meillä nauttii tästä kotiäitiarjesta. Tytöt kaipaavat sellaisia virikkeitä, mitä kotiympyröissä ei ole ja minä janoan joka solulla muutakin sisältöä arkeen kun uhmatappelut ja ainaisen kaaoksen selättäminen kotona. 

Kerta viikkoon kerhoilua ja useat vierailut kirjastossa ovat tytöille todella tärkeitä vaihteluita arkeen. Molemmat ovat myös innoissaan lähdössä aina mukaan asioille, oli sitten kyse ihan tavallisesta ruokakauppareissusta tai kirppispöydän siivoamisesta. Kotiympyrät alkavat vaan olla niin nähtyjä. Kotona oleilu saa aikaan riitaa ja hampaiden kiristystä, tylsistymistä ja päätöntä riehumista. Myös ulkoleikit ovat nykyään epämieluisia ja aiheuttavat vinkunaa. Rattaissakin kiusataan toista tai pyristellään kiukkuitkun saattelemana karkuun. Koita siinä sitten keksiä virikkeitä...?

Kaikki on nykyään niin ei. Tämä on oikeasti niin nähty elämänvaihe ja olen todella onnellinen, että uusi arki ja uudet piirit siintävät jo lähitulevaisuudessa. Tammikuussa alkaa mulla taas työt ja helmikuussa tytöillä hoito. Tammikuu menee lempeästi tutustuessa päiväkotiin iskän viettäessä kotikuukautta. Tai ainakin näin mun kuvitelmissa. Eihän me vielä olla päiväkotipaikkoja saatu.

En kyllä kuvittele tulevaakaan arkea helpoksi. Ehei... Tytöt on todella kiinni minussa ja päiväkodin aloitus tulee varmasti olemaan iso muutos. Mutta toivon, että tytöt tulevat päiväkodissa viihtymään ja illatkin kotona olisivat sitten vähän sopuisempia eikä tarvisi syventää otsaryppyä entisestään erotuomaroimassa kaksivuotiaiden alituista välienselvittelyä. Siis oikeasti, nämä kaksi ei pärjää toistensa kanssa kahta minuuttia kauempaa ilman riitaa!

Jos tytöt eivät tappele jostakin lelusta, niin toinen vaihtoehto on aivan päätön riehuminen. Sohvilla hyppiminen, kiipeily, tavaroiden viskominen, toisen jahtaaminen ja pukkiminen.... Siis sellainen touhu, mikä poikkeuksetta päättyy vähintään toisen loukkaamiseen. Toivon kovasti, että päiväkodin alettua tollaiseen toimintaan ei jäisi energiaa vaan iltaisin tekisi mieli leikkiä jotakin rauhallisempaa...

Itse töihinpaluu aiheuttaa kyllä vähän rytmihäiriöitä. Kävin jo työpaikalla muistelemassa puolen päivän verran työkuvioita ja totesin unohtaneeni KAIKEN ja lisäksi on vielä tullut paljon uutta opittavaa, voi huh huh. Mutta onhan tässä kotona oltu jo kolmatta vuotta, että kai tämä pieni panikointi ihan kuuluu asiaan! Pääasiassa kuitenkin mieli on positiivinen! Eipä ainakaan huvita jatkaa kotona oloa yhtään pidempään, kyllä tässä pää pehmenee kun ajatukset pyörivät samoissa asioissa päivästä toiseen ;) Viisainta olisi lienee ollut aloittaa työ ja hoito jo syksyllä, mutta näillä mennään nyt vielä kaksi kuukautta!




perjantai 30. lokakuuta 2015

KonMaritusta lapsiperheessä

Kukaan ei varmaan ole voinut välttyä kuulemasta Marie Kondosta. Tästä japanilaisesta siivousgurusta, joka on lanseerannut oman siivoustekniikan, KonMarin ja vannoo minimalismin nimeen. No minä olin ollut jossakin pimennossa ja heräsin löytämään nämä opit vasta nyt. Parempi myöhään kun ei milloinkaan ja olinhan kuitenkin tietämättäni toteuttanut jo näitä oppeja, suurpiirteisesti mutta kuitenkin...

Nyt kun koin tämän valaistumisen siivouksessa, niin sain vielä uutta puhtia tavaroiden karsimiseen. KonMari-menetelmähän perustuu puhtaasti minimalistisuuteen ja siihen, että kaikesta ylimääräisestä luovutaan. Tämä pitäisi tehdä nopealla aikataululla, eli kaikki kaappien sisällöt ja muu irtaimisto tulisi kasata lattialle yksitellen aihepiireittäin. Esim t-paidat, mukit, pyyhkeet jne. omiin kasoihinsa. Kasoista sitten poistetaan kaikki, mikä ei tuo mielihyvää. Liiallisista säilytysjärjestelmistä, krääsästä ja papereista tulisi luopua kokonaan.

Jäljelle jääneille tavaroille pitää olla oma paikka, jonne tavara palautetaan aina käytön jälkeen. Myös laukut tyhjennetään aina kotiin tultaessa! Kaapit järjestellään niin, että kertavilkaisulla tietää sen sisällön.

Tämä olisi niin unelma. Se, että tietäisi tarkalleen mitä on missäkin ja kaikelle olisi käyttötarkoitus. On äärimmäisen ärsyttävää, aikaa vievää ja hermoja raastavaa etsiä tarvitsemiaan tavaroita täysinäisistä kaapeista ja siirrellä paikasta toiseen esineitä, jotka ovat edessä ja joille ei ole paikkaa.

Kokeilin KonMarittaa eteisen kaappia. Tuo kaappi on ainainen murheenkryyni tässä talossa. Vaikka sen tyhjäisi kerran kuussa niin jostain syystä se täyttyy hetkessä...? Kaapista ei löydä hanskalle paria, Neean pipo katoaa kaapin uumeniin ja joskus sieltä sattuu käteen kadoksissa ollut unipupu...

Reippaasti taas pelmautin sisällön lattialle ja tein kasoja ohjeiden mukaan. Pesin myös kaapin ja korit ja osan säilytettävistä vaatteista.


Pipot läjissä, hanskat läjissä...check!

Kasoista laitoin poistoon SUURIMMAN osan. En kyllä oikeen sisäistänyt menetelmän vaihetta, missä jokaista säilytettävää tavaraa kohtaan olisi pitänyt tuntea mielihyvää? (Kurahousut ja isännän moottoripyöräkypärän aluslakki mielihyvän tuojina...?) No valkkasin säilytettävät vähän eri periaatteella.

Karsinnasta selvinneet.

Jokaiselle säilytettävälle löytyi kaapista selkeä paikka ja nyt sieltä on helppoa löytää tarvitut kamppeet. Ei ollut vaikeaa. Tämän oon osannut hyvin tehdä ilman Marie Kondoakin.

Puhtaaseen kaappiin puhtaat vaatteet. Sääntöjen vastaisesti kasoissa eikä jonoissa ;)

Ongelmaksi muodostuukin pois laitettava kasa. Kirjassa ei ole ohjetta mitä sille kuuluu tehdä! Mulla on nytkin parasta aikaa kirppispöytä, jonne menee tuosta kasasta osa. Osan voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Entä ne, mitä ei halua myydä/saa myytyä tai mitä ei henno antaa pois? Pitäisi kai vaan hennoa ronskisti heittää kaikki kierrätykseen...? Pussiin, pussi kiinni ja klonks vaan Uffin lootaan...

Poistoon?

Tässä kohdassa tää juttu pissiikin aina alleen. Mulla pyörii täällä niin paljon sellaista tavaraa, millä on tunnepuolella niin suuri arvo, esim tuo vaaleanpunainen mummon kutoma kaulahuivi tuossa. Miten voisin sen hävittää, vaikka käyttöä ei olekaan?

Mutta siis. Ihan tutustumisen arvoinen menetelmä ja sopii moneen asiaan, jos nyt ihan kaikkea en ainakaan minä voi KonMarittaa. Ennen kun tiesin tästä menetelmästä niin KonMaritin tietämättäni lakanat ja pyyhkeet. Niihin KonMaritus sopi hyvin!

maanantai 5. lokakuuta 2015

Pieniä nuhaneniä ja vanhaa rahkaa piirakaksi

Täällä pidetään sairastupaa. Toinen tuplista ja Neea ovat kovasti yskäisiä ja nuhaisia, joten kotipäivää vietetään. Harmillista, sillä illalla olisi paikallisen monikkoperheyhdistyksen tapaaminen Touhutalossa. No eipä näille mitään voi...

Eilen tytöt olivat vielä niin terveinä, että rohjettiin lähteä illalla vähän ulkoilemaan eteisremontin valmistuttua. Tarkoitus oli saada vähän omaa sykettä nousemaan, mutta pelleilyksihän se meni. Tai no nousihan se syke, mutta ei liikunnan vuoksi ;) Mentiin nimittäin ainakin kertaalleen ojanpohjan kautta.



Tänään tytöt toivoivat, että leivotaan jotain ja vilkaisu jääkaappiin kertoi, että neljä rahkapurkkia oli hieman päässyt vanhenemaan. Rahkahan nyt ei hetkessä pilaannu, joten pyöräytettiin pari rahkapiirakkaa. Molemmat pikkutytöt saivat tehdä täytettä ja Neealle jäi pohjien veivaaminen. Minä vaan valvoin ylipäällikkönä suoritusta :)


Rahkapiirakka

150g sulaa voita
2dl sokeria
1 muna
3dl jauhoja
1tl leivinjauhetta

Kaikki aineet sekoitetaan keskenään, taikina piirasvuokaan

2 prk eli 400g rahkaa 
vajaa 1dl sokeria (tai maun mukaan)
1 tl vaniljasokeria
1 muna
(Meillä oli vanilja- ja päärynärahkaa, joten laitettiin vain kananmuna)

Sekoitetaan, kaadetaan edellisten päälle

Paistetaan 200 asteessa noin 30 minuuttia.


sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Tuulikaappi

Tämän talon murheenkryyni. Pieni koppi, jonka läpi ahtaudutaan päivittäin lukemattomia kertoja sisään ja ulos. Ulkovaatenaulakko ja tuplarattaiden säilytystila. 80-luvun arkkitehtuurin aivopieru. Tuulikaappi.



Jos joskus rakennan talon niin ehdoton vaatimus on iso, siis ISO sisääntulohuone. Ei koppia, ei tuulikaappeja vaan kunnon huone, missä mahtuu pyllistämään kenkiä laittaessa. No en rakenna, joten näillä mennään!

Paremman puuttuessa stailasin joutessani tätä nykyistä koppia. Tämä remontti, kuten oikeastaan kaikki remontit meillä, lähti siitä, että minä nyt vähän tästä kohennan. Eli Neean huoneen rempasta jäi pohjamaalia, jonka ajattelin nopeasti sutaista tuulikaapin kattopaneeleihin. Siinä meni viikonloppu. Maalia sai sutia neljä kerrosta, ennenkun tulos oli tyydyttävä. Paneelien keltaisuus puski aika sitkeästi läpi...



No lopulta uusi katto näytti hyvältä. Vanhat seinät siinä vieressä ei niinkään. Haettiinpa sitten seinämaalia ja sudin sen seiniin. Seinät näytti hyvältä. Vanha ovi ei niinkään. Eikä hattuhylly. Eikä listat. Eikä ovenkarmit. Toisenkin viikonlopun kökin sutimassa siis maalia erinäisiin paikkoihin.



Lopulta tulos miellytti silmää. Koko tuulikaappikin miellyttää nyt enemmän! Kävelin muutaman kerran sisälle vaan siitä ilosta, että sain ihastella uutuuttaan hohtavaa tuulikaappia! :D






Näin! Mun mielestä tuli hieno! Hieno! Ja tein sen oikeastaan ihan yksin. Mies naputteli ylälistat paikalleen lopuksi... ja taisi maalata alalistat. Mutta muuten tulos on ihan omaa kädenjälkeä. Tuli valoisa, puhdas ja sisään astuessa tuntuu kun talokin olisi nuortunut 20 vuotta! Niin se pakkeli kaunistaa ;)