Tämän talon murheenkryyni. Pieni koppi, jonka läpi ahtaudutaan päivittäin lukemattomia kertoja sisään ja ulos. Ulkovaatenaulakko ja tuplarattaiden säilytystila. 80-luvun arkkitehtuurin aivopieru. Tuulikaappi.
Jos joskus rakennan talon niin ehdoton vaatimus on iso, siis ISO sisääntulohuone. Ei koppia, ei tuulikaappeja vaan kunnon huone, missä mahtuu pyllistämään kenkiä laittaessa. No en rakenna, joten näillä mennään!
Paremman puuttuessa stailasin joutessani tätä nykyistä koppia. Tämä remontti, kuten oikeastaan kaikki remontit meillä, lähti siitä, että minä nyt vähän tästä kohennan. Eli Neean huoneen rempasta jäi pohjamaalia, jonka ajattelin nopeasti sutaista tuulikaapin kattopaneeleihin. Siinä meni viikonloppu. Maalia sai sutia neljä kerrosta, ennenkun tulos oli tyydyttävä. Paneelien keltaisuus puski aika sitkeästi läpi...
No lopulta uusi katto näytti hyvältä. Vanhat seinät siinä vieressä ei niinkään. Haettiinpa sitten seinämaalia ja sudin sen seiniin. Seinät näytti hyvältä. Vanha ovi ei niinkään. Eikä hattuhylly. Eikä listat. Eikä ovenkarmit. Toisenkin viikonlopun kökin sutimassa siis maalia erinäisiin paikkoihin.
Lopulta tulos miellytti silmää. Koko tuulikaappikin miellyttää nyt enemmän! Kävelin muutaman kerran sisälle vaan siitä ilosta, että sain ihastella uutuuttaan hohtavaa tuulikaappia! :D
Näin! Mun mielestä tuli hieno! Hieno! Ja tein sen oikeastaan ihan yksin. Mies naputteli ylälistat paikalleen lopuksi... ja taisi maalata alalistat. Mutta muuten tulos on ihan omaa kädenjälkeä. Tuli valoisa, puhdas ja sisään astuessa tuntuu kun talokin olisi nuortunut 20 vuotta! Niin se pakkeli kaunistaa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti