sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Remonttia ja tuunausta


Äiti kävi ja toi tuliaisina tällasen monivärisen Callunan(?) Ihana! :D


Neean komerosta vedettiin mdf-hyllyt pihalle (se niiden haju :x) ja laitettiin tilalle korisysteemi. Noissa koreissa pysyy toivottavasti vaatteetkin siistimmässä järjestyksessä. 


Maalasin vanhan ronttinkisen sydämen sprayllä ja nyt se erottuu paremmin ulko-ovesta!



Neean huoneen rempasta jäi pohjamaalia. Purkissa luki, että sopii myös kattomaaliksi niin sudin sen lopun sitten tuulikaapin kattopaneeleihin. Enää olisi kaikki muut huoneet maalaamatta...


keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Tyttöjen leikkejä

Neea on alusta asti ollut niin perusneiti kun olla voi. Nuket ja kotileikit olivat alusta asti suuressa suosiossa kuten myös kauniit vaatteet, pukeutuminen ja meikit. Neean suosikkeja on ollut jo kauan myös keittiössä auttaminen; kokkailu ja jopa tiskaaminen! Muistan kun tyttö oli niin pieni, että istui tiskipöydällä tiskaamassa. Ihan vauva oli vielä ja kyllä harja heilui! Autot, koneet ja tekniikka on ollut koko ajan nou nou. Ei kiinnosta. 


Pienemmät tytöt ovat vähän toista maata. Erityisesti Henna leikkii mielellään autoilla ja katselee isänsä moottoripyörää sekä myös "mopojen" kuvia netistä. Ulkona Hennan huomio kiinnittyy erilaisiin ajoneuvoihin. Erityisesti hälytysajoneuvot ja linja-autot ovat tosi jees. Läheisiä kohtaamisia muistellaan pitkään; palomies heilutti paloautosta ja poliisi sanoi "Heippatirallaa!" Pieniä asioita aikuiselle, mutta tärkeitä pienelle lapselle :)


Siinä missä Neean huvi on käydä leluosastolla kaupassa tai yhdessä kirpparilla, menee Henna mieluummin paikalliseen moottoripyöräliikkeeseen. Siellä kierretään katsomassa "mopoja". Vähän niitä pitää pelätä myös ja hakea vauhtia sylistä, mutta koneet kiehtovat niin paljon, että pelosta huolimatta veri vetää sinne uudestaan ja uudestaan.

Ansku hoitaa mielellään niin nukkea kuin myös leikkii autoleikkejä. Anskusta en ole vielä ihan varma kiinnostaako häntä oikeasti monipuolisesti leikit vai mukautuuko vain siskojensa touhuihin. Useimmiten Ansku ehkä kuitenkin valitsee hoidettavakseen pienen nuken. Nukkea riisutaan, viedään lääkäriin, pakataan turvakaukaloon peiton alle ja laitetaan sänkyyn nukkumaan. Nukke myös lähtee mukaan kun kotoa poistutaan. 

                 

Palikat, legot ja leikkikeittiö/astiat eivät oikeastaan jaksa viihdyttää tyttöjä kuin sotkemisen verran. Sama barbieleikeissä. Nämä lelut levitetään pitkin lattioita ja that's it. Ei niistä leikkiä saada edes ohjatusti. Hennalla tosin oli kausi, jolloin hän tykkäsi kovasti rakentaa Dubloilla, mutta se oli valitettavasti ohimenevää. Nyt kiinnostaisi enemmän Neean Lego Friendsit, mutta sitä sotkua ei jaksa siivota montaakaan kertaa, joten ne legot pysyy jatkossa visusti Neean tallessa :D


Mä oon näitä astialeikkejä ja monia muitakin leikkejä miettinyt, että onkohan lelujen määrä leikkiä heikentävä tekijä. Leikkiastioita ja ruokia on nimittäin PALJON. Paljon niitä on myös annettu muille leikkijöille, mutta edelleen keittiötarvikkeita on Expeditin korillinen! Sama Dubloissa. Myös nukkeja on niin paljon, että niitä on komerossa kaksi isoa muovilaatikollista aina säilössä ja sieltä vaihdellaan ajoittain tuoretta leikittävää.

Vauvanleluja ei oikeastaan enää ole käytössä. Suurimman osan olen myynyt tai antanut pois. Pieni laatikkollinen on jemmassa muistona ja odottamassa lastenlapsia leikkimään ;)) Tätäkin laatikkoa silloin tällöin paremman tekemisen puutteessa kaivetaan esille ja tutkitaan innoissaan.

Melkeen kaikki lelut meillä on Neean vanhoja. Neea oli pitkään koko lähisuvun ainoa lapsi ja leluja tuli lahjaksi ovista ja ikkunoista. Mä oon myynyt, antanut, lainannut, lahjoittanut ja ties miten hävittänyt valtavan määrän leluja. Muuten tähän taloon ei mitään muuta mahtuisikaan! Tuntuu, että edelleen niitä on liikaa, vaikka pikkutytöille ei montaa omaa lelua ole hankittukaan.



Hiljalleen pikkutytöt kuitenkin ovat oppineet haluamaan oman makunsa mukaisia tavaroita ja viimeisimmäksi molemmat hankkivat LENTOKONEET! Koska Kaapolla ja Humpsillakin on. Ja kyllä niillä lentokeilla on myös leikitty!


Meillä leikitään siis paljon ja kaikenlaista. En voi sanoa, että tytöt leikkisivät vielä yhdessä, mutta samanlaisia leikkejä vierekkäin. Niinkuin kehitykseen kuuluukin. Myös mielikuvitus on hienosti leikeissä mukana ja välillä parkkihallista tulee pöytä ja lääkärivälineiden ruiskuista ruuvimeisseleitä, joilla korjataan mikroa :D

                 

Välillä meillä pomppii myös pupuja viiksineen päivineen ja välillä pukeudutaan prinsessoiksi tai tanssitaan balleriinoina musiikin tahtiin. Musiikiksi kelpaa kaikki pimpelipompeli-lelut. Siis esimerkiksi barbien musiikkilurituksen soittava meikkipöytä :D Mieluiten tytöt kuitenkin kaivavat esiin Soivan Laulukirjan kun tanssijalkaa alkaa vipattaa. Se onkin erinomainen joululahjaidea jos joku siellä miettii lapselleen. Laulukirjan äänet on sen verran pehmeitä, että äitikin jaksaa sitä kuunnella ;)


Tottakai myös piirtäminen, tarrojen liimailu, muovailuvahaleikit, värittäminen ja kirjat ja palapelit kuuluu vakiotouhuihin, mutta tässä nyt enemmän leluleikeistä juttua.



tiistai 22. syyskuuta 2015

Viikonloppuna tapahtunutta

Kerroin varmaan jossain vaiheessa, että mun nenään se Neean huoneen uusi tapetti on haissut uudesta asti oudolta ja sen takia Neeakin oli jonkun aikaa toisessa huoneessa odottelemassa remonttikäryjen laantumista. Vähän se joo laantuikin, mutta ei kokonaan hävinnyt missään vaiheessa. Seinässä siis haisi mun nenään liima! Perjantaina ärsytys tuota tapettia kohtaan saavutti maksiminsa ja revin sen alas. Juu sinne meni alle vuosi sitten tapetoitu seinä.



Rautakaupassa tiesivät valistaa, että haju johtui liisteriliiman ja pohjamaalin yhteensopimattomuudesta.  No uudet maalit ja tapetit pintaan ja jo raikastui huone. Vähän väliä pitää nyt käydä haistelemassa, ettei haju vaan palaa, mutta eipä ainakaan vielä ole niin käynyt :) 



Huone saatiin kasaan sunnuntai-aamuna ja hetki sen jälkeen anoppi hakikin meidät ulos syömään! Voi että miten oli ihanaa mennä valmiiseen pöytään! Varsinkin tällaisen extempore remonttirupeaman jälkeen. Paikaksi oli valittu kahvila, jossa on ihanan kodikas tunnelma hirsiseinineen ja maisema myrskyävälle järvelle oli hieno ja rentouttava.



Pikkutytötkin istuivat rauhassa ja söivät omia annoksiaan hienosti. Molemmat nauttivat silminnähden uudesta ympäristöstä ja jopa isot haarukat ja oikeat lasit olivat heidän mielestään ihmeellisen ihania :) Ehkä on aika siirtyä kotonakin pois muovikupeista ;) Kun ruoka oli syöty, Ansku ilmoitti, että nyt on jälkkärin vuoro. Neea koitti puijata, että ei täältä saa jälkkäriä. Ansku vilkaisi pakastinta, jonka kyljessä seisoi pingviini, laittoi kulmansa kurttuun ja tokaisi siskolleen " Ei saa Neea puhua typeriä" :D Voi olihan ne jäätelöt sitten hankittava :)



Illalla vielä lähdettiin ystäväni, Anskun kummitädin kanssa katsomaan Kätilö-elokuvaa. Mulla ei ollut elokuvasta minkäänlaisia ennakko-odotuksia. En ollut lukenut kirjaa enkä tutustunut juoneen etukäteen. Tiesin ainoastaan Krista Kososen olevan siinä mukana ja olin nähnyt kuvan, että roolia varten oli joutunut nyrhimään pitkät hiuksensa lyhyiksi. Ha, hyvät lähtökohdat!

Elokuva ei ehkä olisi ollut mun ensimmäinen valinta, mutta olipa hauska viettää ilta pois kotoa ja antaa muiden hoidella iltatouhut! Elokuvakin herätti kyllä ajatuksia ja paljasti, että mun historian tietämys on surullisen heikko :( Ehkä on syytä jossain vaiheessa kerrata vähän Lapinsodan ( ja muutenkin Suomen historian) tapahtumia ja mikä johtui mistäkin...

Mutta sellainen viikonloppu! Uudella seinällä ja rentoutuneella mielellä oli kiva aloittaa uusi viikko. Tosin maanantaina teki vähän tiukkaa herääminen, sillä elokuvan sota pyrki tulemaan uniin ja nukuin vielä vähän tavallistakin levottomammin :D

P.S. Mä oon siis remontoinut ja käynyt ravintolassa kaksosten kanssa. Kyllä tässä taas pikkuhiljaa pystyy näköjään tehdä normaaleja asioita :) Reilu kaksi vuotta siihen menikin.


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Sweet Home

Te tiiätte, että tykkään kirppareista. Tähän asti kirppariostokset on menneet ihan hyvin lukuunottamatta yhtä Bumboa, minkä ostin vieläpä livekirpparilta. Kotona totesin sen haisevan niin vahvasti homeelta, että kiikutin samantien ostopaikkaan takaisin.

Aika hyvin nenä kuitenkin bongaa kirppareilla hometaloista peräisin olevat tavarat ja saan ne kierrettyä, mutta joskus sattuu huteja kuten nyt. Pussillinen lastenvaatteita, jotka vieläpä itse valikoin tuntematta sen kummempia hajuja. Ennen kun kotona... 

Siitä haisusta ei vaan voi erehtyä. En tiedä miten se haju onnistui huijaamaan mun nenää ostotilanteessa, mutta kuulema home on juuri sellaista. Hometalojen asukkaat eivät haista kotona mitään, mutta kylässä ollessa omissa vaatteissa tuntuukin homeen haju. Outoa!

Hajuun siis tottuu. Mutta miten alunperin taloa ostettaessa ei ole havainnut homeen olemassaoloa? Tokihan on hajuttomia homelajeja ja pieninä määrinä varmasti vaikea aistein havainnoida, mutta puhun siis tästä kaiken peittävästä maakellarimaisesta "mummolahajusta", mikä joskus tulvii kassajonoissa tai jopa lenkkipolulla ohi viilettävistä nenään. Miten sitä ei havaitse? 

No takaisin aiheeseen. Ostin siis pussillisen homevaatteita ja ahdistuin niistä (henkisesti) sen verran, että kirpparitouhu ei ole enää tuntunut järkevältä. Niin paljon kun sitä rakastinkin, niin nyt on tunne kun kaikki olisi kirpparilla vaan likaista ja homeista ja huonolla tuurilla vielä tulisi täitä tai luteita kaupanpäälle. Eli taitaa meidän vaateostot pienentyä aika tavalla tästä eteenpäin. Onneksi ehdin kuitenkin talvikamppeet hamstrata tytöille, olisi muuten tullut kallis tikki ;)

Onko muille sattunut huonoja kirpputorikokemuksia? 

(Ps. Miksi kukaan haluaa tuota Home-tekstiä viljellä ympäriinsä pitkin kotia?)