Neea on alusta asti ollut niin perusneiti kun olla voi. Nuket ja kotileikit olivat alusta asti suuressa suosiossa kuten myös kauniit vaatteet, pukeutuminen ja meikit. Neean suosikkeja on ollut jo kauan myös keittiössä auttaminen; kokkailu ja jopa tiskaaminen! Muistan kun tyttö oli niin pieni, että istui tiskipöydällä tiskaamassa. Ihan vauva oli vielä ja kyllä harja heilui! Autot, koneet ja tekniikka on ollut koko ajan nou nou. Ei kiinnosta.
Pienemmät tytöt ovat vähän toista maata. Erityisesti Henna leikkii mielellään autoilla ja katselee isänsä moottoripyörää sekä myös "mopojen" kuvia netistä. Ulkona Hennan huomio kiinnittyy erilaisiin ajoneuvoihin. Erityisesti hälytysajoneuvot ja linja-autot ovat tosi jees. Läheisiä kohtaamisia muistellaan pitkään; palomies heilutti paloautosta ja poliisi sanoi "Heippatirallaa!" Pieniä asioita aikuiselle, mutta tärkeitä pienelle lapselle :)
Siinä missä Neean huvi on käydä leluosastolla kaupassa tai yhdessä kirpparilla, menee Henna mieluummin paikalliseen moottoripyöräliikkeeseen. Siellä kierretään katsomassa "mopoja". Vähän niitä pitää pelätä myös ja hakea vauhtia sylistä, mutta koneet kiehtovat niin paljon, että pelosta huolimatta veri vetää sinne uudestaan ja uudestaan.
Ansku hoitaa mielellään niin nukkea kuin myös leikkii autoleikkejä. Anskusta en ole vielä ihan varma kiinnostaako häntä oikeasti monipuolisesti leikit vai mukautuuko vain siskojensa touhuihin. Useimmiten Ansku ehkä kuitenkin valitsee hoidettavakseen pienen nuken. Nukkea riisutaan, viedään lääkäriin, pakataan turvakaukaloon peiton alle ja laitetaan sänkyyn nukkumaan. Nukke myös lähtee mukaan kun kotoa poistutaan.
Palikat, legot ja leikkikeittiö/astiat eivät oikeastaan jaksa viihdyttää tyttöjä kuin sotkemisen verran. Sama barbieleikeissä. Nämä lelut levitetään pitkin lattioita ja that's it. Ei niistä leikkiä saada edes ohjatusti. Hennalla tosin oli kausi, jolloin hän tykkäsi kovasti rakentaa Dubloilla, mutta se oli valitettavasti ohimenevää. Nyt kiinnostaisi enemmän Neean Lego Friendsit, mutta sitä sotkua ei jaksa siivota montaakaan kertaa, joten ne legot pysyy jatkossa visusti Neean tallessa :D
Mä oon näitä astialeikkejä ja monia muitakin leikkejä miettinyt, että onkohan lelujen määrä leikkiä heikentävä tekijä. Leikkiastioita ja ruokia on nimittäin PALJON. Paljon niitä on myös annettu muille leikkijöille, mutta edelleen keittiötarvikkeita on Expeditin korillinen! Sama Dubloissa. Myös nukkeja on niin paljon, että niitä on komerossa kaksi isoa muovilaatikollista aina säilössä ja sieltä vaihdellaan ajoittain tuoretta leikittävää.
Vauvanleluja ei oikeastaan enää ole käytössä. Suurimman osan olen myynyt tai antanut pois. Pieni laatikkollinen on jemmassa muistona ja odottamassa lastenlapsia leikkimään ;)) Tätäkin laatikkoa silloin tällöin paremman tekemisen puutteessa kaivetaan esille ja tutkitaan innoissaan.
Melkeen kaikki lelut meillä on Neean vanhoja. Neea oli pitkään koko lähisuvun ainoa lapsi ja leluja tuli lahjaksi ovista ja ikkunoista. Mä oon myynyt, antanut, lainannut, lahjoittanut ja ties miten hävittänyt valtavan määrän leluja. Muuten tähän taloon ei mitään muuta mahtuisikaan! Tuntuu, että edelleen niitä on liikaa, vaikka pikkutytöille ei montaa omaa lelua ole hankittukaan.
Hiljalleen pikkutytöt kuitenkin ovat oppineet haluamaan oman makunsa mukaisia tavaroita ja viimeisimmäksi molemmat hankkivat LENTOKONEET! Koska Kaapolla ja Humpsillakin on. Ja kyllä niillä lentokeilla on myös leikitty!
Meillä leikitään siis paljon ja kaikenlaista. En voi sanoa, että tytöt leikkisivät vielä yhdessä, mutta samanlaisia leikkejä vierekkäin. Niinkuin kehitykseen kuuluukin. Myös mielikuvitus on hienosti leikeissä mukana ja välillä parkkihallista tulee pöytä ja lääkärivälineiden ruiskuista ruuvimeisseleitä, joilla korjataan mikroa :D
Välillä meillä pomppii myös pupuja viiksineen päivineen ja välillä pukeudutaan prinsessoiksi tai tanssitaan balleriinoina musiikin tahtiin. Musiikiksi kelpaa kaikki pimpelipompeli-lelut. Siis esimerkiksi barbien musiikkilurituksen soittava meikkipöytä :D Mieluiten tytöt kuitenkin kaivavat esiin Soivan Laulukirjan kun tanssijalkaa alkaa vipattaa. Se onkin erinomainen joululahjaidea jos joku siellä miettii lapselleen. Laulukirjan äänet on sen verran pehmeitä, että äitikin jaksaa sitä kuunnella ;)
Tottakai myös piirtäminen, tarrojen liimailu, muovailuvahaleikit, värittäminen ja kirjat ja palapelit kuuluu vakiotouhuihin, mutta tässä nyt enemmän leluleikeistä juttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti