sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Sweet Home

Te tiiätte, että tykkään kirppareista. Tähän asti kirppariostokset on menneet ihan hyvin lukuunottamatta yhtä Bumboa, minkä ostin vieläpä livekirpparilta. Kotona totesin sen haisevan niin vahvasti homeelta, että kiikutin samantien ostopaikkaan takaisin.

Aika hyvin nenä kuitenkin bongaa kirppareilla hometaloista peräisin olevat tavarat ja saan ne kierrettyä, mutta joskus sattuu huteja kuten nyt. Pussillinen lastenvaatteita, jotka vieläpä itse valikoin tuntematta sen kummempia hajuja. Ennen kun kotona... 

Siitä haisusta ei vaan voi erehtyä. En tiedä miten se haju onnistui huijaamaan mun nenää ostotilanteessa, mutta kuulema home on juuri sellaista. Hometalojen asukkaat eivät haista kotona mitään, mutta kylässä ollessa omissa vaatteissa tuntuukin homeen haju. Outoa!

Hajuun siis tottuu. Mutta miten alunperin taloa ostettaessa ei ole havainnut homeen olemassaoloa? Tokihan on hajuttomia homelajeja ja pieninä määrinä varmasti vaikea aistein havainnoida, mutta puhun siis tästä kaiken peittävästä maakellarimaisesta "mummolahajusta", mikä joskus tulvii kassajonoissa tai jopa lenkkipolulla ohi viilettävistä nenään. Miten sitä ei havaitse? 

No takaisin aiheeseen. Ostin siis pussillisen homevaatteita ja ahdistuin niistä (henkisesti) sen verran, että kirpparitouhu ei ole enää tuntunut järkevältä. Niin paljon kun sitä rakastinkin, niin nyt on tunne kun kaikki olisi kirpparilla vaan likaista ja homeista ja huonolla tuurilla vielä tulisi täitä tai luteita kaupanpäälle. Eli taitaa meidän vaateostot pienentyä aika tavalla tästä eteenpäin. Onneksi ehdin kuitenkin talvikamppeet hamstrata tytöille, olisi muuten tullut kallis tikki ;)

Onko muille sattunut huonoja kirpputorikokemuksia? 

(Ps. Miksi kukaan haluaa tuota Home-tekstiä viljellä ympäriinsä pitkin kotia?)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti