maanantai 31. elokuuta 2015

Nielurisaleikkaus

Viime keskiviikkona Neealla oli suunnitellusti nielurisaleikkaus. Sairaalaan menimme aamulla yhdeksäksi ja pois päästiin jo kolmen jälkeen. Itse leikkaus kesti vain 8 minuuttia! Ei siis toimenpiteenä iso, mutta toipuminen on kyllä ollut kivuliasta ja vielä on pahin edessä, peitteiden irtoaminen.

Aamulla päiväkirurgian odotushuoneessa. Jännittää vähän :)

Jääpaloja ja mehujäitä on kulunut. Kuten myös särkylääkkeitä. Silti kurkkuun ja korviin sattuu ajoittain vähän liikaa. Varsinkin aamut ennen ensimmäistä särkylääkeannosta ja kurkun kostuttamista ovat kurjia.

Ohi on! Heräämössä ja mehujääkin maistuu jo.

Kaiken kaikkiaan Neea on kyllä pärjännyt tosi hyvin! Kipeällä kurkulla hän on urhoollisesti yrittänyt saada syötyä, jotta olo ei mene heikommaksi. Ja itse operaatioon meno oli mulle kovempi pala, Neea ei huolinut edes esilääkettä vaan käveli leikkauspöydälle päättäväisesti itse.

Kaikki kolme innostuivat syömään pinaattikeittoa. Olikin ensimmäinen kerta ikinä kun Hennankin oikeaa ruokaa sisältävä ruokalautanen tyhjeni.

Paljon mieluummin olisin itse ollut leikattavana ja kärsinyt nämä toipumiskivut. Onneksi tämä kaksiviikkoisen kestävä toipumisaika on kuitenkin verrattain lyhyt. Koulusta ollaan siis pois pari viikkoa ja se aika pitää malttaa olla rauhassa ja syödä sosemaista ja viileää ruokaa. Nämä varotoimenpiteet on verenvuotoriskin takia. Se onkin mun mielestä pelottavin komplikaatio, mikä tässä voi tulla ja  olen ollut kohta viikon varpaisillani asian suhteen.

Hermoheikko äiti on nukkunut patjalla valvomassa toipilasta. 

Pikkutytöt ovat olleet kovin huolissaan Neeasta ja ymmärtäväisiä sille seikalle, että heille ei anneta mehujäätä aina Neean sitä saadessa. Tytöt tietävät, että mehujää auttaa Neean kurkkukipuun. Ollaan myös puhuttu siitä, että jos Neea ei malta olla rauhassa voi tulla ambulanssikeikka sairaalaan. Yhtenä iltana leikkipuistoon kuuluikin ambulanssin pillien ujellus ja molemmille pikkutytöille tuli kiire kotiin katsomaan veikö se ambulanssi nyt Neeaa. Voi toisia kun murehtivat. Ymmärrystä on paljon enemmän kun arvaisikaan.



Me täällä jatketaan vielä viikon verran  toipumista ja jääpalojen pakastamista. Toivottavasti sitten taas kaikki kunnossa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti