Joulutauko

Tuli pidettyä vähän laiskuuden ja vähän myös ajanpuutteen takia joulutaukoa blogista. Ollaan me kuitenkin joulua vietetty, vaikken siitä tänne ole ehtinyt kirjoittelemaankaan :)

Ensimmäiset omat joulukortit :)

Oli siitä kiva joulu, että pikkutytötkin ymmärsivät jo, että nyt on jotain erilaista. Ihailivat enkeleitä, tonttuja, joulukuusta... Aamuisin kipittivät ensimmäisenä tonttukalenterille katsomaan, onko tonttu tuonut heille Hakkaraispastillit! Ja olihan se aina tuonut.

Kuusenkoristelua. Tämä toistetaan useita kertoja päivässä.

Kurja asia, mikä vei koko suvulta tänä jouluna joulumielen oli se, että miehen mummo oli koko joulunajan huonossa kunnossa ja nukkui lopulta ikiuneen.

Pikkutytöt on myös sairastaneet sitkeää flunssaa jo parisen viikkoa. Tauti alkoi kuumeella ja muuttui sitten yskäksi ja vuotavaksi nenäksi. Nyt tuntuisi, että ollaan voiton puolella. Toivottavasti.

Jouluaatto viiletti ohi nopeasti. Meillä oli mun perhe ja anoppi vastaanottamassa joulupukkia ja lahjoja tuli ihan huikeat määrät! Siis se tavarapaljous on ihan käsittämätöntä. Olen kyllä kiitollinen kaikille, jotka tyttöjä lahjoilla muisti ja kaikki lelut on iloisesti otettu leikkiin mukaan. Mutta mua ahdistaa tää kulutushysteria ja tavaramäärä :/

Pukilla on rillit huurussa :)

Joulunpyhien pimeinä iltoina myös saatiin miehen kanssa aikaiseksi tilata jo pitkään suunnitteilla olleet turvaistuimet toiseen autoon. Päädyttiin nyt olla suosimatta suomalaista, sillä hintaeroa tuli kahdelle istuimelle parisen sataa euroa verrattuna ostiko suomesta vai saksasta.

Luultavasti lähipäivinä istuimet kotiutuu, joten pitää niistä sitten kirjoitella lisää. Mulla on myös autonperällä uudet matkikset, jotka odottavat omaa postaustaan!

Mutta näin. Lyhyestä virsi kaunis ja Uuden Vuoden juhlintaan! Onnelllista vuotta 2015 kaikille!

1,5 vuotta!

Tytöt tuli eilen 1,5 vuotta. Tuntuu silti eiliseltä se päivä, kun kannettiin kaukaloissa kaksi vauvaa kotiin. Hämmennys siitä, että meillä todellakin on kaksi vauvaa oli käsin kosketeltavissa.

Tuo hämmennys ei ole hävinnyt vieläkään. Mukaan on tullut iso annos kiitollisuutta ja onnellisuutta. Nuo tunteet on oikeasti tulleet vasta jälkeenpäin. Raskausaika meni niin pelon vallassa ja synnytyksen jälkeen olo oli vain säikähtänyt, etten oikeasti tainnut tajuta että meille tuli kaksi vauvaa.

Vieläkin katson tyttöjä ja hyvä ettei tarvi nipistää itseään :) Siinä ne on. Ja ne on mun!

Nämä puolitoistavuotiaat on ikiliikkujia. Koko ajan touhutaan jotain ja tuntuu, että kaikki lelut on nyt niiiin nähtyjä! Paljon jännempää on täyttää pyykkikonetta/tyhjentää tiskikonetta, kulkea siivousrätin kanssa pyyhkimässä pölyjä, istua imurin päällä ratsastamassa, tyhjentää kattiloita kaapista, penkoa Neean huonetta...

Leluista jonkin aikaa jaksaa kiinnostaa muumitalo asukkaineen, Sylvanian talo siiliperheineen ja Lego Friendsit. Kaikki nämä toki Neean ja "kiellettyjä" :-D Myös nukkevauvaa hoidetaan ja pehmoja lykätään nukenrattaissa. Mutta vaan pieniä hetkiä. Saa nähdä, löytyykö Pukin paketista mitään uutta viihdykettä ;)

Liikkuminen ja motoriikka on kehittynyt paljon. Joka paikkaan kiivetään kuin pienet oravat. Täysin vailla itsesuojeluvaistoa. Vahinkoja tulee, vaikka vahtii haukkana koko ajan. Tytöt teloo toisiaan ja onnistuvat kyllä loukkimaan yksinäänkin. Koko hereilläoloaika menee siihen, kun vaihtii ettei mitään isompaa tapaturmaa pääse sattumaan.

Tästä valitin neuvolalääkärillekin ja hän kuunteli hetken meidän arkea pää kallellaan ja totesi sitten, että jos voisi laittaa piikillä järkeä päähän, niin kyllä hän laittaisi! (WHAT!! :-D ) Mutta kun ei kuulemma voi, niin käski odotella puoli vuotta, on kuulemma normaalia vielä tämän ikäisille tällainen häslääminen...

Puhe on onneksi myös kehittynyt ison askeleen ja pahassa pinteessä Henna alkaa huutaa "APUA, APUA" :D

Molemmat yhdistelee kahta sanaa, joista osa on kyllä omia sanoja. Mutta mm. näitä meillä hoetaan paljon

-tiinä äiti/isi/Nee/mummo
-anna tuti/nanne/pupu/pammo... (mitä nyt haluavatkaan
-isi prumprum (ajaa autoa)
-Henna ukkuu (nukkuu)
-isin tyty (Miksei äitin!?)
-Anniinan nanne
- Henna pimmi (haluaa pinnin tai ponnarin hiuksiin)

Ja paljon muuta vastaavaa ja yksittäisiä sanoja. Toistavat pyydettäessä lähes sanan kuin sanan. Joskus menee vähän sinnepäin, mutta tärkeintä, että on kiinnostusta yrittää. Tuntuu, että aika hyvin jo saavat puheella ilmaistua itseään.

Myös esineet ja asiat osataan näyttää lähes kaikki pyydettäessä. Tietoa on paljon ja muisti molemmilla hyvä. Neuvolassa lääkäri pyysi Hennaa näyttämään nallen nenän. Henna tökkäsi nenää ja sanoi "Tiinä on!" Ilme oli, että miksi kysyy tällaisia vauvojen juttuja :D

Syömisestä en viiti edes puhua. Se ei ole edennyt. Nyt todettiinkin toisella isot nielurisat, josko syy syömisongelmaan olisi osittain siinä...?

Yöt on välillä ok, välillä menee päin peetä... Useimmiten menee päin peetä. Mutta jotenkin siihen on niin turtunut, ettei enää väsytä. Olo on vaan yksinkertaisesti tyhmä ja dementoitunut. Toivottavasti nuo aivosolut uusiintuu, kun unen määrä taas kasvaa. Ja jos ei uusiudu niin on tämä kulunut 1,5 vuotta silti ollut sen arvoista!

Antiloop vs. Tripptrapp!

Syöttötuolien valinnassa noudatettiin samaa kaavaa, mitä vaunujen ym. tarpeellisten juttujen hankinnassa. Ostettiin ne, mitkä oli helposti ja edullisesti saatavilla!

Syöttiksistä meille kotiutui reilu vuosi sitten Ikean valikoimasta Antiloopit ja otettiinpa niihin fiksusti tarjottimetkin ja myös se pehmuste/tukityynyt.

Ei ollut ollenkaan huono valinta! Vauvat istuivat tuoleissaan hyvässä asennossa pienestä lähtien ja tarjottimelle sai näppärästi naposteltavaa ja leluja viihdykkeeksi. Myös piirtäminen onnistuu nyt myöhemmin Antiloopeissa hienosti.

Materiaalin vuoksi tuolit on helppo pitää puhtaana ja tarjottimen reuna pitää kaatuneet puurot ja juomatkin useimmiten pois lattialta.

Lisäbonarina Antiloopeissa vakiona olevat turvavyöt, joita meillä ei kyllä usein tule käytettyä. Tuolista ei nimittäin ole kovin helppo nousta. Vasta viime aikoina nämä 1,5 vuotiaat ovat alkaneet rimpuilla siihen malliin, että aikovat niissä nousta seisomaan.

Turvallisuuden kannalta Antilooppien harottavat jalat ovat huiput! Ei ole ollut lähelläkään, että tuoli olisi aikonut kaatua potkuista. Tarjottimen ansiosta tuolista ei yletä myöskään ottamaan jaloilla vauhtia pöydästä. Muotoilu estää myös lapsen turhan kiipeilyn tuoliin!

Tästä voisi siis päätellä, että ollaan oltu tyytyväisiä Antilooppeihin! Ainoat miinukset tulee ulkonäöstä, mikä ei hirveän nätti ole. Myös tilaa vievät paljon ja meidän pienessä keittiössä tulee potkittua varpaita tuolien jalkoihin. Aika vähän haittoja hyötyihin nähden!

Kesällä kuitenkin saatiin yksi kappale TrippTrappeja ja olihan se pakko ostaa toinenkin kun paikallisella fb-kirppiksellä oli.  Nää meidän tuolit on vanhaa mallia ja liekö siitä johtuen en ole niihin ollut erityisen tyytyväinen? Onkohan uudet parempia?

Suurin ongelma on ollut siivouksessa. TrippTrappeja saa sormenpäät verillä olla raaputtamassa puhtaaksi, jos ei sillä samalla sekunnilla sotkun tullessa ole pyyhkimässä sitä pois. Siis ei käy mulle! Olen kiireinen ja tahravihaaja :D

En myös usko, että tähän vanhaan malliin olisi saanut pienen vauvan hyvin istumaan. Uusissa on ne baby-setit niin ne on varmaan parempia.

Myös turvallisuus on vähän niin ja näin. Tytöt on näissä hetkessä seisomassa. Kiipeävät itse tuoliin. Potkivat jaloilla pöydän reunasta vauhtia... Onhan näihinkin valjaita saatavilla ja lisämittaa jalkoihin, jotka osittain ratkaisisi nuo turvallisuusongelmat... Vaatisi vaan lisähankintojen tekemistä.

Plussana on ehdottomasti ulkonäkö ja pieni koko. Nämä vaan uppoaa tuohon pöydän ääreen huomaamattomasti!

Edelleen valitsisin Antiloopit meidän tuoleiksi! Hinta-laatusuhde on näissä aivan loistava ja uusista TrippTrappeista sen sijaan saa pulittaa itsensä kipeäksi + kaikki lisävarusteet mitä niihin ainakin itse olisin kaivannut.

Nyt meillä on neljä syöttötuolia tässä yhtäaikaa ja limittäin käytössä. En oikeen tiedä mitä möisin pois...? Valitsenko käytännöllisyyden vai esteettisesti silmää miellyttävän ulkonäön?

TrippTrappien pitoa puoltaisi pitkäikäisyys, mutta toimivatko juniorituoleina...?

Helmikoruja ja räsymattoja

Neean koululta tuli kaino viesti, jossa kehotettiin osallistumaan koulun myyjäisiin joko leipomalla tai askartelemalla. Leipomistaidot kun on täysi nolla edelleen, niin askarreltiin.

Mun vanhemmat oli perjantaina täällä auttelemassa, isä siivosi ja äiti paimensi pikkutyttöjä (Kiitos, kiitos!) niin mulla oli oivasti aikaa keskittyä askarteluun :) Tehtiin Neean kanssa rannekoruja ja mun mielestä niistä tuli hienoja! Kyllä niistä saattaa jokusen euron saada koulun retkirahastoon ja jos ei, niin oli meillä ainakin hauskaa näitä tehdessä :)

Muuten viikko onkin ollut aika tuhovoimainen. Mä olen menettänyt yhden kahvikupin, kasan joulukoristeita, lasipurkin, missä oli jouluvalot ja pisteenä i:n päälle tuhottiin vielä olkkarin mattokin! 

Matolle kaatui kahvia ja mä aattelin, että pesaisen sen näppärästi. No ei aivan... Ensimmäinen nestemäinen pesuaine, mikä käteen sattui oli Ariel ja siitä jäi kahvitahrojen päälle sininen väri. Matosta myös levisi mustaa väriä valkoisille kohdille ja nyt luulen, että mattoa ei taida saada ikinä kuivaksi :(

Kesällä menetin toisen maton harakoiden(?) käsittelyssä. Matto roikkui tuulettumassa ja siitä oli revitty pitkiä soiroja irti! Jotenka siis oltiin nyt tilanteessa, ettei olkkariin ollut mattoa. Komerosta löytyi kuitenkin mummon kutomia mattoja, jotka näyttää lattialla ihanilta! 

Testissä Biopesupallo

Pyykkiä meidän perheessä tulee paljon, noin lievästi sanottuna. Kori on lähes aina pullollaan vaikka pesukone pyörii ainakin 6 kertaa viikossa. Tästä voi myös päätellä, että pyykinpesuainetta kuluu, vaikka mulla kyllä on ollut tapana käyttää aika minimimäärää.

Yleensä meillä on käytössä Omon Sensitive, jota erään tuplaäitikollegan (Terveisiä vaan!) kanssa hamstrattiin jokin aika sitten Minimanin tarjouksesta nelisen kiloa. Ihan toimivaa ainetta. Tykkään myös Allegrosta, mutta se on aika kallis ja hankalasti ostettavissa, jos pesuaine yllättäen loppuu.

Jo jonkin aikaa mielessä on pyörinyt biopesupallon hankinta, mutta aina se on jäänyt. Nyt Neean kanssa pyörittiin kirppiskierroksella ja siellähän se pesupallo odottikin eräässä pöydässä neljän euron hintaan. Uusi, ainakin tekstin mukaan. Ohjeen mukaan yksi pallo riittää ainakin vuoden päivittäisessä käytössä, joten ei ainakaan hinnalla pilattuja ole nämä pesukerrat!

Väitetty toimintatapa on tällainen:

BIO Pesupallo on tieteellinen sekä ympäristöystävällinen pyykinpesutuote, joka toimii ilman pesuainetta. Sillä on tehokkaat puhdistusominaisuudet ilman fosforia, ilman haitallisia kemikaaleja ja ilman valkaisevia aineita. BIO Pesupallo sisältää useita puhtaita luonnon maamineraaleja. Pesun aikana multitoiminnalliset mineraalirakeet vapauttavat runsaasti negatiivisia ioneja. Ne muuttavat vesimolekyyleja ja aktivoivat veden. Samaan aikaan, se laskee veden ORP arvoa ja veden pintajännitystä sekä lisää veden pH arvoa. Näin ollen veden molekyylit läpäisevät vaatteiden kuidut helposti ja tahrat irtoavat kuiduista. Pesutulos on iho- ja ympäristöystävällinen ilman kemiallisia jäämiä.
(lähde:Verkkoshoppailu.com, infinita.fi)

Omassa testissäni löin koneeseen pesupallon kera mm. tämän paidan, jossa on tuoreempana tahrana bataattia sekä alla Omolla pesusta huolimatta pinttynyttä banaania.

Koneesta ulos putkahti raikkaan tuoksuista ja puhtaan oloista pyykkiä. Paidasta oli lähtenyt bataattitahrat hyvin. Banaani sen sijaan on ja pysyy. Pesupallon ohjeissakin toki lukee, jotta tahrat pitäisi esikäsitellä ennen pesua. Pitäisi ehkä seuraavaksi testata sappisaippuaa ;)

Suurta eroa ei siis nyt ainakaan ensipesulla ollut pesuaineeseen verrattuna, mutta ehkä tuo pallero jää käyttöön kuitenkin. Ihan vaan kemikaalittomuuden takia!

Ravitsemusterapeuttia ja minkin metsästystä

Nyt sanon, että olipahan viikko! Onneks sytytin noi kynttilät jo aiemmin niin nyt pysty vaan istahtaa kynttilänvaloon lepuuttamaan hermoja. Jälkikasvu nukkuu ja voi olla, että itku tulee, jos joku herää lähimpien tuntien aikana.

Kuluva viikko oli aika kuluttava. Ollaan taas nukuttu pikkutyttöjen kans pienissä erissä. Varsinkin toinen on lähinnä torkkunu sohvalla sylissä. Yksi yö nukuttiin illasta aamuun kaikki ja mä olin ihan tokkurassa koko päivän! Ukko on tehnyt iltavuoroa, joten ollaan oltu illat ihan naisporukalla.

Päivisin kuitenkin tytöillä riittää virtaa. Mä olen mm. onkinut kissanruokia kuivausrummusta ja selvitellyt miljoonaan kertaan vauvat Neean virkkauksista. Myös kaikki pitkät verhot on poistettu (bye bye tähtiverhot), sillä niissä kieputtiin kuin liaaneissa.

Neea on aloittanut kaksi uutta harrastusta: virkkaamisen ja liikuntakerhon. (Lapanen ei omaa mallistoa vaan lahja isoisotädiltä)

Nämä kissanruuat oli lähdössä ystävän kissalle kun oma alkoi kranttuilemaan. Kaikki ei kuitenkaan päätynyt oikeaan paikkaan. Nyt oon kuskannu näitä pusseja vaunujen alakorissa jo monta päivää...en vaan ikinä muista kävellä lenkillä oikean talon ohi! :D

Keskiviikkona meillä oli aika keskussairaalan ravitsemusterapeutille. Lähete saatiin siis sillon 1v4kk neuvolassa kun pikkutyttöjen syömisasiat ei omin konstein etene. Menin yksin, mun äiti tuli lastenvahdiksi.

Käynti oli ok. Saatiin ohjeita, juu... Mutta ei mitään maata mullistavaa kikkaa ollut antaa ammattilaisellakaan. Lähinnä nyt antoi luvan syödä kuin vauvat kahteen ikävuoteen asti. Myös korvike saa mennä vielä reilun puoli vuotta huoletta.

Odotukset käyntiä kohtaan oli korkealla, mutta parasta antia oli ehkä piipahdus kanttiinissa :) Oli hyvä sämpylä ja mukavaa olla ilman lapsia. Tuli tarpeeseen kun käytännössä nää iltavuoroviikot tuntuu ihan yh meiningiltä.

Torstaina lähdettiin ukon kanssa yhtäaikaa. Hän töihin ja me tuplien kanssa hakemaan Neeaa koulusta. Koulun pihassa sain jo kuvaviestillä tiedon autotallista löytyneestä minkistä ja kiellon pitää lapsia pihalla. No, luulin, että elukka olis häippässy siihen mennessä kun tullaan kotiin, mutta ei! Se hyökkäs tallista meiän perään ja juosten (ja sydän pamppaillen) hypättiin sisälle! Minkki jäi vielä tuijottamaan hullunkiilto silmissä sisään keittiön ikkunasta! Hyi mistä se tuli tänne!? Ei ees asuta ihan korvessa. Pihasta sentään näkyy kirkontorni ja melkeen S-Marketin valotkin!

Oman miehen ollessa kiinni töissä tuli kaverin mies hätiin. Toi loukun, asensi sen ja vei vielä pois minkkeineen päivineen! Kiitos T!! Jos joku on miesten työtä niin häijyjen villieläinten pyydystäminen. Muuten en niin lajittele näitä hommia.

Perjantaina helpotti siinä mielessä, että isännällä oli lomautuspäivä. Juu, myös tässä uudessa työpaikassa pyörii lomautukset. Joten ei olla rakentamassa, vaikka taas ollaankin molemmat vakkaripaikoissa...

Mutta siis, lomautuspäivän kunniaksi osallistuttiin joulunavaukseen. Joulupukkikin oli paikalla. 2/3 lapsista tykkäsi, loput itki. Oli kuitenkin hyvää harjoitusta jouluaattoa varten!

Paikallinen kauppa otti vastaan lasten joulupiirrustuksia ja antoi vastalahjana pikkulelun, värityskirjan ja heijastimen. Aika hyvät lahjukset! Myös Hemppa ja Amppa sai samaiset lahjat, vaikka eivät nyt olleetkaan piirtäneet mitään :)

Lauantai-iltana pidettiin vielä joulutorttutalkoot! No enhän mä saanut leipomuksia onnistumaan edes valmistaikinasta valmishillolla :D Olin nimittäin ostanut väärää taikinaa! Mikä ihmeen lehtitaikina...? Mihin sitä tarvii...? Maku oli ihan hyvä ja leipominen kivaa kuitenkin! Mitä sitten, vaikka tuotokset vähän lättänöiksi jäikin!

Tervetuloa Neean huoneeseen!

No niin, lopultakin sain tämän huoneen siihen kuntoon, että viitsi ottaa kuvia! Neea on koulussa ja pikkutytöt nukkuu päiväunia. Kukaan ei sotkenut sitä mukaa kun siivosin. Neea on jo kysellyt, että milloin hänen huoneensa "julkaistaan". Se tapahtuu N-Y-T!

Eteisaulasta Neean huoneeseen...

Sänky käännettiin pääty toiselle seinustalle. Vaatekaappi jäi toistaiseksi tuohon, tulee mukava syvennys nukkua :)

Piianpeili mummon kirpparilöytö

Toisen mummon kirpparilöytö, söpö talohylly :)

Tilaa jäi harrastuksillekin, kantele tosin edelleen majailee mummon luona...

Sellainen huone! Minusta, ja mikä tärkeintä, Neean mielestä huoneesta tuli oikein kiva ja viihtyisä :)

Taas ensilunta!

Ensin se aiheutti "Ei hitto!"- reaktion. Sitten huomasin, että onpa valoisaa ja kaunista.

Neealle kaivettiin iänkaikkisten karvakumppareiden tilalle kunnon talvikengät kouluun ja aamupalan jälkeen lähdettiin myös pikkutyttöjen kanssa pitkästä aikaa ulos leikkimään. Ollaan vaan tylsästi rattailla ulkoiltu kun ei ole ollut kiinnostusta vesisateessa leikittää lapsia... Lumi houkutti kuitenkin pukemaan kaksi rääkyvää taaperoa ja nopeasti itku vaihtui hämmästykseksi: Mitä tää on!?

Lapiot käteen ja esimerkin voimalla pian jo tehtiin yhdessä lumitöitä!

Henna ihastui lumileikkeihin :)

"Ansku, mennäänkö jo sisälle?"
"Ei!!!"
:D

Jotta päästiin takaisin tupaan, jouduin huijata että otetaan jotain herkkua. Maitopullot ja Herra Hakkaraiset kävivät ja niiden kanssa tytöt menivät tyytyväisinä päiväunille. Omiin sänkyihinsä! Musta on tullu pro näissä sisäpäikkärijutuissa :D 

Vielä kun opittaisiin tyttöjen kanssa iltanukahtaminen...

Onnenkyyneleet

Tässä kiireisen arjen keskellä on pakko ollut pysähtyä ihastelemaan, miten ihania, osaavia tytöntylleröitä meidän vauvoista on tullut! Oon varmaan sen maininnu ennenkin, mutta mä oikeesti hämmästyn päivittäin näistä tytöistä! :D

Leikit sujuu hienosti ja se näky kun kaksi pientä leikkii yhdessä (tai vaikka istuu potalla vierekkäin vertailemassa napaa) tai kipittää peräkkäin katsomaan kun kissa nukkuu, on jotenkin taianomainen. En vieläkään usko millä ihmeellä juuri me ollaan ansaittu nämä kolme tyttöä!

Ja tosiaan. Nyt kun ikää reilut 1v4kk niin pikkutytöt jaksavat keskittyä vaikka rakentamaan palikoilla, megablokseilla tai lykkäävät nukkea rattaissa. Tätä hetkeä on kyllä odotettu kuin kuuta nousevaa. Että saisi itse keskittyä vaikka sen 10min johonkin muuhun kuin tyttöjen viihdyttämiseen. (Ja nyt mä sitten istun vieressä ihalemassa kuinka söpösti leikkivät sen sijaan, että vaikka laittaisin pyykkikoneen pyörimään :-D )

Henna ja Anniina ymmärtävät myös puhetta hienosti. Osaavat noudattaa vaikeitakin ohjeita esim. "etsitkö pyykkikorista kaksi sukkaa" ja osaavat näyttää kuvasta pyydettyjä asioita. Selittävät myös itse mitä kuvassa on.

Myös Neeasta kuultiin koululta hyvää palautetta vähän mutkan kautta, mutta silti! Heidän luokallaan pyörii vanhempain vartit ja meidän vartti on vasta tulossa, mutta sain kuulla, että Neeaakin oli kehuttu :) Tiedänhän minä, että reipas tyttö se on, mutta mukava tämän esimurrosikäisen kanssa elellessä on kuulla se silloin tällöin muualtakin :)

Neean huoneen remonttikin on edennyt tässä ihmetellessä. Niinkin paljon, että seinät on valmiit ja tavarat muutettu takaisin sisälle. Kuvia valmiista ei ole vielä, sillä yllätys, yllätys: huoneessa vallitsi 5min sisäänmuuton jälkeen niin kova sekasotku, että kuvia oli enää turha ottaa. Pitää nyt viikonloppusiivouksen yhteydessä kunnostautua ja napata kuvat.

Tässä kuitenkin kuva keskeneräisestä huoneesta. Tässä vaiheessa vielä puuttuu huokekaluja, mutta tapetti jo seinässä!

Siivoilut näiden kahden apulaisen kanssa on kyllä sellaista showta, että voi mennä hetkiä Neean huoneen esittelyä odotellessa. Yhdessä kun pestiin pyykkiä niin sekaan eksyi myös vaippa ja voi taivaan vallat sitä sotkun ja geelimössön määrää pyykeissä ja pesukoneessa! Imurointi hoidetaan niin, että tytöt istuu imurin päällä matkustamassa. Äkkiliikkeitä ei siis tehdä imuroidessa :D

Vaikka arki on haastavaa, valvotaan niin paljon, että mulla pettää jo fysiikka, kuunnellaan huutoa, selvitetään tappeluita, kuunnellaan ekaluokkalaisen kiukuttelua... niin usein mulla soi päässä Cheekin Kyyneleet, oikeasti...

"Huomaan kun onnenkyyneleet takin kaulukseen putoaa.

Onnenkyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle, putoaa.

Onnenkyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle, putoaa.

Kiitollinen, siunattu, onnellinen.

Matkannu tänne ohi ongelmien.

Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,

mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.

Kiitollinen, siunattu, onnellinen.

Matkannut tänne ohi ongelmien.

Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,

mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen."

Tuhansia töitä, valvottuja öitä...

Mulla meinas kyllä ihan loppua viime yönä usko ja toivo...

Pikkutytöt meni niin kivasti nukkumaan, että luulin illan ja yön etenevän myös sujuvasti, mutta miten väärässä olinkaan...

...meininki oli nimittäin tämä klo 1.30:

Useita kippaamisyrityksiä myöhemmin luovutin huudon määrän kasvaessa infernaaliseksi ja nostin tytöt pois pinniksistä. Kokeilin maitopulloja, vaunuissa nukuttamista, sohvalla makoilua, kipulääkettä, vaipanvaihtoa...

...mutta vielä neljältä aamuyöllä tilanne oli tämä:

Silmät kuitenkin alkoi jo painaa ja puoli viideltä nukahtivat vierekkäin sohvalle. Pitää vielä mainita, että viimeisenä työnään vaihtoivat tutteja keskenään, joten olisko siinä ollut syy valvomiseen? Väärät tutit :D

Oli muuten mukava painaa lopulta omakin pää tyynyyn. Harmi vaan, että kello soi seiskalta laittamaan Neeaa kouluun.

Mä niin luulin saavani jatkaa unia Neean lähdettyä, mutta arvatkaa!! Klo 8 ja nää yökukkujat vetää aivan freessinä banaania sen sijaan, että kuittaisivat univelkoja!

No ei siinä, aikaisin kun herää niin ehtii paljon. Ollaan pesty yksi sohvanpäällinen (kissan per...), ollaan pesty myös keittiön matto (kurkkuun juuttunut Mr. Hakkarainen).

Ollaan luettu Aku Ankkaa.

Ja sillä välin kun lämmitin kolme tuntia seisonutta kahvia mikrossa, niin nää omatoimiset apulaiset alotti siivoamaan mun vaatekaappia.

Mutta ei se haittaa, tästä on hyvä jatkaa kaapin järjestelyä. Tarvinkin alkusysäyksen. Ja samalla löytyi kauan kadoksissa ollut muotovaahto.

Mä olin aika fiiliksissä, kun näkymä oli lopulta tämä, tytöt pakattuina päiväunille!

Lisääntykää kansa, lisääntykää! Lapset on ihania! Ja ottakaa kissa!