Ravitsemusterapeuttia ja minkin metsästystä

Nyt sanon, että olipahan viikko! Onneks sytytin noi kynttilät jo aiemmin niin nyt pysty vaan istahtaa kynttilänvaloon lepuuttamaan hermoja. Jälkikasvu nukkuu ja voi olla, että itku tulee, jos joku herää lähimpien tuntien aikana.

Kuluva viikko oli aika kuluttava. Ollaan taas nukuttu pikkutyttöjen kans pienissä erissä. Varsinkin toinen on lähinnä torkkunu sohvalla sylissä. Yksi yö nukuttiin illasta aamuun kaikki ja mä olin ihan tokkurassa koko päivän! Ukko on tehnyt iltavuoroa, joten ollaan oltu illat ihan naisporukalla.

Päivisin kuitenkin tytöillä riittää virtaa. Mä olen mm. onkinut kissanruokia kuivausrummusta ja selvitellyt miljoonaan kertaan vauvat Neean virkkauksista. Myös kaikki pitkät verhot on poistettu (bye bye tähtiverhot), sillä niissä kieputtiin kuin liaaneissa.

Neea on aloittanut kaksi uutta harrastusta: virkkaamisen ja liikuntakerhon. (Lapanen ei omaa mallistoa vaan lahja isoisotädiltä)

Nämä kissanruuat oli lähdössä ystävän kissalle kun oma alkoi kranttuilemaan. Kaikki ei kuitenkaan päätynyt oikeaan paikkaan. Nyt oon kuskannu näitä pusseja vaunujen alakorissa jo monta päivää...en vaan ikinä muista kävellä lenkillä oikean talon ohi! :D

Keskiviikkona meillä oli aika keskussairaalan ravitsemusterapeutille. Lähete saatiin siis sillon 1v4kk neuvolassa kun pikkutyttöjen syömisasiat ei omin konstein etene. Menin yksin, mun äiti tuli lastenvahdiksi.

Käynti oli ok. Saatiin ohjeita, juu... Mutta ei mitään maata mullistavaa kikkaa ollut antaa ammattilaisellakaan. Lähinnä nyt antoi luvan syödä kuin vauvat kahteen ikävuoteen asti. Myös korvike saa mennä vielä reilun puoli vuotta huoletta.

Odotukset käyntiä kohtaan oli korkealla, mutta parasta antia oli ehkä piipahdus kanttiinissa :) Oli hyvä sämpylä ja mukavaa olla ilman lapsia. Tuli tarpeeseen kun käytännössä nää iltavuoroviikot tuntuu ihan yh meiningiltä.

Torstaina lähdettiin ukon kanssa yhtäaikaa. Hän töihin ja me tuplien kanssa hakemaan Neeaa koulusta. Koulun pihassa sain jo kuvaviestillä tiedon autotallista löytyneestä minkistä ja kiellon pitää lapsia pihalla. No, luulin, että elukka olis häippässy siihen mennessä kun tullaan kotiin, mutta ei! Se hyökkäs tallista meiän perään ja juosten (ja sydän pamppaillen) hypättiin sisälle! Minkki jäi vielä tuijottamaan hullunkiilto silmissä sisään keittiön ikkunasta! Hyi mistä se tuli tänne!? Ei ees asuta ihan korvessa. Pihasta sentään näkyy kirkontorni ja melkeen S-Marketin valotkin!

Oman miehen ollessa kiinni töissä tuli kaverin mies hätiin. Toi loukun, asensi sen ja vei vielä pois minkkeineen päivineen! Kiitos T!! Jos joku on miesten työtä niin häijyjen villieläinten pyydystäminen. Muuten en niin lajittele näitä hommia.

Perjantaina helpotti siinä mielessä, että isännällä oli lomautuspäivä. Juu, myös tässä uudessa työpaikassa pyörii lomautukset. Joten ei olla rakentamassa, vaikka taas ollaankin molemmat vakkaripaikoissa...

Mutta siis, lomautuspäivän kunniaksi osallistuttiin joulunavaukseen. Joulupukkikin oli paikalla. 2/3 lapsista tykkäsi, loput itki. Oli kuitenkin hyvää harjoitusta jouluaattoa varten!

Paikallinen kauppa otti vastaan lasten joulupiirrustuksia ja antoi vastalahjana pikkulelun, värityskirjan ja heijastimen. Aika hyvät lahjukset! Myös Hemppa ja Amppa sai samaiset lahjat, vaikka eivät nyt olleetkaan piirtäneet mitään :)

Lauantai-iltana pidettiin vielä joulutorttutalkoot! No enhän mä saanut leipomuksia onnistumaan edes valmistaikinasta valmishillolla :D Olin nimittäin ostanut väärää taikinaa! Mikä ihmeen lehtitaikina...? Mihin sitä tarvii...? Maku oli ihan hyvä ja leipominen kivaa kuitenkin! Mitä sitten, vaikka tuotokset vähän lättänöiksi jäikin!