Tuo hämmennys ei ole hävinnyt vieläkään. Mukaan on tullut iso annos kiitollisuutta ja onnellisuutta. Nuo tunteet on oikeasti tulleet vasta jälkeenpäin. Raskausaika meni niin pelon vallassa ja synnytyksen jälkeen olo oli vain säikähtänyt, etten oikeasti tainnut tajuta että meille tuli kaksi vauvaa.
Vieläkin katson tyttöjä ja hyvä ettei tarvi nipistää itseään :) Siinä ne on. Ja ne on mun!
Nämä puolitoistavuotiaat on ikiliikkujia. Koko ajan touhutaan jotain ja tuntuu, että kaikki lelut on nyt niiiin nähtyjä! Paljon jännempää on täyttää pyykkikonetta/tyhjentää tiskikonetta, kulkea siivousrätin kanssa pyyhkimässä pölyjä, istua imurin päällä ratsastamassa, tyhjentää kattiloita kaapista, penkoa Neean huonetta...
Leluista jonkin aikaa jaksaa kiinnostaa muumitalo asukkaineen, Sylvanian talo siiliperheineen ja Lego Friendsit. Kaikki nämä toki Neean ja "kiellettyjä" :-D Myös nukkevauvaa hoidetaan ja pehmoja lykätään nukenrattaissa. Mutta vaan pieniä hetkiä. Saa nähdä, löytyykö Pukin paketista mitään uutta viihdykettä ;)
Liikkuminen ja motoriikka on kehittynyt paljon. Joka paikkaan kiivetään kuin pienet oravat. Täysin vailla itsesuojeluvaistoa. Vahinkoja tulee, vaikka vahtii haukkana koko ajan. Tytöt teloo toisiaan ja onnistuvat kyllä loukkimaan yksinäänkin. Koko hereilläoloaika menee siihen, kun vaihtii ettei mitään isompaa tapaturmaa pääse sattumaan.
Tästä valitin neuvolalääkärillekin ja hän kuunteli hetken meidän arkea pää kallellaan ja totesi sitten, että jos voisi laittaa piikillä järkeä päähän, niin kyllä hän laittaisi! (WHAT!! :-D ) Mutta kun ei kuulemma voi, niin käski odotella puoli vuotta, on kuulemma normaalia vielä tämän ikäisille tällainen häslääminen...
Puhe on onneksi myös kehittynyt ison askeleen ja pahassa pinteessä Henna alkaa huutaa "APUA, APUA" :D
Molemmat yhdistelee kahta sanaa, joista osa on kyllä omia sanoja. Mutta mm. näitä meillä hoetaan paljon
-tiinä äiti/isi/Nee/mummo
-anna tuti/nanne/pupu/pammo... (mitä nyt haluavatkaan
-isi prumprum (ajaa autoa)
-Henna ukkuu (nukkuu)
-isin tyty (Miksei äitin!?)
-Anniinan nanne
- Henna pimmi (haluaa pinnin tai ponnarin hiuksiin)
Ja paljon muuta vastaavaa ja yksittäisiä sanoja. Toistavat pyydettäessä lähes sanan kuin sanan. Joskus menee vähän sinnepäin, mutta tärkeintä, että on kiinnostusta yrittää. Tuntuu, että aika hyvin jo saavat puheella ilmaistua itseään.
Myös esineet ja asiat osataan näyttää lähes kaikki pyydettäessä. Tietoa on paljon ja muisti molemmilla hyvä. Neuvolassa lääkäri pyysi Hennaa näyttämään nallen nenän. Henna tökkäsi nenää ja sanoi "Tiinä on!" Ilme oli, että miksi kysyy tällaisia vauvojen juttuja :D
Syömisestä en viiti edes puhua. Se ei ole edennyt. Nyt todettiinkin toisella isot nielurisat, josko syy syömisongelmaan olisi osittain siinä...?
Yöt on välillä ok, välillä menee päin peetä... Useimmiten menee päin peetä. Mutta jotenkin siihen on niin turtunut, ettei enää väsytä. Olo on vaan yksinkertaisesti tyhmä ja dementoitunut. Toivottavasti nuo aivosolut uusiintuu, kun unen määrä taas kasvaa. Ja jos ei uusiudu niin on tämä kulunut 1,5 vuotta silti ollut sen arvoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti