Ketuntien kaaosteoria

"Kaaosteorian mukaan todellisuus tulee ymmärtää dynaamiseksi, monimuotoiseksi ja ennustamattomaksi. Systeemin kaoottisuudelle on ominaista, että systeemin lopputulosta ei voida ennustaa systeemin alkutilasta. Olennaista kaaoksessa on säännöllisyyden puuttuminen."

Näin kuvailee Wikipedia kaaosteoriaa. Näin kuvailen minä meidän arkea. Nämä kaksi ipanaa (kolme) ovat kuin tuhoisa luonnonvoima. Pyörähdys ympäri niin jo on kaappien sisällöt lattialla, pyykkikone ja kuivausrumpu sullottu täyteen kissanhiekkaa, sisko tungettu nukenvaunuihin, oma sormi sullottu ruokapöydän alasarjan ruuvinreikään kiinni...

Eilenkin kun tulin kaupasta. Laskin ostoskassin keittiön lattialle (virhe). Menin pesemään käsiä (toinen virhe). Takaisin tullessa keittiössä oli täysi tohina kun pienet apulaiset purkivat ruokia kassista. Vielä on hukassa jokunen rahkapurkki ja mahtaa muutakin (toivottavasti ei kovin pilaantuvaa) löytyä ennalta arvaamattomista paikoista vielä kevään puolellakin.

Uloslähtemisestä puhuminen aiheuttaa sen, että eteisen kaapeista vedetään korit alas, levitetään villasukat, lapaset ym pitkin kaikkea sataa neliötä. Jalkaan vedetään iskän lenkkari ja päähän siskon tonttulakki, joka silmillä kompuroidaan nurin se liian iso lenkkitossu jalassa. Melko sama perhosvaikutus on myös nenänniistoyrityksellä...

Tiskikoneen tyhjennys tapahtuu kahden oravan kiivetessä luukun päälle. Samat oravat auttavat kantamalla lusikoita, kippoja ja kuppeja ties minne. Meillä ei varmasti ole tallessa yhtään rasiaa ja yhteensopivaa kantta.

Anniina onnistui kaatumaan sillä siunaaman sekunnilla suoraan avonaisesta jääkaapin ovesta sisään kun ovi avattiin -> mustelma poskessa. Ansku onnistui myös kaatumaan tiskikoneeseen. Sillä hetkellä kun olin kaatamassa kinkun rasvoja maitopurkkiin -> kinkun rasvat pitkin tiskipöytää ja hämmästynyt tyttö selällään tiskikoneessa.

MIKÄÄN tässä talossa ei ole sekuntia kauempaa omalla paikallaan. MITÄÄN ei löydy sieltä mistä pitäisi. KOSKAAN ei saa tehdä mitään rauhassa.

Kuljin monta päivää Viljonkan pentu saappaassa. Se pienistä pienin muumihahmo.  Muotovaahto kuivui hiuksiin kököksi ennen kuin fööni löytyi. Huomasin kaupassa hautajaismekkoa sovittaessa ettei ole rintsikoita...niin, ei tainnut olla yksiäkään paikallaan vaatekaapissa. Olipa mukava muistaa tämä sovituskopissa kun myyjä seisoi ulkopuolella valmiina arvioimaan mekon sopivuutta. Pipo päässä peittämässä muotovaahtokökköjä ja ilman rintsikoita, pikkuviljonkka saappaassa. Olipa taas mieltäylentävä kokemus. Mutta sopiva mekko löytyi!

Oletteko kuulleet sanonnan : tunkee kuin sika aidanrakoon? Se kuvaa myös tätä kaaosta hyvin. Pikkutytöt ovat aina salamana siellä missä ei pitäisi. Jääkaapin oven välissä kaatamassa maitoja, kissanruokakupissa/hiekkalaatikossa...ja herrantähden muista tarkistaa vessanpönttö ennen renkaan kiinni paukauttamista! Siellä on tasan varmasti jonkun uteliaan pää.

Haaveilen monesti parin neliön aidatusta ja pehmustetusta alueesta, mutta niitäkin pitäisi olla kaksi. Ei näitä tyttöjä voisi samaan leikkikehään jättää. Ei ilman salamannopeita refleksejä omaavaa erotuomaria. Erotuomarin pitäisi myös tuntea kaaosteoria, jotta ennalta arvaamattomia tapahtumia osaisi edes vähän ennakoida ja siten vähentää kaaoksen määrää.

Ei meillä aidat auta. Ei auta suljetut ovet. Ei enää edes se portti. Jouti sekin toimettomana komeroon kun tuplat kävelivät siitä läpi. Ei tässä taida auttaa kuin aika...? Odotan niin sitä maagista kahden vuoden ikää. Silloin lääkäri! lupasi, että järki paukahtaisi päähän.Tästä ajasta pitäisi nauttia, mutta...

Kyllä mä sitä järkeä niiin odotan.