2-vuotiaiden kaksosten äiti

Kävin aamulla kampaajalla ja astelin sieltä tyytyväisenä pihalle. Kotona ajattelin ottaa uuden profiilikuvan päivitetyn tyylin kunniaksi. Yllättäen kuvassa ei näkynytkään kampaajan käsittelyssä virkistynyt nainen vaan väsynyt, ryppyotsainen, roikkuluominen tyyppi, wtf!? Mistä ne silmäpussit ilmestyivät? Kuvasin uudestaan, mutta samat mustat silmäpussit heiluivat kymmenessä seuraavassakin otoksessa. Kai ne sitten ovatkin todelliset.

Tiedän, että olen nukkunut luvattoman vähän ja laittoman katkonaisesti edelliset kaksi vuotta. Oikeastaan jo raskausajankin, joten jo kolme vuotta siis. Olo ei kuitenkaan ole ollut niin puolikuollut, miltä kuvassa näytän.  Aamuisin olo on oikeastaan aika virkeä, ainoastaan niinä aamuina väsyttää kun yöllä onkin oikeasti nukkunut. Niitä aamuja on "onneksi" vähän.

Vaikka en ole tajunnut, että näytän karmealta niin väsymyksen olen huomannut kuitenkin. Aivolamana, tahmeutena. Äo on laskenut kuin lehmän häntä. Jo vuorokauden valvominen vastaa promillen humalatilaa. Entä sitten kolmen vuoden huonot yöunet? On päiviä etten osaa kanamunaa keittää. Oikeasti. Sitä se teettää...kolmen vuoden univaje. Asioita unohtaa. Asioita tekee rekisteröimättä juuri tekemäänsä. Keskustelukumppania "kuuntelee", mutta samalla filmi pyörii täysin tyhjää. Ajaa autolla ja yllättyy kun on perillä.

Jos nyt aletaan syyttää univajetta, niin syytän sitä myös saamattomuudesta. En saa aikaiseksi vierottaa tyttöjä tuteista, en saa pestyä mattoja, en saa valokuvatilausta tehtyä, hoitolisän tarkistuksen deadline paukuttaa ovea...En jaksa keskittyä. Mihinkään. En edes tähän, joten en paljon kirjoita ja sekin mitä kirjoitan on täysin jäsentelemätöntä tajunnanvirtaa.

Vaikka en jaksa keskittyä niin olen kyllä jaksanut syödä. Olen korvannut tunnollisesti menetettyä unta herkkupaloilla. Suklaapala kaapista ja taas jaksaa... se näkyy ja tuntuu muuallakin kuin valokuvissa.

Huomenna heti aamulla, kunhan ensin otan lääkkeeni, jotka on määrätty torjumaan unenpuutteesta johtuvia rytmihäiriöitä, kipitän kauppaan. Yritän muistaa ostaa ryppyvoidetta. Sitä kai pitäisi muutenkin käyttää jo tässä iässä, mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia. Ja jotakin muuta voidetta ehkä noille silmäpusseille myös.

Tämä on väliaikaista. Vaihe elämässä. Nyt on vähän rankkaa ja väsyttää, mutta kyllä se tästä. Vuoden päästä profiilikuvassani on ehkä jo vähän hoikempi ja vaaleammilla silmänalusilla varustettu tyyppi.