Töihin palaaminen kun aivot pyörittää pelkkää tyhjää...?

Mä olen ollut kotona keväästä 2013. En muista tarkkaa aikaa milloin jäin töistä pois, mutta hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa se oli joka tapauksessa... Veikkaan  maalis-huhtikuuta. Nyt työt kutsuvat taas tammikuussa, joten kotivuosia tulee lähemmäksi kolme. Siis KOLME vuotta pois työelämästä. Kolme vuotta.

Töiden jatkaminen tuntuu sinällään olevan ihan jees ja toivottu asia tähän väliin. Palkkaa on taas hauska alkaa saamaan, että edes joskus olisi tilillä rahaa ja myös mökkihöperöityminen ja kotidementia aivojen käyttämättömyyden vuoksi ovat totisia uhkia. Pakko siis senkin takia palata ihmisten ilmoille. Ja kuten sanottu, kaipaamme kaikki uusia tuulia vanhojen tilalle. 

Mulla on myös tosi kova ikävä työkavereita ja aikuisten ihmisten näkemistä. On ihana ajatella yhteisiä kahvitunteja ja saada taas työavaimet ja kalenteri. Mukava kun perjantai on PERJANTAI eikä vaan päivä muiden joukossa. Ihana kun on pakko laittautua edes jotenkin ihmisen näköiseksi arkisin ja on PAKKO hankkia siistejä vaatteita ja käydä värjäämässä hiukset. On mukava myös saada ottaa käyttöön vaivalla hankittu koulutus ja palauttaa mieleen työasiat.

Joskus ajatus töihin paluusta tuntuu kuitenkin ihan mahdottomalta. Mun työ vaatii niin kädentaitoja kuin myös laaja-alaista tietoa eri asioista ja ajantasalla olemista. Ja juuri nuo asiat on painuneet unholaan kotivuosien aikana ja myös muutoksia työhön liittyen on tullut. Yön pimeinä tunteina olen harkinnut alan vaihtoa, kouluihin hakemista, mitä vaan ettei tarvitsisi palata vanhaan paikkaan. Vaikka tykkään työstäni paljon. 

Miten näillä aivoilla voi enää työskennellä. Näillä aivoilla, mitkä pyörittävät tyhjää fläp, fläp, fläp... Aivotoiminnan on korvannut pantterin refleksit ja selkään kasvaneet silmät. Näitä ominaisuuksia ei töissä kuitenkaan tarvita. Kotona ne ovat olleet kullanarvoiset kun on nappaillut kiinni kaatuilevia ja tipahtelevia lapsia ja estänyt onnettomuuksia ja tuhotöitä. Kotona tärkeää on ollut arjen ennakoiminen ja oikean kokoisten kenkien hankkiminen lapsille...

Aivolama ja nopeat refleksit ovat kyllä tuoneet kotonakin yllätyksiä, kuten jokunen aika sitten. Eräänä iltana kissamme Minni hyppäsi ketterästi sohvan käsinojalle ja mitä teen minä. Pomppaan salamannopeasti kissan luokse ja nappaan sen syliin, jotta ei raukka putoasi päälleen sohvalta. Oltiin aika hämmentyneitä tilanteesta molemmat, minä ja kissa.

No. Olen käynyt jo kahteen otteeseen nuuskimassa työpaikan ilmaa ja palauttamassa mieleen vanhoja asioita sekä pikakelaamassa lähivuosien tapahtumia. Työpaikalla tulee äkkiä tunne, että kyllähän mä nämä jutut muistan ja ei tässä mitään hätää! Kotona taas taantuu äkkiä kissoja pelastavaksi idiootiksi.

Kai se tästä lähtee. Tällä hetkellä tiedän vaan millon meillä syödään, käydään nukkumaan ja mitä puetaan pihalle päälle. Kohta aivokapasiteettia pitää laajentaa reilusti ja odotan sitä kauhunsekaisella innolla!

Olkkarin talvisuunnitelma

Koska syksy ei oo koskaan ollut mun lempparivuodenaika, niin mun ajatuksissa se on aika lyhyt. Syyskuu on vielä kesää, koska se on vielä melko lämmin ja valoisa ja marraskuu onkin sitten jo talvea. Lokakuun verran syksyä jaksaa nyt siinä ja siinä.

Syksyyn kuuluu ruskean lämpimät sävyt, jotka sisustuksessa alkavat kuitenkin äkkiä tuntua tunkkaisilta ja päällekäyviltä. Syksyn ajan meillä on ollut olkkarissa ruskeasävyinen matto, verhot ja koristetyynynpäälliset. Sisustuksessa on ruskeaa myös taulussa, ikkuna- ja lattiavalaisimessa sekä pienissä sisustusjutuissa, joita tosin ei enää paljon ole jäljellä tavaran karsimisen seurauksena.

Nyt alkaa syksy ja syksyn värit olla mun mielessä lusittuina ja on aika raikastaa ilmettä. Lamput ja huonekalut toki jää, enkä tauluakaan näillä näkymin vaihda (vaikka mulla kyllä on jemmassa peili, jota olen jo reilun vuoden suunnitellut sohvan yläpuolelle taulun paikalle). Muutos tulee verhojen, maton ja sohvan koristetyynyjen vaihdosta ja muutamista pienemmistä jutuista.

Verho

Koristetyynyt

Matto

Peitto

Tunnelmavalot ;)

Iso peili

Jouluksi sitten lisätään tähän hippunen punaista ja valkoiset paperitähdet ikkunaan :) Liika valkoiseksi ei mene kuitenkaan kun lattia ja katto on lämpimän puunvärisiä ja syövät valoa ihan hitsin paljon. Lämmintä puuta on myös sohvapöydässä ja tv-tasossa :)

Vai miltä näyttää?

Nykyinen väritys vielä tässä. Ei näytä pahalta sekään näin kuvissa. Taidan ehkä kuitenkin pitää vielä marraskuun ajan :D

Kirje Joulupukille

Tänä vuonna taitaa olla ensimmäinen vuosi pitkästä aikaa kun meidän perheessä ei ole kirjoitettu Joulupukille pitkää lahjatoivekirjettä. Neea on ollut aina hyvissä ajoin liikkeellä kirjeensä kanssa ja niitä onkin ennen aattoa ehtinyt syntyä jo useampia hieman vaihtuvin toivein. Tänä vuonna joulunalusaika tuntuu vähän erilaiselta, sillä Neea ei ole esittänyt kuin yhden lahjatoiveen ja senkin hän on suunnannut meille vanhemmille eikä Joulupukille! 

Siis hyvä asiahan se on, että lapsi ymmärtää kohtuuden tässäkin asiassa ja lahjatoivekin on hyvä ja realistinen ja kyllä luultavasti Joulupukki sen tulee toteuttamaan ;) Mutta lelujen puuttuminen lahjatoiveista tuo kyllä jonkin verran (paljon) haikeutta. Joko hän on niin iso...? 

Suurin toive on tämä :) *kuva lainattu* 

Äiti voisi toivoa Neealle pari aluslakanaa. *kuva lainattu*

Pikkutytöt taas eivät juurikaan vielä ymmärrä joululahjoja toivoa. Minulla on muutama toive heidän puolestaan. Leluja en ihmeemmin haluaisi heillekkään, sillä niitä on etukäteenkin paljon. Jotakin kuitenkin puuttuu ja erityisesti talossa olevat YHDET nukenvaunut aiheuttavat kiistoja alituiseen.

Pikkutytöt tulevat saamaan pienet nukenvaunut. Neean Briot ovat vielä tuntuneet jähmeiltä kaksivuotiaiden käsiteltäviksi. Pienet vaunut löytyy jo pukinkontista. *kuva lainattu*

Pikkupöytää ja tuoleja meillä ei ole ja niitä on kovasti kaivattu piirtämistä ja keittiöleikkejä varten. Luulin, että vanha paripulpetti ajaisi saman asian, mutta se onkin edelleen ihan älyttömän vaarallinen ja käytetty lähinnä kiipeilyyn ja putoamiseen. Tällaisesta ryhmästä on välitetty toive eteenpäin *Kuva Olle ja Paula-ryhmästä lainattu*

Viime vuonna paketista paljastui se perusmalli näistä laulukirjoista ja voi kun sitä on soitettu! Olisi kiva jos kappaleet vaihtuisivat välillä ;) *kuva lainattu*

Mun vauvat on käyttäneet näihin päiviin saakka haalarimallisia yöasuja, mutta nyt on aika siirtyä "isojen tyttöjen" pyjamiin. Neean vanhoista vaatteista löytyi yksi kiva pyjama ja yksi, minkä kaulus on todella tiukka. Toive uusista pyjamista/yöpaidoista välitetty eteenpäin :)

Aikuisten joululahjat onkin kaksipiippuinen juttu. Tottakai läheisiä on kiva ilahduttaa paketilla, mutta toisaalta kaikilla tuntuu olevan kaikki tarpeellinen, joten oikeasti tarpeellisen ja ilahduttavan lahjan keksiminen on haastavaa. Itse tykkään saada lahjaksi tylsää kulutustavaraa ja sitä suosin luultavasti myös muiden lahjoissa. Mua ilahduttaisi esimerkiksi 1,5 metriä kuramattoa! :D 

What have we done?

No ei mitään ihmeempiä :) Viikot vierii tosi nopeaa, aina on joko maanantai tai perjantai. Tytöt kärsii tekemisen puutteesta ja mulla taas on liikaa tekemistä. Sitä perusmeininkiä siis...!

Leipominen ja ruuanlaitto on aika jees puuhaa tällä hetkellä. Nämä kitisevät elohiiret saa pysäytettyä hetkeksi kun laittaa kulhoon vettä ja antaa vispilän. Tosin viime aikoina se ei oo enää mennyt läpi vaan "taikinaan" vaaditaan jo suureen ääneen jauhoja (hiuhoja) ja muita tykötarpeita. Joten ollaan sitten ihan oikeasti leivottu aika usein tai tehty yhdessä ruokaa. Vaatii muuten hitsin pitkiä hermoja ja jälkisiivo on infernaalinen.

Isäinpäivää alettiin meillä viettää jo perjantaina. Tytöt paketoivat yhdessä paketteja sekä isille, että vaarille ja veivät ne huolellisesti piiloon. Sillä samalla sekunnilla kun isi saapui töistä kotiin juoksi neljä pientä jalkaa hakemaan paketteja piilosta :) No eihän se haitannut, vaikka isi sai lahjansa jo perjantaina! Päivällä oltiin haettu tyttösten kanssa myös kukkia isäinpäivän kunniaksi ja fiilisteltiin illalla kynttilänvalossa kukkia ihastellen. Tarkoitus oli saada perjantaisiivot tehtyä ja kukat sitten ihanasti esille siivottuun kotiin, mutta menihän se näinkin. Valot vaan himmeälle niin hyvä tuli!

Lauantaina mummo ja vaari tulivat leikkimään tyttöjen kanssa pitkästä aikaa ja sain siinä siivouksiakin tehtyä. Mummolla oli mukana isäinpäiväkakkua ja vaari sai oman pakettinsa. Koko porukka käytiin yhdessä valitsemassa myös joulukalenterit! Mä yritin tarjota Frozenia ja My Little Ponya, mutta tuplat halusivat ehdottomasti Puuha Pete- kalenterit ja Neea valitsi Dumlen. Hyvät valinnat ja kaikkien kolmen kalenterit odottavat vieläkin koskemattomina joulukuuta. Kaikki kolme saivat myös valita itselleen jonkin joulukoristeen. Henna ja Anniina valitsivat väriä vaihtavat lumiukot ja Neea hienon lyhdyn pinkeillä valoilla.

Jouluun otettiin myös esimakua tutkimalla joulukoristevarastoa. Henna kärsi perjantain ja lauantain välisen yön vatsakivusta ja sitä taitettiin koristelemalla pikkujoulukuusta kun ei muutakaan siihen hätään keksitty. Joulukoristeet onneksi auttoivat akuuttiin hätään :) 

Lauantain ja sunnuntain välisen yön pikkuneidit nukkuivat niin sikeästi ja pitkään, että saatiin Neean kanssa kokata rauhassa isäinpäiväaamupalaa. Isille oli jäänyt annettavaksi vielä Neean koulussa tekemä kortti, vaikka lahja tulikin jo etukäteen. Aamupalan jälkeen lähdettiin käymään hautausmaalla viemässä kynttilä ja samalla moikattiin serkkutyttöjä, jotka ovat suunnilleen samaa ikäluokkaa Hennan ja Anniinan kanssa. Isäinpäiväajelu päätettiin grillille, josta haettiin kotiin vähän purtavaa :)

Päivät, jolloin ollaan paljon liikkeellä on parhaita! Oikeasti mua niin tuskastuttaa olla kotona tyttöjen kanssa! Hermojen kiristyminen on taattu kun tytöt ärsyttävät vain toisiaan kilpaa. Oikeasti, nämä reilu kaksivuotiaatkin osaavat vedellä oikeista naruista jos tarkoitus on saada sisko rääkymään! Uskomatonta... Tässä on kovaa kyytiä rapissut mun kuvitelma siitä, että olisivat toisilleen leikkikavereita....ei ei...

Ja toinen hermojen kiristäjä on pelätä jatkuvasti sattuvia tapaturmia. Perjantaina molemmat pienet onnistuivat kaatumaan päänsä puuhellan nurkkaan. Kaksi samanlaista onnettomuutta sattui kahden tunnin sisään. Koko ajan he koheltavat jotain ja pelkään kyllä jatkuvasti noita pahempia kolauksia. No selvittiin ilman vaurioita tuosta puuhellaepisodistakin, vaikka terävä kulma siinä onkin.

No joo. Nyt tyhjentämään sitten kolmatta kertaa pyykinpesukonetta tälle päivää! Tiskikonekin on pyörinyt kolmesti jo tänään kun innostuin siivoamaan vähän jääkaappia. Myös keittiön lattian olen pessyt jo kahdesti: ennen ja jälkeen tämän taiteiluoperaation

Remonttihaaveita

Ja korostan. Haaveita. Näiden toteuttaminen odotuttaa itseään ties montako vuotta vielä, mutta saahan sitä haaveilla! Tavoite on, että jos Neean rippijuhliin mennessä saataisiin isompi remontti tehdyksi niin hyvä on. Mutta eihän siihen ole enää kuin 7-vuotta, joten suunnittelu on hyvä aloittaa ;)

Me onnistuttiin sillä lailla tässä talovalinnassa aikoinaan, että valittiin sattumalta hyvin muokattavissa oleva pohja. Talossa ei nimittäin ole kantavia seiniä ulkoseiniä lukuunottamatta. Se tosiasia, että huonejärjestyksen muuttaminen MAKSAA onkin sitten eri asia... Yhdestä kohtaa haluaisin seinää kuitenkin pistää nurin ja se on tuo eteisaula. Haluaisin kaataa sekä keittiön- että olohuoneen oviaukot!

Pohja on myös ihan toimiva näinkin, tuo pieni muutos avartaisi vaan kivasti ja toisi moderninpaa ilmettä. Samalla pohjalla tehdään taloja vielä nykyäänkin, joten kestosuosikissa asutaan. Miksipä tätä isommin muuttamaan.

Se, että saman pohjaisia taloja valmistuu edelleen on kiva juttu myös remontin suunnittelun kannalta. Aina tyttöjen nukahtamista iltaisin odotellessa selaan Etuoven tarjontaa ja katson vinkkejä myynnissä olevista samankaltaisista kohteista. Sieltä onkin löytynyt paljon kivoja ideoita ja remonttikuume senkun kasvaa.

Tarkoitus on jossakin vaiheessa siis kaataa tuo seinänpätkä. Tehdä yhtenäiset lattiat. Remontoida keittiö. Maalata katot ja sitten varmaan jotain pientä kuten tyttöjen huoneen seinät vaativat jo uudelleen tapetointia.

Mulla on tallennettuna yksi tosi kiva kuva. En vaan oo yhtään varma saako sitä käyttää, mutta aion sen tähän lainata kuitenkin!

Tässä on siis paljon niitä elementtejä, mitä haluaisin omaankin kotiin!

Kuva lainattu Etuovi.com

Ja nykyisin näyttää tältä.

Eli tuo seinä pois missä on peili! Nuo pariovet makuuhuoneeseen olisi myös kiva ja ihan toteutettavissa oleva ratkaisu! Lattian haluaisin harmahtavaksi, mutta hieman vähemmän eläväiseksi kun mallikuvassa. Lattiamateriaali on vielä täysin valitsematta. Tuskin se tulee kuitenkaan laminaattia olemaan, sillä meillä ei ole lattialämmitystä. Korkkilattia kiehtoisi sillä siitä ei pitäisi olla uutenakaan päästöjä huoneilmaan ja jalan alla se tuntuisi lämpimältä. Lisäksi kestävyys lapsiperheessä olisi hyvä. Hinta taas...no kallis.

Kuva lainattu Kodinterra.fi

Tykkään tuosta mallikuvan keittiöstä, mutta omani haluaisin kuitenkin valkoisena. Tuossa nurkassa meillä on nykyään puuhella. Se purettaisiin ja nurkkaan tulisi uuni ja liesitaso. Puuhella on kyllä omalla tavallaan kiva, mutta meillä jäänyt vain tilanviejäksi. Ollaan aika laiskoja siinä pitämään valkeaa. Ennemmin tulee puut poltettua takassa sen lämpöä varaavan ominaisuuden takia.

Kuva lainattu Kensapuu.fi

Tällaisia suunnitelmia tänään. Varmaan vaihtuvat vielä monesti ennen toteutusta!

Kun kaikki on niin EI ja PLAAH

Mä en enää hyvällä tahdollakaan voi sanoa, että kukaan meillä nauttii tästä kotiäitiarjesta. Tytöt kaipaavat sellaisia virikkeitä, mitä kotiympyröissä ei ole ja minä janoan joka solulla muutakin sisältöä arkeen kun uhmatappelut ja ainaisen kaaoksen selättäminen kotona. 

Kerta viikkoon kerhoilua ja useat vierailut kirjastossa ovat tytöille todella tärkeitä vaihteluita arkeen. Molemmat ovat myös innoissaan lähdössä aina mukaan asioille, oli sitten kyse ihan tavallisesta ruokakauppareissusta tai kirppispöydän siivoamisesta. Kotiympyrät alkavat vaan olla niin nähtyjä. Kotona oleilu saa aikaan riitaa ja hampaiden kiristystä, tylsistymistä ja päätöntä riehumista. Myös ulkoleikit ovat nykyään epämieluisia ja aiheuttavat vinkunaa. Rattaissakin kiusataan toista tai pyristellään kiukkuitkun saattelemana karkuun. Koita siinä sitten keksiä virikkeitä...?

Kaikki on nykyään niin ei. Tämä on oikeasti niin nähty elämänvaihe ja olen todella onnellinen, että uusi arki ja uudet piirit siintävät jo lähitulevaisuudessa. Tammikuussa alkaa mulla taas työt ja helmikuussa tytöillä hoito. Tammikuu menee lempeästi tutustuessa päiväkotiin iskän viettäessä kotikuukautta. Tai ainakin näin mun kuvitelmissa. Eihän me vielä olla päiväkotipaikkoja saatu.

En kyllä kuvittele tulevaakaan arkea helpoksi. Ehei... Tytöt on todella kiinni minussa ja päiväkodin aloitus tulee varmasti olemaan iso muutos. Mutta toivon, että tytöt tulevat päiväkodissa viihtymään ja illatkin kotona olisivat sitten vähän sopuisempia eikä tarvisi syventää otsaryppyä entisestään erotuomaroimassa kaksivuotiaiden alituista välienselvittelyä. Siis oikeasti, nämä kaksi ei pärjää toistensa kanssa kahta minuuttia kauempaa ilman riitaa!

Jos tytöt eivät tappele jostakin lelusta, niin toinen vaihtoehto on aivan päätön riehuminen. Sohvilla hyppiminen, kiipeily, tavaroiden viskominen, toisen jahtaaminen ja pukkiminen.... Siis sellainen touhu, mikä poikkeuksetta päättyy vähintään toisen loukkaamiseen. Toivon kovasti, että päiväkodin alettua tollaiseen toimintaan ei jäisi energiaa vaan iltaisin tekisi mieli leikkiä jotakin rauhallisempaa...

Itse töihinpaluu aiheuttaa kyllä vähän rytmihäiriöitä. Kävin jo työpaikalla muistelemassa puolen päivän verran työkuvioita ja totesin unohtaneeni KAIKEN ja lisäksi on vielä tullut paljon uutta opittavaa, voi huh huh. Mutta onhan tässä kotona oltu jo kolmatta vuotta, että kai tämä pieni panikointi ihan kuuluu asiaan! Pääasiassa kuitenkin mieli on positiivinen! Eipä ainakaan huvita jatkaa kotona oloa yhtään pidempään, kyllä tässä pää pehmenee kun ajatukset pyörivät samoissa asioissa päivästä toiseen ;) Viisainta olisi lienee ollut aloittaa työ ja hoito jo syksyllä, mutta näillä mennään nyt vielä kaksi kuukautta!