Pikkutytöt meni niin kivasti nukkumaan, että luulin illan ja yön etenevän myös sujuvasti, mutta miten väärässä olinkaan...
...meininki oli nimittäin tämä klo 1.30:
Useita kippaamisyrityksiä myöhemmin luovutin huudon määrän kasvaessa infernaaliseksi ja nostin tytöt pois pinniksistä. Kokeilin maitopulloja, vaunuissa nukuttamista, sohvalla makoilua, kipulääkettä, vaipanvaihtoa...
...mutta vielä neljältä aamuyöllä tilanne oli tämä:
Silmät kuitenkin alkoi jo painaa ja puoli viideltä nukahtivat vierekkäin sohvalle. Pitää vielä mainita, että viimeisenä työnään vaihtoivat tutteja keskenään, joten olisko siinä ollut syy valvomiseen? Väärät tutit :D
Oli muuten mukava painaa lopulta omakin pää tyynyyn. Harmi vaan, että kello soi seiskalta laittamaan Neeaa kouluun.
Mä niin luulin saavani jatkaa unia Neean lähdettyä, mutta arvatkaa!! Klo 8 ja nää yökukkujat vetää aivan freessinä banaania sen sijaan, että kuittaisivat univelkoja!
No ei siinä, aikaisin kun herää niin ehtii paljon. Ollaan pesty yksi sohvanpäällinen (kissan per...), ollaan pesty myös keittiön matto (kurkkuun juuttunut Mr. Hakkarainen).
Ollaan luettu Aku Ankkaa.
Ja sillä välin kun lämmitin kolme tuntia seisonutta kahvia mikrossa, niin nää omatoimiset apulaiset alotti siivoamaan mun vaatekaappia.
Mutta ei se haittaa, tästä on hyvä jatkaa kaapin järjestelyä. Tarvinkin alkusysäyksen. Ja samalla löytyi kauan kadoksissa ollut muotovaahto.
Mä olin aika fiiliksissä, kun näkymä oli lopulta tämä, tytöt pakattuina päiväunille!
Lisääntykää kansa, lisääntykää! Lapset on ihania! Ja ottakaa kissa!