Hirveän ihana leikkipuisto

Eräässä blogissa yksi äiti-ihminen ilmaisi mielipiteensä, joka kuului vapaasti lainaten jotenkin näin, että hänen mielestään äidit, jotka eivät sen vertaa viitsi että veisivät jälkikasvuaan edes leikkipuistoon ovat laiskoja.

Okei. No minähän tästä ihan suivaannuin ja lähdin hakemaan tytöille virikettä lähipuistosta, koska en siis ole laiska äiti. Ja voi vitsi, että meillä oli kivaa (NOT!) Vaihtoehtona olisi ollut myös avoin päiväkoti ja varmaan myös punttisalin lapsiparkki, mutta koska niitä ei täällä ole, niin se on vähän voi voi...

No sitten siihen puistokäyntiin. En taida olla ainoa, jonka mielestä puistoilu näin talviaikaan on peestä, sillä puisto oli aivan lumen peitossa. Päästiin sentään liittymästä sisään silleen, että nostin tytöt yksitellen hirvittävän lumivallin yli ja kiipesin sitten itse perään kuin paraskin vuorikiipeilijä. Rattaat joutui jättää tien puolelle ja toivoa parasta.

Loppu reissu menikin sitten nostellessa tyttöjä pystyyn. Eivät ryökäleet pysyneet pystyssä vyötärölle asti ulottuneessa hangessa!

Kiikku oli pois pelistä. Lunta oli yli kiikun ja istuinlauta oli kirjaimellisesti syvällä kuopassa. Keinulauta oli jäätynyt maahan kiinni. Karuselli oli häipynyt jonnekkin. Merihirviö ja leppäkerttu olivat uponneet nietokseen. Liukumäki pilkotti lumesta ja pienellä puhdistamisella siitä pystyi sentään laskea. Myös mökissä pääsi käymään kun tamppasi vähän reittiä.

Oltiin sitkeästi ehkä puoli tuntia puistossa. Lähtiessä minä olin aivan hikimärkä ja tytöt parkui räkä poskella pettymystä. Onneksi itku vaihtui iloksi kotipihassa. Siinä pääsi kävelemään ja pysyi pystyssä. Oli lapioita, sankoja, taaperokärryt...! Hyvä leikki oli pystyssä heti. Se siitä ulkopuolisen virikkeen tarpeellisuudesta.

Kuvia ei paljoa tästä reissusta ole, sillä aika meni pyyhkiessä lunta tyttöjen naamalta ja tehdessä mavea siinä samalla kun nosteli tytteleitä hangesta. Jokunen sentään...

Ja juu, tiedän, että luin tuon blogikirjoituksen niin kuin piru Raamattua, mutta silti... Ei se aina ole hyvän äidin merkki, että menee peräsuoli pitkällä lasten kanssa kerhosta kerhoon ja parkista toiseen.

Minusta kuulostaa aika levottomalta, että joka päivälle pitää olla joku meno...?