Mä en enää hyvällä tahdollakaan voi sanoa, että kukaan meillä nauttii tästä kotiäitiarjesta. Tytöt kaipaavat sellaisia virikkeitä, mitä kotiympyröissä ei ole ja minä janoan joka solulla muutakin sisältöä arkeen kun uhmatappelut ja ainaisen kaaoksen selättäminen kotona.
Kerta viikkoon kerhoilua ja useat vierailut kirjastossa ovat tytöille todella tärkeitä vaihteluita arkeen. Molemmat ovat myös innoissaan lähdössä aina mukaan asioille, oli sitten kyse ihan tavallisesta ruokakauppareissusta tai kirppispöydän siivoamisesta. Kotiympyrät alkavat vaan olla niin nähtyjä. Kotona oleilu saa aikaan riitaa ja hampaiden kiristystä, tylsistymistä ja päätöntä riehumista. Myös ulkoleikit ovat nykyään epämieluisia ja aiheuttavat vinkunaa. Rattaissakin kiusataan toista tai pyristellään kiukkuitkun saattelemana karkuun. Koita siinä sitten keksiä virikkeitä...?
Kaikki on nykyään niin ei. Tämä on oikeasti niin nähty elämänvaihe ja olen todella onnellinen, että uusi arki ja uudet piirit siintävät jo lähitulevaisuudessa. Tammikuussa alkaa mulla taas työt ja helmikuussa tytöillä hoito. Tammikuu menee lempeästi tutustuessa päiväkotiin iskän viettäessä kotikuukautta. Tai ainakin näin mun kuvitelmissa. Eihän me vielä olla päiväkotipaikkoja saatu.
En kyllä kuvittele tulevaakaan arkea helpoksi. Ehei... Tytöt on todella kiinni minussa ja päiväkodin aloitus tulee varmasti olemaan iso muutos. Mutta toivon, että tytöt tulevat päiväkodissa viihtymään ja illatkin kotona olisivat sitten vähän sopuisempia eikä tarvisi syventää otsaryppyä entisestään erotuomaroimassa kaksivuotiaiden alituista välienselvittelyä. Siis oikeasti, nämä kaksi ei pärjää toistensa kanssa kahta minuuttia kauempaa ilman riitaa!
Jos tytöt eivät tappele jostakin lelusta, niin toinen vaihtoehto on aivan päätön riehuminen. Sohvilla hyppiminen, kiipeily, tavaroiden viskominen, toisen jahtaaminen ja pukkiminen.... Siis sellainen touhu, mikä poikkeuksetta päättyy vähintään toisen loukkaamiseen. Toivon kovasti, että päiväkodin alettua tollaiseen toimintaan ei jäisi energiaa vaan iltaisin tekisi mieli leikkiä jotakin rauhallisempaa...
Itse töihinpaluu aiheuttaa kyllä vähän rytmihäiriöitä. Kävin jo työpaikalla muistelemassa puolen päivän verran työkuvioita ja totesin unohtaneeni KAIKEN ja lisäksi on vielä tullut paljon uutta opittavaa, voi huh huh. Mutta onhan tässä kotona oltu jo kolmatta vuotta, että kai tämä pieni panikointi ihan kuuluu asiaan! Pääasiassa kuitenkin mieli on positiivinen! Eipä ainakaan huvita jatkaa kotona oloa yhtään pidempään, kyllä tässä pää pehmenee kun ajatukset pyörivät samoissa asioissa päivästä toiseen ;) Viisainta olisi lienee ollut aloittaa työ ja hoito jo syksyllä, mutta näillä mennään nyt vielä kaksi kuukautta!
Jos tytöt eivät tappele jostakin lelusta, niin toinen vaihtoehto on aivan päätön riehuminen. Sohvilla hyppiminen, kiipeily, tavaroiden viskominen, toisen jahtaaminen ja pukkiminen.... Siis sellainen touhu, mikä poikkeuksetta päättyy vähintään toisen loukkaamiseen. Toivon kovasti, että päiväkodin alettua tollaiseen toimintaan ei jäisi energiaa vaan iltaisin tekisi mieli leikkiä jotakin rauhallisempaa...
Itse töihinpaluu aiheuttaa kyllä vähän rytmihäiriöitä. Kävin jo työpaikalla muistelemassa puolen päivän verran työkuvioita ja totesin unohtaneeni KAIKEN ja lisäksi on vielä tullut paljon uutta opittavaa, voi huh huh. Mutta onhan tässä kotona oltu jo kolmatta vuotta, että kai tämä pieni panikointi ihan kuuluu asiaan! Pääasiassa kuitenkin mieli on positiivinen! Eipä ainakaan huvita jatkaa kotona oloa yhtään pidempään, kyllä tässä pää pehmenee kun ajatukset pyörivät samoissa asioissa päivästä toiseen ;) Viisainta olisi lienee ollut aloittaa työ ja hoito jo syksyllä, mutta näillä mennään nyt vielä kaksi kuukautta!
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista