Kanteletyttö Neea

Taas on hullunmylly ja musiikkijuhlat ohi tältä erää. Kaupat palaavat viettämään hiljaiseloa ja jonot kutistuvat  kymmenestä metristä pariin hassuun ihmiseen. Keskustasta mahtuu taas ajamaan autolla ja automaatistakin saattaa saada taas rahaa.

Kuva: Jimmy Träskelin. Mukana isotäti ja mummo.

On ne ihan mukavatkin juhlat ja piristävät tätä muuten vuoden kestävää hiljaiseloa. Myös Neea pitää kovasti musiikkijuhlista ja kesän kohokohta taitaakin olla päästä festareille esiintymään. Yritin laskea monennetko juhlat nämä Neealle olivat ja päädyin, että neljännet. Aikaisin on siis esiintyminen aloitettu, neljävuotiaana.

Neea 5-vuotiaana muistomerkin paljastustilaisuudessa esiintymässä.

Neea soittaa kanteletta mummonsa ja isotätinsä kanssa samassa ryhmässä. Talvisin soittelu on vähäisempää, mutta mitä lähemmäksi festarit tulevat, sitä aktiivisemmin kantele soi!

Pienenä harjoittelemassa :) Kuvassa Neea 4-vuotta.

Viime vuonna Neea esitti ensimmäistä kertaa yksin kappaleen ja tänä vuonna myös lauloi oman soittonsa lisäksi, yksin siis! Ja yleisöä oli paljon :D Minä en uskaltaisi ikinä, mutta Neea veti osuutensa varmasti ja ilman jännityksen häivääkään.

Soittamassa täydelle areenalle soittoporukan mukana!

Mä olen kyllä tosi mielissäni tästä harrastuksesta ja toivon, että into soittaa pysyy ja kasvaa iän myötä. Kanteleen soittajat ovat vähän harvinaisempia täällä. Viulisteja sen sijaan kasvaa uusia lähes joka tuvassa. Kantele on kuitenkin hieno perinnesoitin jo Kalevalan ajoilta!

Täällä päin kanteletta soitetaan kapeampi puoli soittajaa kohti, kun muualla ilmeisesti toisin päin. Kanteletta kansanpelimannit tapaavat soittaa korvakuulolla, ei nuoteista. Joten soittaja tarvitsee ehdottomasti hyvän musiikkikorvan! 

Neean kantele on Kilpisen, vanhan kanteleen tekijän tekemä ja Neean mummon ensimmäinen kantele. Neea on siis saanut soittimekseen mummolle aikoinaan 6-vuotiaana ostetun kanteleen! 

Saapa nähdä lähteekö pikkutytötkin isosiskon ja mummon jalanjäljillä soittamaan kanteletta! Toivottavasti lähtevät. Minusta musiikkiharrastus on hyvä olla olemassa liikuntaharrastusten lisäksi! Kanteleensoiton lisäksi Neea harrastaa show-tanssia ja liikuntakerhoa. Nämä harrastukset tosin ovat nyt kesätauolla, mutta jatkunevat taas syksyllä.

Mitäs muiden lapset harrastavat? :)

Vihaan mutta rakastan muovailuvahaa

(Lainakuva)

Tuo tahmainen, mureneva kaiken sotkeva ja joka paikkaan leviävä rakas ystävä. Juu, nykyisin jopa ystävä.... jonka samalla voisin kirota sinne missä päivä ei paista.

En muista, että olisin erityisemmin tykännyt muovailuvahasta lapsena. Ei ainakaan ole muistikuvia, että olisin sillä innokkaasti leikkinyt. Neealla oli kyllä muovailuvahoja pienenä, mutta häntäkin ohjasin mieluummin muihin puuhiin, koska en vaan jaksanut sitä sotkua ja Neea kyllä leikki mielellään muitakin leikkejä. Muovailuvahat pysyivät meillä siis pitkään kaapissa päästen pöydälle vain satunnaisesti silloin tällöin.

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että muovailuvahalla muovailu on jotakuinkin ainoa asia nukkumisen lisäksi, jolloin pikkutytöt viihtyvät paikoillaan. Ja sitähän mä olen odottanut. Että nämä elohiiret istuisivat päivässä H.E.T.K.E.N. hiljaa. Joten meillä silputaan, heitetään, sotketaan, pyöritetään ja levitään muovailuvahaa. Ahkerasti.

Sitten vaan täytyy kestää sitä sotkua, mutta pieni hintahan se tietysti on muovailuvahailun ajaksi laskeutuvasta taivaallisesta rauhasta.

Tänään, sadepäivänä, ollaan muovailtu kolmeen otteeseen. Ja siivottu myös kolmeen otteeseen puoli keittiötä ja pesty muovailuvahaisia vaatteita. Lapset ovat nauttineet ja viihtyneet vahojensa kanssa.

Sen lisäksi, että muovailu on kivaa ja minä saan tavallaan tauon siksi ajaksi kun muovailu kiinnostaa niin muistaakseni muovailuvahaleikillä ja muillakin sotkuleikeillä oli myös kehittävä  puoli. Eli tärkeitä leikkejä, tärkeitä...

Valoa näkyvissä!

Mä oon tainnu vähän päivitellä, miten rankkaa kaksivuotiaiden kanssa on ja onhan se. Päätöntä menoa ilman järjen häivää. Mutta ihan kun viime päivinä olisi ollut havaittavissa positiivista kehitystä!

Perjantaina kävin tyttöjen kanssa kolmistaan hakemassa puutarhamyymälästä muutaman kukan ja tytöt KÄVELI VAPAANA mun perässä. Ja tottelivat ohjeita. Eivät karanneet! Huh hei, olihan hauska reissu ja loi toivoa paremmasta tulevaisuudesta :D

Toinen eriskummallinen juttu sattui tänään kun tehtiin pannaria. Kulho oli lattialla, mitään ei kaatunut ja vispilävuoro toimi ilman riitoja! Siis oikeasti, tytöt osasivat ja malttoivat vuorotella vispilänkäyttöä! Vau!

Meillä kokattiin turvallisuussyistä lattialla, jep...

Ilmainen vinkki: nyt loput marjat pakastimesta käyttöön ja uusille tilaa! Siksi siis pannaria, mansikoille alustaksi.

Ettei ihan menisi kehumiseksi niin rannalta jouduttiin lähteä tänään pois nopeasti. Meitä lähin uimaranta on leirintäalueella, missä on kesäisin lampaita, leikkipaikka lapsille, kahvila/kirppis ja muuta mukavaa tekemistä. Tarkoitus oli viettää siellä aikaa kun kotona meno on yhtä riehumista ja tappelua ja edellisellä kerralla tytöt viihtyivät rannalla hämähäkkikeinussa ja ihmettelemässä lampaita.

Nyt rannalla olokin oli päätöntä menoa laiturilta toiselle, liukumäkeen, autotielle, kohti järveä ja toki juosten eri suuntiin. Kädestä ei pidetty kiinni eikä sylissä saanut kantaa. Pelotti niin paljon, että pakattiin tytöt autoon jo pienen tovin jälkeen. No joo, sellaista se on...

Mutta onneksi kehitystä on havaittavissa! Ehkä näitä valopilkkuja alkaa olla jossakin vaiheessa enemmän kuin totaalifloppeja. Nyt kaikki kuitenkin turvallisesti nukkumassa ja se tärkeintä :)

Portaiden facelift

Tämäkin, kuten kaikki projektit meillä, alkoi viattomasti pienestä ja laajeni yllättäen melko työlääksi, mutta palkitsevaksi remppaprokkikseksi. Aloin nimittäin ensimmäisen hellepäivän innoittamana pesemään portaista siitepölyjä ja hämähäkinverkkoja... Yksi asia johti toiseen ja lopputulos oli tämä:

Uudet maalit portaissa sekä kivijalassa tuossa erkkeriosassa! Olisin maalannut enemmänkin, mutta maali loppui kesken. Se toinenkin pönttö... :D

Oli jotenkin ihana ihan yksin iltamyöhällä lasten nukkuessa maalailla ulkona. Ukkonen jyrisi taustalla ja niskaan tuli vähän vettäkin, mutta onneksi maali ei siitä kärsinyt. Pitää varmaan tässä kesän mittaan kiertää koko talon kivijalka maalipurkin kanssa. Paljon nimittäin ilme virkistyi!

Tässä lähtötilanne:

Parempi uusi, eikö vaan!? :)

Pihalla on tapahtumassa muitakin muutoksia, sillä mies rakentaa kodinhoitohuoneen ovelle terassia. Toistaiseksi terassi on vasta kuoppia maassa, mutta palataanpa asialle kun on valmista näköpiirissä!

2-vuotiaiden kaksosten äiti

Kävin aamulla kampaajalla ja astelin sieltä tyytyväisenä pihalle. Kotona ajattelin ottaa uuden profiilikuvan päivitetyn tyylin kunniaksi. Yllättäen kuvassa ei näkynytkään kampaajan käsittelyssä virkistynyt nainen vaan väsynyt, ryppyotsainen, roikkuluominen tyyppi, wtf!? Mistä ne silmäpussit ilmestyivät? Kuvasin uudestaan, mutta samat mustat silmäpussit heiluivat kymmenessä seuraavassakin otoksessa. Kai ne sitten ovatkin todelliset.

Tiedän, että olen nukkunut luvattoman vähän ja laittoman katkonaisesti edelliset kaksi vuotta. Oikeastaan jo raskausajankin, joten jo kolme vuotta siis. Olo ei kuitenkaan ole ollut niin puolikuollut, miltä kuvassa näytän.  Aamuisin olo on oikeastaan aika virkeä, ainoastaan niinä aamuina väsyttää kun yöllä onkin oikeasti nukkunut. Niitä aamuja on "onneksi" vähän.

Vaikka en ole tajunnut, että näytän karmealta niin väsymyksen olen huomannut kuitenkin. Aivolamana, tahmeutena. Äo on laskenut kuin lehmän häntä. Jo vuorokauden valvominen vastaa promillen humalatilaa. Entä sitten kolmen vuoden huonot yöunet? On päiviä etten osaa kanamunaa keittää. Oikeasti. Sitä se teettää...kolmen vuoden univaje. Asioita unohtaa. Asioita tekee rekisteröimättä juuri tekemäänsä. Keskustelukumppania "kuuntelee", mutta samalla filmi pyörii täysin tyhjää. Ajaa autolla ja yllättyy kun on perillä.

Jos nyt aletaan syyttää univajetta, niin syytän sitä myös saamattomuudesta. En saa aikaiseksi vierottaa tyttöjä tuteista, en saa pestyä mattoja, en saa valokuvatilausta tehtyä, hoitolisän tarkistuksen deadline paukuttaa ovea...En jaksa keskittyä. Mihinkään. En edes tähän, joten en paljon kirjoita ja sekin mitä kirjoitan on täysin jäsentelemätöntä tajunnanvirtaa.

Vaikka en jaksa keskittyä niin olen kyllä jaksanut syödä. Olen korvannut tunnollisesti menetettyä unta herkkupaloilla. Suklaapala kaapista ja taas jaksaa... se näkyy ja tuntuu muuallakin kuin valokuvissa.

Huomenna heti aamulla, kunhan ensin otan lääkkeeni, jotka on määrätty torjumaan unenpuutteesta johtuvia rytmihäiriöitä, kipitän kauppaan. Yritän muistaa ostaa ryppyvoidetta. Sitä kai pitäisi muutenkin käyttää jo tässä iässä, mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia. Ja jotakin muuta voidetta ehkä noille silmäpusseille myös.

Tämä on väliaikaista. Vaihe elämässä. Nyt on vähän rankkaa ja väsyttää, mutta kyllä se tästä. Vuoden päästä profiilikuvassani on ehkä jo vähän hoikempi ja vaaleammilla silmänalusilla varustettu tyyppi.

2-vuotiaat tytöt :)

Eilen 12.6 meidän vauhtikaksikko täytti kokonaiset 2-vuotta! Onnea Henna ja Anniina! :D

Vaikka vauhtia tytöillä piisaa niin synttäreitä juhlittiin maltillisesti vain perheen ja kummien kesken. Vieraat myös jakaantuivat kahdelle päivälle ja saattaapi vielä pari vierasta piipahtaa kesän kuluessa synttäreiden merkeissä. Juhlat olivat mukavan leppoiset ja tytöt nauttivat olostaan, vieraista ja saamistaan lahjoista, joita tulikin yltäkylläisesti! Tärkeää oli, että molempina päivinä vedettiin juhlavaatteet päälle ja mekoissa olikin sitten kiva pitää tanssiesityksiä yleisölle ☺

2-vuotiaat on hirveän hauskaa ja kuluttavaa seuraa. Jutut ovat mitä mainioimpia ja joka päivä yllättyy tyttöjen sutkautuksista ja muista keksinnöistä. Yhtenä päivänä tässä Henna lauleskeli. Anniina painoi kädet korvilleen ja tokaisi "älä Henna laula, mun kovviin ottaa kipevää" :D Ansku myös osaa kivasti pyytää haluamiaan juttuja "Äiti saanko minä, saanko...?" Eikä Hennakaan kakkoseksi jää, vaikka onkin vähän siskoaan harkitsevampi sanoissaan. Eräänä päivänä nimittäin huomasin ostaneeni kerhorepun kun Henna lupasi pitää sitä ihanasti :D

Molemmat on kovia laulamaan ja tanssimaan. Pravuureita on Hepo hirnahtaa ja Pieni tytön PYLLERÖINEN! :D Tanssimiseen tarvitaan ehdottomasti balleriinamekkoset ja paljaat varpaat. Sukat meillä ei pysy jaloissa sekuntia kauempaa nykyään...tulispa äkkiä helteet.

Oikeastaan mihinkään leikkiin ei näillä tytöillä pitkäjänteisyys riitä kovin pitkäksi aikaa. Henna yksinään voisi asetella muumihahmoja taloon ym pientä näpertämistä, mutta yhdessä leikkiessä tulee nopeasti riitaa ja kaveria joko purraan, käydään kiinni hiuksiin tai pukataan nurin.

Leikit vaihtuvat silmänräpäyksessä myös päättömään riehumiseen, joka yleensä päättyy jommankumman tai molempien loukkaantumiseen. Näille tytöille ei siis käännetä selkää hetkeksikään. Mä olen kehittänyt haukankatseen ja kasvattanut silmät selkään ja jostain pongahtaa myös usein se ylimääräinen käsikin kun pitää siepata sohvilta ja sängyiltä putoilevia tenavia.

Ulkoilu on ollut meille hermot pelastava tekijä. Vietetäänkin pitkät tovit omalla pihalla ja kärräillään rattailla ympäri pitäjää. Tässä lähettyvillä on myös kaksi kivaa leikkipuistoa ja kauempana vielä yksi lisää.  Onneksi on kesä niin voi olla ulkona aamusta iltaan! ...vaikka sitten toppavaatteissa...

 

Syöminen ja allergiat ovat helpottaneet. Käytössä on kaikki ruoka-aineet lukuunottamatta paljasta maitoa. Ruuan seassa maitoa voi olla ja myös tavallista jäätelöä voi silloin tällöin syödä. Kuitenkaan vielä ei olla normaalissa syömisen suhteen ja meillä onkin kuun lopussa lastenlääkärille aika asian tiimoilta.

Ruokailun haasteista huolimatta tytöt kasvat hyvin ja ovat yleensä iloisella ja aurinkoisella tuulella. On myös liikuttavaa nähdä, että kinastelusta huolimatta sisko on hirveän tärkeä ja toisen puolia pidetään aina. Kumpainenkin muistaa huolehtia, että myös toinen saa xylitol-pastillin, uudet sukat, näkee tiellä kävelevän koiran ynnä muut tärkeät jutut ☺

Öisin vielä heräillään satunnaisesti, mutta enemmän meillä taitaa jo olla nukuttuja kuin valvottuja öitä. Tutti on vielä käytössä öisin, erityisen tärkeä se on nukahtamisvaiheessa. Energia ei vaan nyt riitä siitä vierottamiseen :(
Päiväunet taitaa olla historiaa, niitä ei olla nukuttu enää aikoihin. Myös Bumbleridet ovat seisseet nurkassa tyhjän panttina viikkoja. Saa nähdä tuleeko niitä enää käytettyä...? Kynnys laittaa myyntiin on kuitenkin vielä liian iso. Jotenkin laittaa hanttiin ajatella, että tytöt on jo reippaita 2-vuotiaita, eikä enää mun pikkuvauvoja.

Mutta niin vaan tässä on käynyt. Vauvat kasvoivat pikkutytöiksi silmänräpäyksessä! Haastetta ja tekemistä on ollut ja tulee olemaan, mutta oikeastaan nautin kaikesta muusta hirveästi paitsi välien selvittelyistä ja alati vaanivasta loukkaantumisvaarasta. Mielenkiintoista nähdä poistuuko nuo ongelmat tulevan vuoden aikana!

Ihanat, tärkeät synttärikortit :)

***

Kesäjuttuja pihalla

Kesäloma meidän koululaisella on jo hyvässä vauhdissa ja kesäkuukin päässyt alkua pidemmälle. Ilma on kuitenkin edelleen kylmä, mutta onneksi sentään näyttää kesäiseltä!

Me ollaan käyty vielä myöhäisellä iltalenkillä monena iltana. Tytöille tulee monesti iltavilli,  joka talttuu kun lähdetään katselemaan minkälaisia koiria näkyy tien päällä. Nuo Brion ikivanhat rattaat on kovassa käytössä! Älyttömän hyvä heräteostos!

Pihan laitto taitaa tänä kesänä jäädä suunnitteluasteelle. Tarkoitus oli sitä terassia ja mansikkamaata ja ja ja... Olkoon, onhan se kesä ensi vuonnakin. Nyt ollaan vaan vähän sisutettu pihaa kesäiseksi :)

Kukat mummon kattilassa 💖

Keppihevoskoulu vauhdissa!

Tämä sudenkorento on tuossa keittiön ikkunan yläpuolella :D

Olispa hauskaa kun tulisi niin lämmin ettei enää tarvisi toppavaatteita ulkohommiin!