Sievitalon Pihlaja 148

Meidän valinta uudeksi ja loppuelämän kodiksi oli Sievitalo. Meidän piti tämä talo rakentaa jo tyttöjen ollessa vauvoja, mutta silloin miehen äkillinen työttömyys romutti haaveet. Silloinkin työttömyyttä kesti tosin yhden päivän, joten jos olisi osannut ennustaa niin talossa olisi asuttu jo hyvä tovi. Mutta ehtiihän sitä nytkin!

Nyt pyöriteltiin mielessä joitakin vaihtoehtoja, mutta takaraivossa nakutti koko ajan varma ajatus siitä, että silloin joitakin vuosia sitten valittu talomalli olisi meille edelleen täydellinen. Kilpailutettiin 3 firmaa ja vaikka hinnalla Sievitalo ei kilpailua voittanutkaan, niin siitä ei vain päässyt yli eikä ympäri, että Pihlaja 148 on meidän tuleva koti.

Koska mun ATK-taidot on olemattomat, saamme ihailla tällaista kuvaa. Hävettää, mutta asia tulee selväksi.

Väriksi tulee Teknoksen värikartasta 7633. Meille alkoi tulla pieni paniikki, kun värikoodi piti olla selvillä jo rakennuslupahakujuttuihin. Käytiin rautakaupoissa katsomassa värimalleja, mutta eihän niistä selvää saanut. Pysähdyttiin sitten sen talon pihaan, mitä väriä haettiin ja marssin reippaasti kysymään koodia. Koodin sain ja talon asukkaat olivat tyytyväisiä kun heidän talon sävystään pidettiin. Win-Win.

Ulkonäkö on kiva ja huoneratkaisu täydellinen. Meille pohjaa muokattiin vähän, jotta eteisestä saatiin avarampi ja oven viereen tuli valoikkuna. Siirrettiin myös liesi nurkasta saarekkeeseen ja lisättiin kylppäriin käsienpesuallas. Sen suurempia muutoksia ei ollut tarpeen tehdä. Pieniä lisäyksiä peruspakettiin tuli, kuten eteisen laatat, sälekaihtimet, induktioliesi  ja olkkarin ikkunoihin lisättiin vähän kokoa. Kaupan päälle saatiin vielä keskuspölynimuri ja rikkaluukku. Jes se rikkaluukku on ihana! :D

         Tässä sitten se muokattu pohjakuva:

Ja tähän tupa nousee:

Miltäs näyttää ja haluaako kukaan edes lukea rakennusjuttuja? :)

Haikeuspaniikki alkaa iskeä

Me ollaan valmistauduttu muuttoon jo hyvä tovi. Tyhjennetty tätä vanhaa kotia ja käytiin myös tutustumassa pikaisesti tulevaan väliaikaiskotiin. Uusi koti on ihan ok, kyllä siellä varmaan seuraavat 8kk pärjää, vaikka ahdastahan se tulee olemaan.

Asunto on 70 neliöitä ja siinä on kaksi (PIENTÄ) makuuhuonetta. Keittiö oli sellainen käytävämallinen ja olkkari aika iso. Kaappitilaa näytti olevan, mutta esim. keittiönpöydän paikkaa en keksinyt, varmaan sitten olohuoneen puolella. Kuten myös meidän sänky ja sohvat ja ja ja...

Väliaikaiskoti sijaitsee tässä ihan lähellä, samalla asuntoalueella. Neean koulumatka ei oleellisesti muutu, mikä on tärkeä asia. Myös lenkkimaastot ja leikkipuistot pysyvät. Siinä rivareiden naapurissa oli tosin leikkipuisto, missä ei olla ikinä tajuttu käydä! Jes, uutta tutkittavaa! 

Tässä pakkauksen lomassa vietettiin tyttöjen 3-synttäreitä. Sekin oli tavallaan haikeaa, viimeiset synttärijuhlat täällä. No, seuraavat synttärit sitten juhlitaankin uudessa kodissa!

Tytöt oli tosi innoissaan synttäreistä ja niitä vietettiin monta päivää! Mun äiti teki kakun ja minä koristelin tyttöjen valitsemalla tavalla. Ystäviä ja sukulaisia kävi juhlimassa yhdessä ja se oli hurjan kivaa :D

Jotenkin tuntuu, että tässä kevään ja kesän aikana viimeisetkin rippeet vauvoista on haihtunut. Vaippoja ei ole ollut vuoteen, ei tutteja, ei tuttipulloja ja häkkisängytkin nyt lopulta vaihdettiin jatkettaviin. Niistä ei olla maltettu luopua aiemmin kun pelkäsin öiden menevän hulinaksi. Ihme kyllä, yöt rauhoittuivat uusien sänkyjen myötä eikä kumpikaan ole kertaakaan karannut sängystään ennen aamua!

Meidän oli tarkoitus käsitellä vaaleiksi kaksi mänty(?)sänkyä, mutta se jäi nyt tekemättä. Ja aika kivan retrot ne on näinkin! Voi kuitenkin olla, että päädytään uuteen kotiin hankkimaan tilalle sitten jotain muuta, mutta mitä...

Myös vielä yksi juhannus ehdittiin tässä viettää. Juhannussaunassa melkeen itkua väänsin kun totesin, että viimeiset löylyt on tässä nyt. 

Mutta pitää vain pitää mielessä miksi tähän lähdettiin. Kai meillä joku syy oli, vaikka aina ei ihan muistakaan mikä se oli :D

Taustalla näkyy meidän tontti, siihen se talo alkaa syksyllä nousta. Käytiin hakemassa juhannuskoivuja omalta pihalta :)

Uusi talo askeleen lähempänä

Tämä rakentamishomma tuntuu niin epätodelliselta, että siitä ei meinaa tohtia edes kirjoittaa. Siis, että ihan aikuisten oikeasti meillä on tontti, sopimus talofirman kanssa, aikataulut ja papereiden haaliminen käynnissä! Kohta saadaan aloittaa maatyöt ja syyskuussa alkaa talo nousta. Niin kauan kun tästä onkin haaveiltu ja nyt alkoi ryminällä tapahtua, ei meinaa ajatukset pysyä perässä.

Nyt ensin pitäisi vain hoitaa muutto tästä myydystä talosta pois. Me ollaan vuokrattu kolmio ihan tästä läheltä ja ajateltiin siihen mahtua raksa-aika. Ollaan jo parin viikon ajan hävitetty tavaraa ja jotakin myös varastoitu sukulaisten nurkkiin, mukaan vuokralle lähtee vain välttämättömät kamat.

Ja voin sanoa, että tuntuu haikealta muuttaa. Tuntuu niin haikealta, että en aina muista miksi me tähän projektiin edes lähdettiin :D Kai meillä joku syy oli.

Mutta pitää vain pitää mielessä päämäärä! Saatiin kuitenkin niin kivasti tästä nyt myyntivoittoa, että pystyttiin laittamaan just se talo, mistä ollaan haaveiltu jo vuosia. Avaruutta, tarpeeksi huoneita, sopivasti säilytystilaa :) Seuraavat 8 kuukautta väliaikaistiloissa vaan tulevat olemaan pitkät...

Kuva lainattu Sievitalojen sivulta

Oho, me muutetaan!

Edellisestä kirjoituksesta on niin kauan ettei enää meinaa osata aloittaa! Me ollaan eletty aika kiireistä arkea töissä, koulussa ja päiväkodissa sompaillen. Tytöt ovat viihtyneet yllättävän hyvin hoidossa! Onneksi heistä on toisilleen tukea vieraassa paikassa, vaikka kotona meno onkin yhtä kissatappelua. 

Edellisessä kirjoituksessa taisin mainita, että meillä on talo myynnissä. No nyt se on myyty ja edessä on vuokralle muutto. Meidän oli tarkoitus ostaa tästä lähistöltä muutaman vuoden vanha talo, mutta se juttu meni puihin ja nyt sitten vaihtoehto B, rakentaminen, astuu kuvioon.

Talo on vielä valitsematta ja asiat alkutekijöissään muutenkin. Ensi viikolla on kuntokartoitus ja jos siinä ei ihmeitä ilmene niin kaupat lyödään lopullisesti lukkoon. 

Tontti meillä on katsottuna ja edessä on kahden talotehtaan kilpailutus. Ensi kuun aikana sitten myös muutto, joten kiireet eivät heti lopu... Onneksi olen marittanut tavaraa ainakin puolen talon verran, joten muuton ei pitäisi olla kovin paha!

Mutta ihanaa päästä vuosien jahkailun jälkeen tositoimiin! :D

Keväisiä suunnitelmia

Ihanaa kun tulee kevät. Kevät on niin ihana ja valoisa ja piristävä ja kohta saa jo alkaa pukea välikausivaatteita näiden kurjien talvivaatteiden tilalle. Talitinttikin laulaa jo kevätsävelellä niin täytyyhän nyt olla kevät, maaliskuukin alkaa kohta!

Meil on tytöt olleet edelleen kotihoidossa. Syystä, että hoitopaikka ei järjestynytkään niin kuin ajateltiin. Meille tarjottiin paikkaa kahdeksi viikoksi 20km päähän kotoa. Ja sitten olisi taas pitänyt vaihtaa paikkaa ja ehkä sitten taas... No ei lähdetty tuohon vaan mies sai onneksi jatkettua hoitovapaataan ja sitten järjestyikin paikka lähipäiväkodilta. Tytöt on olleet kaksi kertaa tutustumassa ja vielä mennään kahdesti ennen tositoimia.

Päiväkoti on rakennuksena ihan uusi, vasta käyttöönotettu. Henkilökunta vaikuttaa mukavalta. Sijainti on ihanteellinen. Tytöt ovat ainakin vielä innoissaan päiväkotiin menemisestä. Mua kuitenkin vähän, tai aika paljonkin, hirvittää miten nämä tehotytöt pysyy hoidossa ehjinä. Koheltaminen on nimittäin edelleen ihan kauheaa ja vahinkoja sattuisi koko ajan jos mä en olisi jatkuvasti valppaana. Valppaudesta huolimatta silloin tällöin kolahtaa, viimeksi pari päivää sitten toinen kaatoi päälleen pienet ostoskärryt ja meni siinä samalla takaraivo edeltä kaupan lattialle... säikähdyksellä selvittiin siitä...

Tässä samalla ollaan taas uusittu suunnitelmia talonmyynnistä. Hetki jo ajateltiin tyytyä kohtaloon ja jäädä tähän taloon, joka on ihan kiva, mutta liian pieni. Päätettiin kuitenkin, että pakkohan sitä on edes pyrkiä parempaan ettei tarvi sitten harmitella loppuelämää. Joten siis huomenna pärähtää tämä talo myyntiin! Inhoan tätä myyntiprosessia ja ajatusta muutosta, mutta pakkohan se on nyt nähsä vähän vaivaa paremman eteen.

Ollaan siis (tai minä olen) raivattu taas tavaraa urakalla ulos talosta. Lahjoitettu, myyty, vaihdettu ja kierrätetty. Kahvia on kaapissa ainakin vähäksi aikaa, sillä aika moni tavara on vaihtunut kahvipaketiksi :D

Tyttöjen kanssa siivoaminen vaan tuntuu samalta kun kantaisi vettä kaivoon. Yhden paikan kun saa ojennukseen niin toisaalla on jo kaaos. Ja tänään kun istutin tehokaksikon muovailuvahan ääreen, että saisin lääkekaapin käytyä läpi turhasta niin eipä aikaakaan kun toisella tytöistä oli muovailuvahaklöntti nenässä...juu oli. Pillillä sai aika kätsysti imettyä suurimman osan pois, vinkiksi vaan jos tulee muillekkin tilanne eteen. Vähän ehkä jäi nenäänkin vahaa, mutta henki kulkee ja taitaapa tuo vaha päätyä mahaan lopulta eikä edes ole myrkyllistä.

Mutta nyt meillä on talviloma ja aiotaan kyllä olla ulkona enemmän kun sisällä siivoamassa :) 

Hola! Hengissä ollaan!

Töitä on takana kolme viikkoa ja jonkinlainen rutiini alkaa jo olla siinä hommassa. Pallo oli kyllä aluksi täysin hukassa, mutta nyt jo käväisee näpeissä silloin tällöin. Illat töiden jälkeen menee nopeaa ja lähinnä ehtii pitää tyttöjä sylissä ja tehdä niitä must do kotitöitä. Viikon päästä alkaa sitten tytöillä hoito. Niin siis jos alkaa kun hoitopaikkoja meillä ei ole edelleenkään...

Päiväkotiin ei mahduta, joten perhepäivähoitoon "joudutaan". Kai se voi olla ihan hyväkin juttu jos sattuu hyvä hoitaja. Onpa ainakin lapsimäärä ympärillä vähäisempi jos se estäisi suuremman sairastelun. Jotenkin olin vaan asennoitunut päiväkotiin, mutta näillä mennään nyt.

Hoitoon ollaan valmistauduttu keräämällä nyt aleista uusia vaatteita tytteleille. Eipä niille paljon ole uutena ostettukaan ennen :D Innostuin myös halvan hinnan perässä ostamaan hienostelukäyttöön toppatakit ja kyllä ollaankin hienosteltu joka S-Market reissulla sen jälkeen! :D Syksyllä jo hankittiin molemmille hoitoreput ja joulupukki toi sisätossut.  Siinäpä se...ei paljon muita valmisteluja olla tehty.

Paitsi työajan vaihdoin nyt helmikuusta eteenpäin 30 viikkotuntiin. Ehdin olla kotona aamun niin ei tarvi Neean yksin lähteä koulutielle, huh. Ja lyhentäähän se tyttöjen hoitopäiviäkin näin alkuun!

Näin työläisenä viikonloput on taas viikonloppuja ja se on kiva juttu! Olin niin puutunut siihen tasaiseen kotiarkeen, että työt alkoivat kyllä juuri sopivaan saumaan! Eilen lauantaina vietettiin laatuaikaa miehen kanssa ja käytiin Subissa syömässä patonkia, hah :D Ja tänään sunnuntaina suunnattiin koko perhe ladulle.

Pikkutytöt oli ensimmäistä kertaa suksilla ja jätin omat sukset kotiin kun luulin, että tyttöjä saa koko ajan olla nostamassa ylös. Mutta mitä vielä, suksivat heti menemään kun vanhat tekijät! Toiselle pitää vain hommata sukset, nyt kun oltiin lainakamppeilla liikenteessä.

Pari asiaa töissä käynnissä on sellaisia, mitä en ole ikävöinyt: aikataulutetut aamut ja eväiden teko. Ja tottakai sitten hoitoon vienti kun se alkaa...ei tässä jäänyt liiemmin tutustumisaikaakaan. Toivottavasti hoitoon jääminen sujuu silti hyvin, pitäkää peukkuja!

Tässä vielä Hennikki & Annikki leikistä Hennikki. Yhdennäköisyys Mashaan huomattava :D

2016

Joulut tuli ja meni. Onneksi, sillä lapset meillä kävi aivan hirveillä ylikierroksilla koko joulunajan. Varsinkin vanhimman kanssa tuli savu korvista useaan otteeseen. Toivottavasti koulun jatkuminen ja joulujännityksen ohi meneminen helpottaa. 8-vuotias raivoava uhmaikäinen on nimittäin rumaa katsottavaa ;)

Joulua vietettiin kotona ilman ylimääräisiä paineita. Joulupukki kävi ja toi olohuoneen täydeltä paketteja, huh huh! Syötiin hyvää ruokaa ja molemmat mummot ja vaari oli meillä. Tytöt kävivät ulkoilemassa ja saunottiin. Jostain syystä pikkutytöt pääsivät nyt vasta ensimmäistä kertaa saunaan, ollaan vähän laiskasti lämmitelty saunaa ja ne harvat kerrat aina pienimpien jo mentyä nukkumaan. Ansku nautti saunasta, Hennasta se oli pelottavaa ja hän pakittikin alimmalta lauteelta takaisin pesuhuoneen puolelle. No ehtiihän sitä saunoa :) Ansku totesi saunomisen jälkeen, että ensi vuonna sitten uudestaan! Ei parka tiedä, että saunoa voi muulloinkin kun jouluna :)

Jouluaatto olisi ollut mukava, jos lapset eivät olisi tapelleet k.o.k.o p.ä.i.v.ä.ä. Täytyy sanoa, että harmittaa hirveästi, varsinkin se lahjamäärä, mistä myös tapeltiin ja väännettiin jos joku sattuikin saamaan jotain mitä muut eivät... 

Ensi vuonna meillä vietetään joulua vielä maltillisemmin. Ehkä vähän valoja, kynttilöitä ja kauneimmat joululaulut kirkossa. Se siitä, itse en ainakaan osta ainoatakaan lahjaa tapeltavaksi. Pikkutytöt ovat vielä pieniä ja niiltä ymmärrän, että toisella oleva kiva lelu kiinnostaa, mutta 8,5- vuotiaalta olisin odottanut jo enemmän käyttäytymistä...

No parempaa Uutta Vuotta toivottavasti. Tälle vuodelle toivon, että lapset riitelisivät vähemmän. Olisi vähemmän huutoa ja itkua ja toistensa kiusaamista. Toivon, että kaikkien kolmen uhmat helpottaisivat. Toivon, että isoin lopettaisi pienempien ärsyttämisen ja itkettämisen. Turhia toiveita, tiedän...

Minua joulupukki muisti kaikella ihanalla ja hyödyllisellä. Uusi reppu töitä ajatellen, siisti neuletakki, meikkejä ja meikkipeili keittiöön, jotta työaamuisin voisi yhdistää aamupalan ja meikkaamisen! Jes, se oli hienosti ajateltu äiti :D

Työt alkavatkin kohta ja pienen jännityksen ohittaa innostus ihan täysillä. Tiedän, että työ- ja hoitokuviot eivät varsinaisesti tule arkea helpottamaan, mutta odotan silti kovasti niistä ryhtiä ja jaksamista tähän elämänvaiheeseen.

Alkuun kotiäitinä olo oli ihanaa, mutta varsinkin menneeltä syksyltä muistan lähinnä lasten mustasukkaisuuden, uhman, tappelun ja riitelyn, jee... Enpä olisi arvannut, että raskaimmaksi kaksosperheen arjessa muodostuu sisarusten väliset jatkuvat kahnaukset ja kaikkien yhtäaikainen uhma. Luulin, että raskasta olisi ollut kahden vauvan hoito, mutta ehei... Raskainta on se, kun kolmesta kukaan ei usko puhetta ja kaikki saavat iästä riippumatta itkupotkuraivareita.

Uutta Vuotta me otettiin vastaan kotona. Tehtiin pizzaa ja poltettiin muutamia tähtisadetikkuja. Naapurit ampuivat raketteja ja tytöt pelkäsivät niitä, joten ulkoilu vaihtui nopeasti poppareiden syömiseen sisällä. Ansku sairasti oudon vatsataudin vuoden viimeisen päivän vastaisena yönä ja oli vähän vielä toipilaana aattopäivänä. 

No joka tapauksessa, nyt mennään pää edellä kohti uusia vastatuulia ja ollaan vielä tietämättömän onnellisia tulevista vastoinkäymisistä! 

Pitkiä hermoja ja kärsivällisyyttä toivotan itselleni ja kaikille muille vuodelle 2016!