Kävin aamulla kampaajalla ja astelin sieltä tyytyväisenä pihalle. Kotona ajattelin ottaa uuden profiilikuvan päivitetyn tyylin kunniaksi. Yllättäen kuvassa ei näkynytkään kampaajan käsittelyssä virkistynyt nainen vaan väsynyt, ryppyotsainen, roikkuluominen tyyppi, wtf!? Mistä ne silmäpussit ilmestyivät? Kuvasin uudestaan, mutta samat mustat silmäpussit heiluivat kymmenessä seuraavassakin otoksessa. Kai ne sitten ovatkin todelliset.
Tiedän, että olen nukkunut luvattoman vähän ja laittoman katkonaisesti edelliset kaksi vuotta. Oikeastaan jo raskausajankin, joten jo kolme vuotta siis. Olo ei kuitenkaan ole ollut niin puolikuollut, miltä kuvassa näytän. Aamuisin olo on oikeastaan aika virkeä, ainoastaan niinä aamuina väsyttää kun yöllä onkin oikeasti nukkunut. Niitä aamuja on "onneksi" vähän.
Vaikka en ole tajunnut, että näytän karmealta niin väsymyksen olen huomannut kuitenkin. Aivolamana, tahmeutena. Äo on laskenut kuin lehmän häntä. Jo vuorokauden valvominen vastaa promillen humalatilaa. Entä sitten kolmen vuoden huonot yöunet? On päiviä etten osaa kanamunaa keittää. Oikeasti. Sitä se teettää...kolmen vuoden univaje. Asioita unohtaa. Asioita tekee rekisteröimättä juuri tekemäänsä. Keskustelukumppania "kuuntelee", mutta samalla filmi pyörii täysin tyhjää. Ajaa autolla ja yllättyy kun on perillä.
Jos nyt aletaan syyttää univajetta, niin syytän sitä myös saamattomuudesta. En saa aikaiseksi vierottaa tyttöjä tuteista, en saa pestyä mattoja, en saa valokuvatilausta tehtyä, hoitolisän tarkistuksen deadline paukuttaa ovea...En jaksa keskittyä. Mihinkään. En edes tähän, joten en paljon kirjoita ja sekin mitä kirjoitan on täysin jäsentelemätöntä tajunnanvirtaa.
Vaikka en jaksa keskittyä niin olen kyllä jaksanut syödä. Olen korvannut tunnollisesti menetettyä unta herkkupaloilla. Suklaapala kaapista ja taas jaksaa... se näkyy ja tuntuu muuallakin kuin valokuvissa.
Huomenna heti aamulla, kunhan ensin otan lääkkeeni, jotka on määrätty torjumaan unenpuutteesta johtuvia rytmihäiriöitä, kipitän kauppaan. Yritän muistaa ostaa ryppyvoidetta. Sitä kai pitäisi muutenkin käyttää jo tässä iässä, mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia. Ja jotakin muuta voidetta ehkä noille silmäpusseille myös.
Tämä on väliaikaista. Vaihe elämässä. Nyt on vähän rankkaa ja väsyttää, mutta kyllä se tästä. Vuoden päästä profiilikuvassani on ehkä jo vähän hoikempi ja vaaleammilla silmänalusilla varustettu tyyppi.
tiistai 30. kesäkuuta 2015
lauantai 13. kesäkuuta 2015
2-vuotiaat tytöt :)
Eilen 12.6 meidän vauhtikaksikko täytti kokonaiset 2-vuotta! Onnea Henna ja Anniina! :D
Vaikka vauhtia tytöillä piisaa niin synttäreitä juhlittiin maltillisesti vain perheen ja kummien kesken. Vieraat myös jakaantuivat kahdelle päivälle ja saattaapi vielä pari vierasta piipahtaa kesän kuluessa synttäreiden merkeissä. Juhlat olivat mukavan leppoiset ja tytöt nauttivat olostaan, vieraista ja saamistaan lahjoista, joita tulikin yltäkylläisesti! Tärkeää oli, että molempina päivinä vedettiin juhlavaatteet päälle ja mekoissa olikin sitten kiva pitää tanssiesityksiä yleisölle ☺
2-vuotiaat on hirveän hauskaa ja kuluttavaa seuraa. Jutut ovat mitä mainioimpia ja joka päivä yllättyy tyttöjen sutkautuksista ja muista keksinnöistä. Yhtenä päivänä tässä Henna lauleskeli. Anniina painoi kädet korvilleen ja tokaisi "älä Henna laula, mun kovviin ottaa kipevää" :D Ansku myös osaa kivasti pyytää haluamiaan juttuja "Äiti saanko minä, saanko...?" Eikä Hennakaan kakkoseksi jää, vaikka onkin vähän siskoaan harkitsevampi sanoissaan. Eräänä päivänä nimittäin huomasin ostaneeni kerhorepun kun Henna lupasi pitää sitä ihanasti :D
Molemmat on kovia laulamaan ja tanssimaan. Pravuureita on Hepo hirnahtaa ja Pieni tytön PYLLERÖINEN! :D Tanssimiseen tarvitaan ehdottomasti balleriinamekkoset ja paljaat varpaat. Sukat meillä ei pysy jaloissa sekuntia kauempaa nykyään...tulispa äkkiä helteet.
Oikeastaan mihinkään leikkiin ei näillä tytöillä pitkäjänteisyys riitä kovin pitkäksi aikaa. Henna yksinään voisi asetella muumihahmoja taloon ym pientä näpertämistä, mutta yhdessä leikkiessä tulee nopeasti riitaa ja kaveria joko purraan, käydään kiinni hiuksiin tai pukataan nurin.
Leikit vaihtuvat silmänräpäyksessä myös päättömään riehumiseen, joka yleensä päättyy jommankumman tai molempien loukkaantumiseen. Näille tytöille ei siis käännetä selkää hetkeksikään. Mä olen kehittänyt haukankatseen ja kasvattanut silmät selkään ja jostain pongahtaa myös usein se ylimääräinen käsikin kun pitää siepata sohvilta ja sängyiltä putoilevia tenavia.
Ulkoilu on ollut meille hermot pelastava tekijä. Vietetäänkin pitkät tovit omalla pihalla ja kärräillään rattailla ympäri pitäjää. Tässä lähettyvillä on myös kaksi kivaa leikkipuistoa ja kauempana vielä yksi lisää. Onneksi on kesä niin voi olla ulkona aamusta iltaan! ...vaikka sitten toppavaatteissa...
Syöminen ja allergiat ovat helpottaneet. Käytössä on kaikki ruoka-aineet lukuunottamatta paljasta maitoa. Ruuan seassa maitoa voi olla ja myös tavallista jäätelöä voi silloin tällöin syödä. Kuitenkaan vielä ei olla normaalissa syömisen suhteen ja meillä onkin kuun lopussa lastenlääkärille aika asian tiimoilta.
Ruokailun haasteista huolimatta tytöt kasvat hyvin ja ovat yleensä iloisella ja aurinkoisella tuulella. On myös liikuttavaa nähdä, että kinastelusta huolimatta sisko on hirveän tärkeä ja toisen puolia pidetään aina. Kumpainenkin muistaa huolehtia, että myös toinen saa xylitol-pastillin, uudet sukat, näkee tiellä kävelevän koiran ynnä muut tärkeät jutut ☺
Öisin vielä heräillään satunnaisesti, mutta enemmän meillä taitaa jo olla nukuttuja kuin valvottuja öitä. Tutti on vielä käytössä öisin, erityisen tärkeä se on nukahtamisvaiheessa. Energia ei vaan nyt riitä siitä vierottamiseen :(
Päiväunet taitaa olla historiaa, niitä ei olla nukuttu enää aikoihin. Myös Bumbleridet ovat seisseet nurkassa tyhjän panttina viikkoja. Saa nähdä tuleeko niitä enää käytettyä...? Kynnys laittaa myyntiin on kuitenkin vielä liian iso. Jotenkin laittaa hanttiin ajatella, että tytöt on jo reippaita 2-vuotiaita, eikä enää mun pikkuvauvoja.
Mutta niin vaan tässä on käynyt. Vauvat kasvoivat pikkutytöiksi silmänräpäyksessä! Haastetta ja tekemistä on ollut ja tulee olemaan, mutta oikeastaan nautin kaikesta muusta hirveästi paitsi välien selvittelyistä ja alati vaanivasta loukkaantumisvaarasta. Mielenkiintoista nähdä poistuuko nuo ongelmat tulevan vuoden aikana!
Vaikka vauhtia tytöillä piisaa niin synttäreitä juhlittiin maltillisesti vain perheen ja kummien kesken. Vieraat myös jakaantuivat kahdelle päivälle ja saattaapi vielä pari vierasta piipahtaa kesän kuluessa synttäreiden merkeissä. Juhlat olivat mukavan leppoiset ja tytöt nauttivat olostaan, vieraista ja saamistaan lahjoista, joita tulikin yltäkylläisesti! Tärkeää oli, että molempina päivinä vedettiin juhlavaatteet päälle ja mekoissa olikin sitten kiva pitää tanssiesityksiä yleisölle ☺
2-vuotiaat on hirveän hauskaa ja kuluttavaa seuraa. Jutut ovat mitä mainioimpia ja joka päivä yllättyy tyttöjen sutkautuksista ja muista keksinnöistä. Yhtenä päivänä tässä Henna lauleskeli. Anniina painoi kädet korvilleen ja tokaisi "älä Henna laula, mun kovviin ottaa kipevää" :D Ansku myös osaa kivasti pyytää haluamiaan juttuja "Äiti saanko minä, saanko...?" Eikä Hennakaan kakkoseksi jää, vaikka onkin vähän siskoaan harkitsevampi sanoissaan. Eräänä päivänä nimittäin huomasin ostaneeni kerhorepun kun Henna lupasi pitää sitä ihanasti :D
Molemmat on kovia laulamaan ja tanssimaan. Pravuureita on Hepo hirnahtaa ja Pieni tytön PYLLERÖINEN! :D Tanssimiseen tarvitaan ehdottomasti balleriinamekkoset ja paljaat varpaat. Sukat meillä ei pysy jaloissa sekuntia kauempaa nykyään...tulispa äkkiä helteet.
Oikeastaan mihinkään leikkiin ei näillä tytöillä pitkäjänteisyys riitä kovin pitkäksi aikaa. Henna yksinään voisi asetella muumihahmoja taloon ym pientä näpertämistä, mutta yhdessä leikkiessä tulee nopeasti riitaa ja kaveria joko purraan, käydään kiinni hiuksiin tai pukataan nurin.
Leikit vaihtuvat silmänräpäyksessä myös päättömään riehumiseen, joka yleensä päättyy jommankumman tai molempien loukkaantumiseen. Näille tytöille ei siis käännetä selkää hetkeksikään. Mä olen kehittänyt haukankatseen ja kasvattanut silmät selkään ja jostain pongahtaa myös usein se ylimääräinen käsikin kun pitää siepata sohvilta ja sängyiltä putoilevia tenavia.
Ulkoilu on ollut meille hermot pelastava tekijä. Vietetäänkin pitkät tovit omalla pihalla ja kärräillään rattailla ympäri pitäjää. Tässä lähettyvillä on myös kaksi kivaa leikkipuistoa ja kauempana vielä yksi lisää. Onneksi on kesä niin voi olla ulkona aamusta iltaan! ...vaikka sitten toppavaatteissa...
Syöminen ja allergiat ovat helpottaneet. Käytössä on kaikki ruoka-aineet lukuunottamatta paljasta maitoa. Ruuan seassa maitoa voi olla ja myös tavallista jäätelöä voi silloin tällöin syödä. Kuitenkaan vielä ei olla normaalissa syömisen suhteen ja meillä onkin kuun lopussa lastenlääkärille aika asian tiimoilta.
Ruokailun haasteista huolimatta tytöt kasvat hyvin ja ovat yleensä iloisella ja aurinkoisella tuulella. On myös liikuttavaa nähdä, että kinastelusta huolimatta sisko on hirveän tärkeä ja toisen puolia pidetään aina. Kumpainenkin muistaa huolehtia, että myös toinen saa xylitol-pastillin, uudet sukat, näkee tiellä kävelevän koiran ynnä muut tärkeät jutut ☺
Öisin vielä heräillään satunnaisesti, mutta enemmän meillä taitaa jo olla nukuttuja kuin valvottuja öitä. Tutti on vielä käytössä öisin, erityisen tärkeä se on nukahtamisvaiheessa. Energia ei vaan nyt riitä siitä vierottamiseen :(
Päiväunet taitaa olla historiaa, niitä ei olla nukuttu enää aikoihin. Myös Bumbleridet ovat seisseet nurkassa tyhjän panttina viikkoja. Saa nähdä tuleeko niitä enää käytettyä...? Kynnys laittaa myyntiin on kuitenkin vielä liian iso. Jotenkin laittaa hanttiin ajatella, että tytöt on jo reippaita 2-vuotiaita, eikä enää mun pikkuvauvoja.
Mutta niin vaan tässä on käynyt. Vauvat kasvoivat pikkutytöiksi silmänräpäyksessä! Haastetta ja tekemistä on ollut ja tulee olemaan, mutta oikeastaan nautin kaikesta muusta hirveästi paitsi välien selvittelyistä ja alati vaanivasta loukkaantumisvaarasta. Mielenkiintoista nähdä poistuuko nuo ongelmat tulevan vuoden aikana!
 |
| Ihanat, tärkeät synttärikortit :) |
***
perjantai 5. kesäkuuta 2015
Kesäjuttuja pihalla
Kesäloma meidän koululaisella on jo hyvässä vauhdissa ja kesäkuukin päässyt alkua pidemmälle. Ilma on kuitenkin edelleen kylmä, mutta onneksi sentään näyttää kesäiseltä!
Me ollaan käyty vielä myöhäisellä iltalenkillä monena iltana. Tytöille tulee monesti iltavilli, joka talttuu kun lähdetään katselemaan minkälaisia koiria näkyy tien päällä. Nuo Brion ikivanhat rattaat on kovassa käytössä! Älyttömän hyvä heräteostos!
Pihan laitto taitaa tänä kesänä jäädä suunnitteluasteelle. Tarkoitus oli sitä terassia ja mansikkamaata ja ja ja... Olkoon, onhan se kesä ensi vuonnakin. Nyt ollaan vaan vähän sisutettu pihaa kesäiseksi :)
Me ollaan käyty vielä myöhäisellä iltalenkillä monena iltana. Tytöille tulee monesti iltavilli, joka talttuu kun lähdetään katselemaan minkälaisia koiria näkyy tien päällä. Nuo Brion ikivanhat rattaat on kovassa käytössä! Älyttömän hyvä heräteostos!
Pihan laitto taitaa tänä kesänä jäädä suunnitteluasteelle. Tarkoitus oli sitä terassia ja mansikkamaata ja ja ja... Olkoon, onhan se kesä ensi vuonnakin. Nyt ollaan vaan vähän sisutettu pihaa kesäiseksi :)
 |
| Kukat mummon kattilassa 💖 |
 |
| Keppihevoskoulu vauhdissa! |
 |
| Tämä sudenkorento on tuossa keittiön ikkunan yläpuolella :D |
Olispa hauskaa kun tulisi niin lämmin ettei enää tarvisi toppavaatteita ulkohommiin!
lauantai 23. toukokuuta 2015
Kesänaloitusbileet ja kirpparikierros
Täällä ilmeisesti järjestetään sekä syksyllä, että näin keväisin keskustan kaupoissa tempaus aloittamaan uutta sesonkia. Ei nyt aivan ole mulle auennut näin 10 vuoden asumisen jälkeen, mutta näin nyt olettaisin sillä muistelen näitä tapahtumia olleen säännöllisesti.
Tällä kertaa sää ei todellakaan suosinut järjestäjiä, vaan kesäkauden avajaisia juhlittiin lähes hirmumyrskyssä. Satoi vettä ja rakeita ja tuuli niin kovasti, että puita meni paikoitellen nurin ja trampoliinin sai köyttää lekaharkoilla kiinni. Myöskään ihmisiä ei ollut kovinkaan paljon liikkeellä, mikä oli sääli sillä varsinkin lapsille oli järjestetty taas kivasti ohjelmaa.
Tämän ohjelman perässä me lähdettiin uhmaamaan luontoa ja tuurilla satuttiin aurinkoiseen ja sateettomaan väliin! Sitä ennen ja sen jälkeen on kyllä satanut urakalla.
Tarjolla oli siis karuselli, kasvomaalausta, poppareita ja ilmapallohahmoja. Ja kaikki oli ilmaista! Pikkutytöt kävivät jo syksyllä ensimmäisen kerran karuselliajolla, joten juttu oli jo tuttu! Pyörittiin kaksi kierrosta, joista toiselle kiepille pääsi myös isi mukaan laittamaan päänsä pyörälle ;)
Karuselliajon jälkeen käytiin ostamassa synttärilahja L:lle. Toivottavasti ei hankittu samanlaista kuin kaikki muut vieraat. Tämä vaara on olemassa kun ei täällä näitä ostospaikkoja kovin paljon ole, eikä nyt ole ollut asiaa käydä kauempanakaan. Jännä nähdä sitten maanantaina montako samanlaista juttua jo löytyy!
Shoppailin myös vähän itselleni kirppikseltä. Siis ihan tarpeeseen tuli kummatkin hankinnat, tietysti! ;) No ainakin kengät oli ostoslistalla muutenkin.
Nuo conssit oli kuin uudet ja varsin edulliset, joten eihän niitä voinut jättää ostamatta! Vanhat tennarit lensi roskiin samantien, joten sain toteutettua tätä uutta filosofiaani tavaramäärän kurissapidosta. Tuota vanhaa puista laatikkoa ideoin kasvulaatikoksi ostamilleni yrttien siemenille, mutta kotona alkoikin tuntua lähes rikolliselta pilata hieno puulaatikko mullalla ja vedellä, joten luultavammin se nyt päätyneekin toimimaan tarjottimena.
Kirppikseltä niin ikään löytynyt Vanttu-kirja oli mulle uusi tuttavuus. Minttu on tuttu, joten kaiketi tuo on samantyyppinen. Pitää ottaa selville illalla kun koittaa iltasatu-aika! Toistaiseksi meillä luetaan iltasatuja vain Neealle. Pikkutytöt eivät jaksa kuunnella satuja ja koska nukahtaminen sujuu muutenkin sujuvasti omaan sänkyyn, niin ei olla edes yritetty satuilla illalla.
Olen muuten vähän kateellisena lueskellut muista kaksosblogeista, miten jo pienemmätkin tuplat on siirretty pinnasängyistä "isojen" sänkyihin. Meillä ei nyt kyllä tulisi kuuloonkaan tehdä tuollaista muutosta. Menisi ne vähäisetkin yöunet kun pennut vaeltasivat pitkin taloa yökaudet ja tippuisivat päälleen vähintään kerran illassa. Plus sängyt olisivat oiva pomppupaikka (tipahtamispaikka) päivisin.
Joten annetaan järjen vielä kasvaa rauhassa ja tyttöjen nukkua kaltereiden takana. Jatkettavat sängytkin odottavat innokasta tuunaajaa autotallissa, joten senkään puolesta ei ole kiire. Nyt sängyt on originaali mäntyiset, jotka on tarkoitus hioa ja maalata valkoisella. Olen kyllä vähän epäillyt tuota maalausta nähtyäni miten valkoiseksi maalattu pinnis ja triptrappi ovat ottaneet osumia.
Mitähän noiden sänkyjen kanssa kannattaisi tehdä?
Tällä kertaa sää ei todellakaan suosinut järjestäjiä, vaan kesäkauden avajaisia juhlittiin lähes hirmumyrskyssä. Satoi vettä ja rakeita ja tuuli niin kovasti, että puita meni paikoitellen nurin ja trampoliinin sai köyttää lekaharkoilla kiinni. Myöskään ihmisiä ei ollut kovinkaan paljon liikkeellä, mikä oli sääli sillä varsinkin lapsille oli järjestetty taas kivasti ohjelmaa.
 |
| Kesänavaussää. Vähän on synkkää... |
Tämän ohjelman perässä me lähdettiin uhmaamaan luontoa ja tuurilla satuttiin aurinkoiseen ja sateettomaan väliin! Sitä ennen ja sen jälkeen on kyllä satanut urakalla.
Tarjolla oli siis karuselli, kasvomaalausta, poppareita ja ilmapallohahmoja. Ja kaikki oli ilmaista! Pikkutytöt kävivät jo syksyllä ensimmäisen kerran karuselliajolla, joten juttu oli jo tuttu! Pyörittiin kaksi kierrosta, joista toiselle kiepille pääsi myös isi mukaan laittamaan päänsä pyörälle ;)
 |
| Vähän jännittää, hymy irtosi paremmin toisella kierroksella :) |
Karuselliajon jälkeen käytiin ostamassa synttärilahja L:lle. Toivottavasti ei hankittu samanlaista kuin kaikki muut vieraat. Tämä vaara on olemassa kun ei täällä näitä ostospaikkoja kovin paljon ole, eikä nyt ole ollut asiaa käydä kauempanakaan. Jännä nähdä sitten maanantaina montako samanlaista juttua jo löytyy!
Shoppailin myös vähän itselleni kirppikseltä. Siis ihan tarpeeseen tuli kummatkin hankinnat, tietysti! ;) No ainakin kengät oli ostoslistalla muutenkin.
Nuo conssit oli kuin uudet ja varsin edulliset, joten eihän niitä voinut jättää ostamatta! Vanhat tennarit lensi roskiin samantien, joten sain toteutettua tätä uutta filosofiaani tavaramäärän kurissapidosta. Tuota vanhaa puista laatikkoa ideoin kasvulaatikoksi ostamilleni yrttien siemenille, mutta kotona alkoikin tuntua lähes rikolliselta pilata hieno puulaatikko mullalla ja vedellä, joten luultavammin se nyt päätyneekin toimimaan tarjottimena.
 |
| Puulaatikko vanhanajan liitoksilla 2,5€. Tohtiikohan tuota pestä esim. mäntysuovalla? |
Kirppikseltä niin ikään löytynyt Vanttu-kirja oli mulle uusi tuttavuus. Minttu on tuttu, joten kaiketi tuo on samantyyppinen. Pitää ottaa selville illalla kun koittaa iltasatu-aika! Toistaiseksi meillä luetaan iltasatuja vain Neealle. Pikkutytöt eivät jaksa kuunnella satuja ja koska nukahtaminen sujuu muutenkin sujuvasti omaan sänkyyn, niin ei olla edes yritetty satuilla illalla.
Olen muuten vähän kateellisena lueskellut muista kaksosblogeista, miten jo pienemmätkin tuplat on siirretty pinnasängyistä "isojen" sänkyihin. Meillä ei nyt kyllä tulisi kuuloonkaan tehdä tuollaista muutosta. Menisi ne vähäisetkin yöunet kun pennut vaeltasivat pitkin taloa yökaudet ja tippuisivat päälleen vähintään kerran illassa. Plus sängyt olisivat oiva pomppupaikka (tipahtamispaikka) päivisin.
Joten annetaan järjen vielä kasvaa rauhassa ja tyttöjen nukkua kaltereiden takana. Jatkettavat sängytkin odottavat innokasta tuunaajaa autotallissa, joten senkään puolesta ei ole kiire. Nyt sängyt on originaali mäntyiset, jotka on tarkoitus hioa ja maalata valkoisella. Olen kyllä vähän epäillyt tuota maalausta nähtyäni miten valkoiseksi maalattu pinnis ja triptrappi ovat ottaneet osumia.
Mitähän noiden sänkyjen kanssa kannattaisi tehdä?
 |
| Ihana, kaunis Neea ja päivän aurinko poskessa :) |
keskiviikko 13. toukokuuta 2015
Täältä tulee mummobileet!!!
Neealle on tulossa vielä yksi synttärivieras ja googlailin vinkkiä johonkin pieneen tarjottavaan.
Mutkien kautta päädyin vauva-aiheisen keskustelupalstan syövereihin (miksi google vie aina sinne oli kyse sitten kylpyhuoneremontista tai ajo-ohjeista afrikkaan?) ja satuin paikalle kun käynnissä oli muistelot 80-90-luvun peruspöperöistä, joita oli tarjolla kaikissa juhlissa. Tiiättehän nää sillileivät, tiikerikakku, pullat ja kermakakku- linja. Siellä emännät veikkailivat, että tämä suuntaus voisi olla upcoming hitti kevään ja kesän tuleviin juhliin. Mummobileet tulee siis!!! Pois alta risut ja männynkävyt!
Siinä tajusin, että ei hitto, mähän alotin jo alkuvuodesta tän mummoleipomisen (muistattehan mun kettukarkkikakku), joten oon ollu kyllä nyt aallon harjalla kerrankin ennen muita! Oikeastaan en oo ees ehtiny ikinä tajuta, että voileivät juhlissa on ihan last season. Trendikkäämpää olisi ollut väkertää suolaisia cake popseja, my ass...
Vielä Neean synttärijuhliin suunnittelin tekeväni prinsessajuustokakkuja, jotka vilahtelivat joka blogissa ja olivat kuuminta uutta. Onneksi tein koeversion ennen juhlia ja juhlapöytään päätyikin kermakakku banaani-mansikkahillo-kermavaahtotäytteellä. Päällys oli sankarin toiveesta pinkki! :D
Mutta siis, nyt alkaa ilmeisesti tulla muillakin raja vastaan näissä trendikkäissä korkeakiiltokakuissa ja mieleen palautetaan rysäyksellä ne herkut, mitä on itse lapsena napsinut ylioppilasjuhlissa ja häissä. Sama menuu toimi myös ristiäisissä ja synttäreillä. Oikeastaan missä vaan, aina oli juhlavaa eikä kukaan katsonut kieroon tarjottavia.
Jos minä järjestäisin kesällä juhlat, niin menuu näyttäisi ehkä tältä:
-Suolaiseksi olisi näitä jo mainittuja voileipiä. Sekä anjovis-, että kinkkuversioina. Missään tapauksessa unohtamatta tuota koristepersiljaa!
- Pikkumakeina tiikerikakku, kaneliässiä ja lusikkaleipiä.
- Oikea vanhanajan kermakakku! Ei missään tapauksessa keksipohjaista kiiltävää juustokakkua.
- Juomana kaffen lisäksi mansikkamehua. Itse keiteltyä ja seassa vähän punaherukoita. Myös kotikalja kuuluisi tähän teemaan, mutta itse en siitä tykkää, joten... En kyllä tykkää sillileivistäkään, joten olkoot nyt sitten kaljakin pöydässä. Sopii varmaan yhteen noitten leipien kanssa.
- Koristeena luonnonkukkia! Erilaisia asetelmia ja eriparisissa maljakoissa! Viirinauhat joutaa nuotioon näistä juhlista. Ne on nähty nyt kaikilla.
Joten nyt. Jos teille on tulossa juhlat, niin suosittelen lämpimästi tätä mummobileteemaa! Onhan nyt muotia värjätä myös hiukset harmaaksi ja istuttaa perennapenkkiin keskiajalta peräisin olevia kukkia. Joten jos teet kesäjuhliin kuppikakkuja ja tortillatexmexpiirakkaa, niin olet kyllä nyt tipahtanut aallon harjalta...Sillileivät ne olla pitää!
Mutkien kautta päädyin vauva-aiheisen keskustelupalstan syövereihin (miksi google vie aina sinne oli kyse sitten kylpyhuoneremontista tai ajo-ohjeista afrikkaan?) ja satuin paikalle kun käynnissä oli muistelot 80-90-luvun peruspöperöistä, joita oli tarjolla kaikissa juhlissa. Tiiättehän nää sillileivät, tiikerikakku, pullat ja kermakakku- linja. Siellä emännät veikkailivat, että tämä suuntaus voisi olla upcoming hitti kevään ja kesän tuleviin juhliin. Mummobileet tulee siis!!! Pois alta risut ja männynkävyt!
Siinä tajusin, että ei hitto, mähän alotin jo alkuvuodesta tän mummoleipomisen (muistattehan mun kettukarkkikakku), joten oon ollu kyllä nyt aallon harjalla kerrankin ennen muita! Oikeastaan en oo ees ehtiny ikinä tajuta, että voileivät juhlissa on ihan last season. Trendikkäämpää olisi ollut väkertää suolaisia cake popseja, my ass...
 |
| Tässä nyt siis se kettukarkkikakku. Ideahan tulee selväksi, vaikka toteutus ontuu...taas... :D |
Vielä Neean synttärijuhliin suunnittelin tekeväni prinsessajuustokakkuja, jotka vilahtelivat joka blogissa ja olivat kuuminta uutta. Onneksi tein koeversion ennen juhlia ja juhlapöytään päätyikin kermakakku banaani-mansikkahillo-kermavaahtotäytteellä. Päällys oli sankarin toiveesta pinkki! :D
Mutta siis, nyt alkaa ilmeisesti tulla muillakin raja vastaan näissä trendikkäissä korkeakiiltokakuissa ja mieleen palautetaan rysäyksellä ne herkut, mitä on itse lapsena napsinut ylioppilasjuhlissa ja häissä. Sama menuu toimi myös ristiäisissä ja synttäreillä. Oikeastaan missä vaan, aina oli juhlavaa eikä kukaan katsonut kieroon tarjottavia.
Jos minä järjestäisin kesällä juhlat, niin menuu näyttäisi ehkä tältä:
-Suolaiseksi olisi näitä jo mainittuja voileipiä. Sekä anjovis-, että kinkkuversioina. Missään tapauksessa unohtamatta tuota koristepersiljaa!
 |
| Leipä lainattu netistä. |
- Pikkumakeina tiikerikakku, kaneliässiä ja lusikkaleipiä.
- Oikea vanhanajan kermakakku! Ei missään tapauksessa keksipohjaista kiiltävää juustokakkua.
 |
| Tämä serkulta lainattu taidonnäyte sopisi juhlapöytään kuin nenä päähän! |
- Juomana kaffen lisäksi mansikkamehua. Itse keiteltyä ja seassa vähän punaherukoita. Myös kotikalja kuuluisi tähän teemaan, mutta itse en siitä tykkää, joten... En kyllä tykkää sillileivistäkään, joten olkoot nyt sitten kaljakin pöydässä. Sopii varmaan yhteen noitten leipien kanssa.
- Koristeena luonnonkukkia! Erilaisia asetelmia ja eriparisissa maljakoissa! Viirinauhat joutaa nuotioon näistä juhlista. Ne on nähty nyt kaikilla.
 |
| Lainattu! |
Joten nyt. Jos teille on tulossa juhlat, niin suosittelen lämpimästi tätä mummobileteemaa! Onhan nyt muotia värjätä myös hiukset harmaaksi ja istuttaa perennapenkkiin keskiajalta peräisin olevia kukkia. Joten jos teet kesäjuhliin kuppikakkuja ja tortillatexmexpiirakkaa, niin olet kyllä nyt tipahtanut aallon harjalta...Sillileivät ne olla pitää!
sunnuntai 3. toukokuuta 2015
Vappufiilikset ja Neea 8v!
Meillä ei ole mitään ihmeempää vapputraditiota. Puhalletaan joo ilmapalloja ja syödään munkkeja jos onnistutaan niiden tekemisessä (tänä vuonna ei onnistuttu), mutta muuten vappu kuluu meidän perheessä Neean synttäreitä valmistellessa! Hän on sopivasti syntynyt toukokuun alussa ja mun ajanlaskussa Neean syntymäpäivä aloittaa aina kesän. Alkaa tulla lehti koivuun ja nurmikko vihertää, linnut laulaa...
Nytkin vappupäivä siis siivottiin ja leivottiin ilmapalloja väistellen! Vaari vei Neeat vappujuhliin ja tuliaisiksi sieltä saatiin kesän ensimmäiset metrilakut ja Neea oli saanut Furby-vappupallon, kivaa oli ollut! Mummo oli pikkutyttöjen kanssa, joten minä sain kaikessa rauhassa väkertää kakkua ja hoitaa siivousta. Kakusta tulikin yllättävän hyvä ottaen huomioon mun leipomistaidot ja se katosikin lähes viimeistä murua myöten vieraiden suuhun! Jes!
Lauantaina Neealla oli ensin kavereita juhlimassa. Kuusi kaveria ja seitsemäntenä Neea... Voin kertoa että naurunremakkaa ja melua riitti! Oltiin onneksi valmisteltu tekemistä, joten vähän hillittiin sillä riehumista. Suosittelen siis synttäreitä varten varaamaan tarpeeksi kilpailuja ym takataskuun. Meillä oli tällä kertaa mm. levyraati, pullonpyöritystä, kolikkopajatso ja eläinsokko. Kaikki nämä tuntui olevan mieluisia 8-vuotiaille.
Tarjottavat taisivat myös olla herkullisia, sillä seuraavan päivän vieraita varten pääsin leipomaan uudelleen! Kakun lisäksi pöydässä oli vihannestikkuja ja dippiä, suklaasydänpikkuleipiä, marenkeja, sipsiä ja sitruunapiirakkaa. Uudeksi kakuksi valikoitui miehen ehdotuksesta britakakku. Sitä olin joskus aiemmin tehnyt ja saanut aikaiseksi litteä läpyskän. Nyt onneksi onnistui!
Monta päivää siis juhlittiin Neeaa ja hauskaa oli!
Sunnuntai-iltapäivästä ehdittiin lopulta ulkoilemaan ja kelikin siihen sopivasti poutaantui. Haettiin naapurista myös nää ihkut lähes retrot kärryt ja käytiin niitä vähän koeajamassa. Saapa nähdä hennonko luopua tyttöjen huoneen nurkkaa koristavista Bumbleista piakkoin ;) Näillä oli kyllä aika päheetä kurvailla! Eikä niin haittaa vaikka vähän tulis leikkipuistossa hiekkaa mukaan.
Nytkin vappupäivä siis siivottiin ja leivottiin ilmapalloja väistellen! Vaari vei Neeat vappujuhliin ja tuliaisiksi sieltä saatiin kesän ensimmäiset metrilakut ja Neea oli saanut Furby-vappupallon, kivaa oli ollut! Mummo oli pikkutyttöjen kanssa, joten minä sain kaikessa rauhassa väkertää kakkua ja hoitaa siivousta. Kakusta tulikin yllättävän hyvä ottaen huomioon mun leipomistaidot ja se katosikin lähes viimeistä murua myöten vieraiden suuhun! Jes!
Lauantaina Neealla oli ensin kavereita juhlimassa. Kuusi kaveria ja seitsemäntenä Neea... Voin kertoa että naurunremakkaa ja melua riitti! Oltiin onneksi valmisteltu tekemistä, joten vähän hillittiin sillä riehumista. Suosittelen siis synttäreitä varten varaamaan tarpeeksi kilpailuja ym takataskuun. Meillä oli tällä kertaa mm. levyraati, pullonpyöritystä, kolikkopajatso ja eläinsokko. Kaikki nämä tuntui olevan mieluisia 8-vuotiaille.
Tarjottavat taisivat myös olla herkullisia, sillä seuraavan päivän vieraita varten pääsin leipomaan uudelleen! Kakun lisäksi pöydässä oli vihannestikkuja ja dippiä, suklaasydänpikkuleipiä, marenkeja, sipsiä ja sitruunapiirakkaa. Uudeksi kakuksi valikoitui miehen ehdotuksesta britakakku. Sitä olin joskus aiemmin tehnyt ja saanut aikaiseksi litteä läpyskän. Nyt onneksi onnistui!
Monta päivää siis juhlittiin Neeaa ja hauskaa oli!
Sunnuntai-iltapäivästä ehdittiin lopulta ulkoilemaan ja kelikin siihen sopivasti poutaantui. Haettiin naapurista myös nää ihkut lähes retrot kärryt ja käytiin niitä vähän koeajamassa. Saapa nähdä hennonko luopua tyttöjen huoneen nurkkaa koristavista Bumbleista piakkoin ;) Näillä oli kyllä aika päheetä kurvailla! Eikä niin haittaa vaikka vähän tulis leikkipuistossa hiekkaa mukaan.
maanantai 27. huhtikuuta 2015
Päälle jäänyt raskausoire?
Hajuteema jatkuu täällä!
En tiedä mikä hajuyliherkkyys iski jo ensimmäisen raskauden jälkeen. Oireilu vain paheni kaksosraskauden myötä. Raskausaikanahan on normaalia, että hajuaisti voimistuu, mutta mulle tuo vainukoiran nenä tuntuu jääneen pysyvästi.
Ennen lapsia en muista erityisesti kiinnittäneeni huomiota hajuihin.
Mulla nämä häiritsevät tuoksut on outoja. Esimerkiksi muoviastiat haisee nenään voimakkaasti. Jo esikoisen raskausaikana jouduin heittää pois kaikki muoviastiat, leikkuulaudat ym, koska niiden haju keittiössä etoi. Nyt tilanne ei ole niin paha, mutta tunnistan kyllä tuon tuoksun edelleen enkä mielellään säilö ruokaa muovisissa astioissa. Pikkuhiljaa pitäisi keräillä lasisia säilytysastioita, jotta pääsisi muovikipoista eroon...
Myös tapetti, joka laitettiin Neean huoneeseen haisi mun nenään pitkään "remontoidulta". Kukaan muu ei tuota hajua haistanut, mutta mun mielestä se oli niin karsea lemu, että raahasin Neean tavarat toiseen huoneeseen siksi aikaa että haju hälvenee. Nyttemmin hajua ei enää ole ja Neea on päässyt takaisin omaan huoneeseensa.
Myös uudet kankaat haisee. Siksi mielellään myös ostan vaatteita käytettynä kun niistä se uuden karhea haju on jo lähtenyt. Kuten myös verhojen ostelua välttelen nykyään ja huomaan jopa viihtyväni paljaiden ikkunoiden kanssa.
Ne tähtiverhot, jotka ostin uutena ennen joulua, pesin KOLME kertaa ennen ikkunaan laittoa. Ensin tottakai oli pakko pestä sitä teollista hajua pois. Ei lähtenyt yhdessä pesussa, joten toiseen pesuun lorautin vähän huuhteluainetta peittämään pahaa hajua. (VIRHE). Kolmannen pesun toimitinkin sitten etikan vauhdittamana ja sitten verhot saikin jo jäädä ikkunaan. Tuntui taas aika mielipuolelta pestä, ripustaa, pestä, ripustaa...
Sitten on toki nää perus pesuaineet, tuoksukynttilät, kosmetiikka ym. joista kyllä tykkään kauheasti. Niin mielelläni pesisin ainakin omia vaatteitani hajustetuilla aineilla ja polttaisin tuoksukynttilää. Jotkut tuoksut käykin, mutta ne pitää valikoida huolella ja käyttää maltillisesti. Esimerkiksi käyttövaatteet joutuu pitää tuoksuttomina, mutta pyyheliinoissa mieto tuoksu on sopivaa luksusta!
Ja voin sanoa, että jonkin verran tämä on elämää häiritsevä asia. Välillä en edes ole varma onko haistamani hajut todellisia, sillä myös joistakin kuvista tulee mun nenään hajuja?! Kyseessähän on tällöin hajumuistin aktivoituminen tai jotain vastaavaa. Esimerkiksi joskus tietynlaisten talojen kuvista tulee selvästi homeenhaju esille :D
Vähän tää hajuherkkyys on myös kausittaista. Toisinaan sietää enemmän ja toisinaan toleranssi on ihan nollassa. Tällä hetkellä mielellään kaikki saisi olla neutraalia.
Onko muita vainoharhaisen nenän omistajia linjoilla?
En tiedä mikä hajuyliherkkyys iski jo ensimmäisen raskauden jälkeen. Oireilu vain paheni kaksosraskauden myötä. Raskausaikanahan on normaalia, että hajuaisti voimistuu, mutta mulle tuo vainukoiran nenä tuntuu jääneen pysyvästi.
Ennen lapsia en muista erityisesti kiinnittäneeni huomiota hajuihin.
Mulla nämä häiritsevät tuoksut on outoja. Esimerkiksi muoviastiat haisee nenään voimakkaasti. Jo esikoisen raskausaikana jouduin heittää pois kaikki muoviastiat, leikkuulaudat ym, koska niiden haju keittiössä etoi. Nyt tilanne ei ole niin paha, mutta tunnistan kyllä tuon tuoksun edelleen enkä mielellään säilö ruokaa muovisissa astioissa. Pikkuhiljaa pitäisi keräillä lasisia säilytysastioita, jotta pääsisi muovikipoista eroon...
Myös tapetti, joka laitettiin Neean huoneeseen haisi mun nenään pitkään "remontoidulta". Kukaan muu ei tuota hajua haistanut, mutta mun mielestä se oli niin karsea lemu, että raahasin Neean tavarat toiseen huoneeseen siksi aikaa että haju hälvenee. Nyttemmin hajua ei enää ole ja Neea on päässyt takaisin omaan huoneeseensa.
Myös uudet kankaat haisee. Siksi mielellään myös ostan vaatteita käytettynä kun niistä se uuden karhea haju on jo lähtenyt. Kuten myös verhojen ostelua välttelen nykyään ja huomaan jopa viihtyväni paljaiden ikkunoiden kanssa.
Ne tähtiverhot, jotka ostin uutena ennen joulua, pesin KOLME kertaa ennen ikkunaan laittoa. Ensin tottakai oli pakko pestä sitä teollista hajua pois. Ei lähtenyt yhdessä pesussa, joten toiseen pesuun lorautin vähän huuhteluainetta peittämään pahaa hajua. (VIRHE). Kolmannen pesun toimitinkin sitten etikan vauhdittamana ja sitten verhot saikin jo jäädä ikkunaan. Tuntui taas aika mielipuolelta pestä, ripustaa, pestä, ripustaa...
Sitten on toki nää perus pesuaineet, tuoksukynttilät, kosmetiikka ym. joista kyllä tykkään kauheasti. Niin mielelläni pesisin ainakin omia vaatteitani hajustetuilla aineilla ja polttaisin tuoksukynttilää. Jotkut tuoksut käykin, mutta ne pitää valikoida huolella ja käyttää maltillisesti. Esimerkiksi käyttövaatteet joutuu pitää tuoksuttomina, mutta pyyheliinoissa mieto tuoksu on sopivaa luksusta!
Ja voin sanoa, että jonkin verran tämä on elämää häiritsevä asia. Välillä en edes ole varma onko haistamani hajut todellisia, sillä myös joistakin kuvista tulee mun nenään hajuja?! Kyseessähän on tällöin hajumuistin aktivoituminen tai jotain vastaavaa. Esimerkiksi joskus tietynlaisten talojen kuvista tulee selvästi homeenhaju esille :D
Vähän tää hajuherkkyys on myös kausittaista. Toisinaan sietää enemmän ja toisinaan toleranssi on ihan nollassa. Tällä hetkellä mielellään kaikki saisi olla neutraalia.
Onko muita vainoharhaisen nenän omistajia linjoilla?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)