Vähän vaan oikaisin...

Siitä mennään, mistä aita on matalin! Tai oikeastaan siitä, missä se on potkittu nurin...

Tällä viikolla:
- Laitoin silittämättömät verhot (pesemättömiin) ikkunoihin
-Jätin lapset (kaksi kertaa) autoon, kun kävin asioilla
-Pesin lattiat mattojen välistä
-Leivontahetki oli valmispullien paisto
-Ruuanlaitto hoitui kaksi kertaa heittämällä uuniin ainekset (loppuina päivinä lämmiteltiin näitä heittoruokia)
-Loin sen verran lunta, että pääsee autolla pihasta pois
-En jaksanut lähteä sovitulle kyläreissulle, ystävä tulikin sitten meille
-Olen käskyttänyt luvattoman monta kertaa esikoisen tuplien perään
-Rummutin kuivaksi myös ne pyykit, mitä olisi pitänyt ripustaa narulle

Eli meillä on pullaa, ollaan syöty kotiruokaa, näyttää siivotulta, pihaan pääsee autolla, pyykit on pesty, mieli on iloinen kun kävi vieraita ja keittiössä ei enää ole jouluverhoja :D

Pakkaspäivän touhuja ja Graco Stadium Duo

Kylmä on! En tykkää, mutta toivon vielä huomiselle pakkasta, koska ajatuksissa on sulattaa pakastin! Tää äkillinen tarmonpuuska johtuu hieman kiritystä univelasta. Oli sitä univelkaa aikakin alkaa purkaa, kun tuntui jo aivovaurioiselta :( Pieniä kämmejä ja unohduksia pitkin päivää ja saamatonta haahuilua kun mistään ei vaan saanut otetta!

Noloin unohdus sattui kaupan kassalla taannoin. Kun tuli aika maksaa useampi kassillinen ruokaa, en yllättäen muistanut pankkikortin tunnuslukua :( Siis ihan pyöri iso pyörä tyhjää... Kassa kun oli just selvittänyt mulle miten postimerkkien hinnat nousee ja luetellut numeroita. Ei saa sekottaa tuolleen väsynyttä monikkoäitiä :D

Mutta siis valoa on näkyvissä tunnelin päässä! (saattaa olla myös juna) Viime yö nukuttiin hyvin ja ainakin toistaiseksi pidän sitä hyvänä suuntana. Toivottavasti ensi yö menee yhtä hyvin (eikä valo ollutkaan juna), on nimittäin ollut ihan erilailla virtaa touhuta :D

Hennan ja Tytön (Ansku haluaa nykyään itseään puhuteltavan Tytöksi)kanssa haettiin Neea ja ystävänsä koulusta tänään. Heitettiin kaveri kotiin ja huruutettiin läpi huurteisen kylänraitin hakemaan vielä pikaisesti maitoa ja siivousmotivaatiota kaupasta. Tarkoitus oli nimittäin käyttää pakkaset hyväksi ja ulkoiluttaa kaikki irtoavat tekstiilit ja tehdä muutenkin perusteellisempi siivous.

Sanonpa vaan, että kyllä päivän valihtin, oli nimittäin ukon iltavuoro ja siivoaminen tyttösten kanssa ei ole erityisen rentouttava kokemus. Muuten kyllä tykkään kovasti siivoamisesta ja nautin puhtaasta kodista!

Lopputulos oli nytkin vaivan arvoinen. Vältyttiin isommilta kuhmuiltakin, vaikka alastomilla sohvilla oli kauhean kiva pomppia, tuulettumasta tulleilla sohvatyynyillä vielä kivempi ja mopatulla lattialla on huisin hauska luistella!

Jo loppui sohvilla pomppiminen! :D 

Se siivousmotivaatio, mitä kaupasta haettiin on tässä:

Lupasin, että saan sen palkinnoksi jos reippaasti siivoan tuplien kanssa :D

Kaupassa meillä oli mukana nää uudet takakonttikärryt. Hankittiin ne juurikin kaupoilla käyntiä varten ja kantapään kautta opin, jotta tarvin kapeat. Kuin tilauksesta, Lekmerille ilmestyi tarjoukseen nämä! Postikuluineen hintaa kertyi 104€, ei paha...

Kuva lainattu netistä

Ja näin luonnossa! :) Etummainen kuomu vex niin on takapenkkiläiselläkin näköyhteys maailmaan. Tintun pupulakit monikkokirppikseltä ;)

Eivät ehkä oo ihan päiväunimatskua, koska tuo etummainen istuin ei mene makuuasentoon, mutta ei tarvikaan. Mulle riittää, että mahdun kulkemaan ja pennut saa köytettyä kiinni ;) Mukana tuli myös kaksi jalkapussia, joten tarkenee ulkoilla vähän tuimemmassakin ilmassa.

Suosittelen kyllä näitä kaikille, jotka aikoo Quattro Duot hankkia. Ovat meinaan paljon edullisemmat, mutta käytössä en ole eroa huomannut. (Meillähän oli hetken myös Qattrot, mutta luulin etten niitä tarvi...) Siis jos tätä mallia nyt enää edes saa...!?

No jokatapauksessa! Nyt vielä hetkeksi peffa irti penkistä ja heittämään pyykit rumpuun pyörimään. Sitten voikin sytyttää kynttilän ja nauttia hetki siivotusta kodista (ja hiljaisuudesta ja rauhasta) :)

Täysi 30, ei kriisiä.

Täytin tässä huomaamattomasti arjen touhujen keskellä 30 vuotta. Itse synttäripäivä meni miehen mummon hautajaisissa, joten kovin iloinen päivä ei luonnollisesti ollut.

Illalla tehtiin kuitenkin kakku kasaritunnelmissa. Kettukarkit ja kaikki :) Vielä myöhemmin illalla kippisteltiin yhdet vaaleanpunaiset shamppanjat (?) Se siitä, ei tullut kriisiä missään vaiheessa.

Mietin, että selittyisikö kriisin puuttumista se, että olen saavuttanut aikataulussa kaikki itselleni asettamat tavoitteet. On talo, lapset, mies, vakityö, koulut käytynä... Elämä on tallaisenaan mukavaa ja voin jopa sanoa eläväni unelmaani! Tässä voi nyt rauhassa nauttia saavutuksista, joiden eteen on tehty työtä!

Toisaalta mietin myös sitä, että mitä tavotteita itselle asettaisi jatkossa. En oikein tiedä...? Tottakai haluan taata jatkossakin tytöille turvallisen ja vakaan lapsuuden. Kiinnittää huomiota omiin elämäntapoihin, ehkä joskus se itse suunniteltu omakotitalo... Mutta nämä nyt on sellaista hienosäätöä kaikki. Kulmakivet on jo paikallaan, juuret laitettu maahan.

Tätä vuotta muuten olen aloitellut 5:2 dieetillä. Tuntuu sopivan minulle! Painonputoamisesta en vielä osaa sanoa, mutta eiköhän se pikkuhiljaa putoa...? Suurin opeteltava juttu on iskostaa omaan mieleen se, että kaikkea ruokaa ei tarvi syödä. Mulla on paha tapa sääliä vanhaksi menevää sapuskaa ja syödä se pois :/ Pitäisi oppia, ettei se hyödytä ketään, vaan ennemminkin pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että kantaa kaupasta vain sen verran kun on tarvetta.

Painonhallinnan lisäksi muodonmuutosta on tulossa enemmänkin, sillä sain synttärilahjaksi sekä kampaajan, että kosmetologin lahjakortit :) Kivaa hemmottelua tiedossa! :)

Paketista löytyi myös kukkia ja koru ;)

Ketuntien kaaosteoria

"Kaaosteorian mukaan todellisuus tulee ymmärtää dynaamiseksi, monimuotoiseksi ja ennustamattomaksi. Systeemin kaoottisuudelle on ominaista, että systeemin lopputulosta ei voida ennustaa systeemin alkutilasta. Olennaista kaaoksessa on säännöllisyyden puuttuminen."

Näin kuvailee Wikipedia kaaosteoriaa. Näin kuvailen minä meidän arkea. Nämä kaksi ipanaa (kolme) ovat kuin tuhoisa luonnonvoima. Pyörähdys ympäri niin jo on kaappien sisällöt lattialla, pyykkikone ja kuivausrumpu sullottu täyteen kissanhiekkaa, sisko tungettu nukenvaunuihin, oma sormi sullottu ruokapöydän alasarjan ruuvinreikään kiinni...

Eilenkin kun tulin kaupasta. Laskin ostoskassin keittiön lattialle (virhe). Menin pesemään käsiä (toinen virhe). Takaisin tullessa keittiössä oli täysi tohina kun pienet apulaiset purkivat ruokia kassista. Vielä on hukassa jokunen rahkapurkki ja mahtaa muutakin (toivottavasti ei kovin pilaantuvaa) löytyä ennalta arvaamattomista paikoista vielä kevään puolellakin.

Uloslähtemisestä puhuminen aiheuttaa sen, että eteisen kaapeista vedetään korit alas, levitetään villasukat, lapaset ym pitkin kaikkea sataa neliötä. Jalkaan vedetään iskän lenkkari ja päähän siskon tonttulakki, joka silmillä kompuroidaan nurin se liian iso lenkkitossu jalassa. Melko sama perhosvaikutus on myös nenänniistoyrityksellä...

Tiskikoneen tyhjennys tapahtuu kahden oravan kiivetessä luukun päälle. Samat oravat auttavat kantamalla lusikoita, kippoja ja kuppeja ties minne. Meillä ei varmasti ole tallessa yhtään rasiaa ja yhteensopivaa kantta.

Anniina onnistui kaatumaan sillä siunaaman sekunnilla suoraan avonaisesta jääkaapin ovesta sisään kun ovi avattiin -> mustelma poskessa. Ansku onnistui myös kaatumaan tiskikoneeseen. Sillä hetkellä kun olin kaatamassa kinkun rasvoja maitopurkkiin -> kinkun rasvat pitkin tiskipöytää ja hämmästynyt tyttö selällään tiskikoneessa.

MIKÄÄN tässä talossa ei ole sekuntia kauempaa omalla paikallaan. MITÄÄN ei löydy sieltä mistä pitäisi. KOSKAAN ei saa tehdä mitään rauhassa.

Kuljin monta päivää Viljonkan pentu saappaassa. Se pienistä pienin muumihahmo.  Muotovaahto kuivui hiuksiin kököksi ennen kuin fööni löytyi. Huomasin kaupassa hautajaismekkoa sovittaessa ettei ole rintsikoita...niin, ei tainnut olla yksiäkään paikallaan vaatekaapissa. Olipa mukava muistaa tämä sovituskopissa kun myyjä seisoi ulkopuolella valmiina arvioimaan mekon sopivuutta. Pipo päässä peittämässä muotovaahtokökköjä ja ilman rintsikoita, pikkuviljonkka saappaassa. Olipa taas mieltäylentävä kokemus. Mutta sopiva mekko löytyi!

Oletteko kuulleet sanonnan : tunkee kuin sika aidanrakoon? Se kuvaa myös tätä kaaosta hyvin. Pikkutytöt ovat aina salamana siellä missä ei pitäisi. Jääkaapin oven välissä kaatamassa maitoja, kissanruokakupissa/hiekkalaatikossa...ja herrantähden muista tarkistaa vessanpönttö ennen renkaan kiinni paukauttamista! Siellä on tasan varmasti jonkun uteliaan pää.

Haaveilen monesti parin neliön aidatusta ja pehmustetusta alueesta, mutta niitäkin pitäisi olla kaksi. Ei näitä tyttöjä voisi samaan leikkikehään jättää. Ei ilman salamannopeita refleksejä omaavaa erotuomaria. Erotuomarin pitäisi myös tuntea kaaosteoria, jotta ennalta arvaamattomia tapahtumia osaisi edes vähän ennakoida ja siten vähentää kaaoksen määrää.

Ei meillä aidat auta. Ei auta suljetut ovet. Ei enää edes se portti. Jouti sekin toimettomana komeroon kun tuplat kävelivät siitä läpi. Ei tässä taida auttaa kuin aika...? Odotan niin sitä maagista kahden vuoden ikää. Silloin lääkäri! lupasi, että järki paukahtaisi päähän.Tästä ajasta pitäisi nauttia, mutta...

Kyllä mä sitä järkeä niiin odotan.

Joulutauko

Tuli pidettyä vähän laiskuuden ja vähän myös ajanpuutteen takia joulutaukoa blogista. Ollaan me kuitenkin joulua vietetty, vaikken siitä tänne ole ehtinyt kirjoittelemaankaan :)

Ensimmäiset omat joulukortit :)

Oli siitä kiva joulu, että pikkutytötkin ymmärsivät jo, että nyt on jotain erilaista. Ihailivat enkeleitä, tonttuja, joulukuusta... Aamuisin kipittivät ensimmäisenä tonttukalenterille katsomaan, onko tonttu tuonut heille Hakkaraispastillit! Ja olihan se aina tuonut.

Kuusenkoristelua. Tämä toistetaan useita kertoja päivässä.

Kurja asia, mikä vei koko suvulta tänä jouluna joulumielen oli se, että miehen mummo oli koko joulunajan huonossa kunnossa ja nukkui lopulta ikiuneen.

Pikkutytöt on myös sairastaneet sitkeää flunssaa jo parisen viikkoa. Tauti alkoi kuumeella ja muuttui sitten yskäksi ja vuotavaksi nenäksi. Nyt tuntuisi, että ollaan voiton puolella. Toivottavasti.

Jouluaatto viiletti ohi nopeasti. Meillä oli mun perhe ja anoppi vastaanottamassa joulupukkia ja lahjoja tuli ihan huikeat määrät! Siis se tavarapaljous on ihan käsittämätöntä. Olen kyllä kiitollinen kaikille, jotka tyttöjä lahjoilla muisti ja kaikki lelut on iloisesti otettu leikkiin mukaan. Mutta mua ahdistaa tää kulutushysteria ja tavaramäärä :/

Pukilla on rillit huurussa :)

Joulunpyhien pimeinä iltoina myös saatiin miehen kanssa aikaiseksi tilata jo pitkään suunnitteilla olleet turvaistuimet toiseen autoon. Päädyttiin nyt olla suosimatta suomalaista, sillä hintaeroa tuli kahdelle istuimelle parisen sataa euroa verrattuna ostiko suomesta vai saksasta.

Luultavasti lähipäivinä istuimet kotiutuu, joten pitää niistä sitten kirjoitella lisää. Mulla on myös autonperällä uudet matkikset, jotka odottavat omaa postaustaan!

Mutta näin. Lyhyestä virsi kaunis ja Uuden Vuoden juhlintaan! Onnelllista vuotta 2015 kaikille!

1,5 vuotta!

Tytöt tuli eilen 1,5 vuotta. Tuntuu silti eiliseltä se päivä, kun kannettiin kaukaloissa kaksi vauvaa kotiin. Hämmennys siitä, että meillä todellakin on kaksi vauvaa oli käsin kosketeltavissa.

Tuo hämmennys ei ole hävinnyt vieläkään. Mukaan on tullut iso annos kiitollisuutta ja onnellisuutta. Nuo tunteet on oikeasti tulleet vasta jälkeenpäin. Raskausaika meni niin pelon vallassa ja synnytyksen jälkeen olo oli vain säikähtänyt, etten oikeasti tainnut tajuta että meille tuli kaksi vauvaa.

Vieläkin katson tyttöjä ja hyvä ettei tarvi nipistää itseään :) Siinä ne on. Ja ne on mun!

Nämä puolitoistavuotiaat on ikiliikkujia. Koko ajan touhutaan jotain ja tuntuu, että kaikki lelut on nyt niiiin nähtyjä! Paljon jännempää on täyttää pyykkikonetta/tyhjentää tiskikonetta, kulkea siivousrätin kanssa pyyhkimässä pölyjä, istua imurin päällä ratsastamassa, tyhjentää kattiloita kaapista, penkoa Neean huonetta...

Leluista jonkin aikaa jaksaa kiinnostaa muumitalo asukkaineen, Sylvanian talo siiliperheineen ja Lego Friendsit. Kaikki nämä toki Neean ja "kiellettyjä" :-D Myös nukkevauvaa hoidetaan ja pehmoja lykätään nukenrattaissa. Mutta vaan pieniä hetkiä. Saa nähdä, löytyykö Pukin paketista mitään uutta viihdykettä ;)

Liikkuminen ja motoriikka on kehittynyt paljon. Joka paikkaan kiivetään kuin pienet oravat. Täysin vailla itsesuojeluvaistoa. Vahinkoja tulee, vaikka vahtii haukkana koko ajan. Tytöt teloo toisiaan ja onnistuvat kyllä loukkimaan yksinäänkin. Koko hereilläoloaika menee siihen, kun vaihtii ettei mitään isompaa tapaturmaa pääse sattumaan.

Tästä valitin neuvolalääkärillekin ja hän kuunteli hetken meidän arkea pää kallellaan ja totesi sitten, että jos voisi laittaa piikillä järkeä päähän, niin kyllä hän laittaisi! (WHAT!! :-D ) Mutta kun ei kuulemma voi, niin käski odotella puoli vuotta, on kuulemma normaalia vielä tämän ikäisille tällainen häslääminen...

Puhe on onneksi myös kehittynyt ison askeleen ja pahassa pinteessä Henna alkaa huutaa "APUA, APUA" :D

Molemmat yhdistelee kahta sanaa, joista osa on kyllä omia sanoja. Mutta mm. näitä meillä hoetaan paljon

-tiinä äiti/isi/Nee/mummo
-anna tuti/nanne/pupu/pammo... (mitä nyt haluavatkaan
-isi prumprum (ajaa autoa)
-Henna ukkuu (nukkuu)
-isin tyty (Miksei äitin!?)
-Anniinan nanne
- Henna pimmi (haluaa pinnin tai ponnarin hiuksiin)

Ja paljon muuta vastaavaa ja yksittäisiä sanoja. Toistavat pyydettäessä lähes sanan kuin sanan. Joskus menee vähän sinnepäin, mutta tärkeintä, että on kiinnostusta yrittää. Tuntuu, että aika hyvin jo saavat puheella ilmaistua itseään.

Myös esineet ja asiat osataan näyttää lähes kaikki pyydettäessä. Tietoa on paljon ja muisti molemmilla hyvä. Neuvolassa lääkäri pyysi Hennaa näyttämään nallen nenän. Henna tökkäsi nenää ja sanoi "Tiinä on!" Ilme oli, että miksi kysyy tällaisia vauvojen juttuja :D

Syömisestä en viiti edes puhua. Se ei ole edennyt. Nyt todettiinkin toisella isot nielurisat, josko syy syömisongelmaan olisi osittain siinä...?

Yöt on välillä ok, välillä menee päin peetä... Useimmiten menee päin peetä. Mutta jotenkin siihen on niin turtunut, ettei enää väsytä. Olo on vaan yksinkertaisesti tyhmä ja dementoitunut. Toivottavasti nuo aivosolut uusiintuu, kun unen määrä taas kasvaa. Ja jos ei uusiudu niin on tämä kulunut 1,5 vuotta silti ollut sen arvoista!

Antiloop vs. Tripptrapp!

Syöttötuolien valinnassa noudatettiin samaa kaavaa, mitä vaunujen ym. tarpeellisten juttujen hankinnassa. Ostettiin ne, mitkä oli helposti ja edullisesti saatavilla!

Syöttiksistä meille kotiutui reilu vuosi sitten Ikean valikoimasta Antiloopit ja otettiinpa niihin fiksusti tarjottimetkin ja myös se pehmuste/tukityynyt.

Ei ollut ollenkaan huono valinta! Vauvat istuivat tuoleissaan hyvässä asennossa pienestä lähtien ja tarjottimelle sai näppärästi naposteltavaa ja leluja viihdykkeeksi. Myös piirtäminen onnistuu nyt myöhemmin Antiloopeissa hienosti.

Materiaalin vuoksi tuolit on helppo pitää puhtaana ja tarjottimen reuna pitää kaatuneet puurot ja juomatkin useimmiten pois lattialta.

Lisäbonarina Antiloopeissa vakiona olevat turvavyöt, joita meillä ei kyllä usein tule käytettyä. Tuolista ei nimittäin ole kovin helppo nousta. Vasta viime aikoina nämä 1,5 vuotiaat ovat alkaneet rimpuilla siihen malliin, että aikovat niissä nousta seisomaan.

Turvallisuuden kannalta Antilooppien harottavat jalat ovat huiput! Ei ole ollut lähelläkään, että tuoli olisi aikonut kaatua potkuista. Tarjottimen ansiosta tuolista ei yletä myöskään ottamaan jaloilla vauhtia pöydästä. Muotoilu estää myös lapsen turhan kiipeilyn tuoliin!

Tästä voisi siis päätellä, että ollaan oltu tyytyväisiä Antilooppeihin! Ainoat miinukset tulee ulkonäöstä, mikä ei hirveän nätti ole. Myös tilaa vievät paljon ja meidän pienessä keittiössä tulee potkittua varpaita tuolien jalkoihin. Aika vähän haittoja hyötyihin nähden!

Kesällä kuitenkin saatiin yksi kappale TrippTrappeja ja olihan se pakko ostaa toinenkin kun paikallisella fb-kirppiksellä oli.  Nää meidän tuolit on vanhaa mallia ja liekö siitä johtuen en ole niihin ollut erityisen tyytyväinen? Onkohan uudet parempia?

Suurin ongelma on ollut siivouksessa. TrippTrappeja saa sormenpäät verillä olla raaputtamassa puhtaaksi, jos ei sillä samalla sekunnilla sotkun tullessa ole pyyhkimässä sitä pois. Siis ei käy mulle! Olen kiireinen ja tahravihaaja :D

En myös usko, että tähän vanhaan malliin olisi saanut pienen vauvan hyvin istumaan. Uusissa on ne baby-setit niin ne on varmaan parempia.

Myös turvallisuus on vähän niin ja näin. Tytöt on näissä hetkessä seisomassa. Kiipeävät itse tuoliin. Potkivat jaloilla pöydän reunasta vauhtia... Onhan näihinkin valjaita saatavilla ja lisämittaa jalkoihin, jotka osittain ratkaisisi nuo turvallisuusongelmat... Vaatisi vaan lisähankintojen tekemistä.

Plussana on ehdottomasti ulkonäkö ja pieni koko. Nämä vaan uppoaa tuohon pöydän ääreen huomaamattomasti!

Edelleen valitsisin Antiloopit meidän tuoleiksi! Hinta-laatusuhde on näissä aivan loistava ja uusista TrippTrappeista sen sijaan saa pulittaa itsensä kipeäksi + kaikki lisävarusteet mitä niihin ainakin itse olisin kaivannut.

Nyt meillä on neljä syöttötuolia tässä yhtäaikaa ja limittäin käytössä. En oikeen tiedä mitä möisin pois...? Valitsenko käytännöllisyyden vai esteettisesti silmää miellyttävän ulkonäön?

TrippTrappien pitoa puoltaisi pitkäikäisyys, mutta toimivatko juniorituoleina...?