Taas ensilunta!

Ensin se aiheutti "Ei hitto!"- reaktion. Sitten huomasin, että onpa valoisaa ja kaunista.

Neealle kaivettiin iänkaikkisten karvakumppareiden tilalle kunnon talvikengät kouluun ja aamupalan jälkeen lähdettiin myös pikkutyttöjen kanssa pitkästä aikaa ulos leikkimään. Ollaan vaan tylsästi rattailla ulkoiltu kun ei ole ollut kiinnostusta vesisateessa leikittää lapsia... Lumi houkutti kuitenkin pukemaan kaksi rääkyvää taaperoa ja nopeasti itku vaihtui hämmästykseksi: Mitä tää on!?

Lapiot käteen ja esimerkin voimalla pian jo tehtiin yhdessä lumitöitä!

Henna ihastui lumileikkeihin :)

"Ansku, mennäänkö jo sisälle?"
"Ei!!!"
:D

Jotta päästiin takaisin tupaan, jouduin huijata että otetaan jotain herkkua. Maitopullot ja Herra Hakkaraiset kävivät ja niiden kanssa tytöt menivät tyytyväisinä päiväunille. Omiin sänkyihinsä! Musta on tullu pro näissä sisäpäikkärijutuissa :D 

Vielä kun opittaisiin tyttöjen kanssa iltanukahtaminen...

Onnenkyyneleet

Tässä kiireisen arjen keskellä on pakko ollut pysähtyä ihastelemaan, miten ihania, osaavia tytöntylleröitä meidän vauvoista on tullut! Oon varmaan sen maininnu ennenkin, mutta mä oikeesti hämmästyn päivittäin näistä tytöistä! :D

Leikit sujuu hienosti ja se näky kun kaksi pientä leikkii yhdessä (tai vaikka istuu potalla vierekkäin vertailemassa napaa) tai kipittää peräkkäin katsomaan kun kissa nukkuu, on jotenkin taianomainen. En vieläkään usko millä ihmeellä juuri me ollaan ansaittu nämä kolme tyttöä!

Ja tosiaan. Nyt kun ikää reilut 1v4kk niin pikkutytöt jaksavat keskittyä vaikka rakentamaan palikoilla, megablokseilla tai lykkäävät nukkea rattaissa. Tätä hetkeä on kyllä odotettu kuin kuuta nousevaa. Että saisi itse keskittyä vaikka sen 10min johonkin muuhun kuin tyttöjen viihdyttämiseen. (Ja nyt mä sitten istun vieressä ihalemassa kuinka söpösti leikkivät sen sijaan, että vaikka laittaisin pyykkikoneen pyörimään :-D )

Henna ja Anniina ymmärtävät myös puhetta hienosti. Osaavat noudattaa vaikeitakin ohjeita esim. "etsitkö pyykkikorista kaksi sukkaa" ja osaavat näyttää kuvasta pyydettyjä asioita. Selittävät myös itse mitä kuvassa on.

Myös Neeasta kuultiin koululta hyvää palautetta vähän mutkan kautta, mutta silti! Heidän luokallaan pyörii vanhempain vartit ja meidän vartti on vasta tulossa, mutta sain kuulla, että Neeaakin oli kehuttu :) Tiedänhän minä, että reipas tyttö se on, mutta mukava tämän esimurrosikäisen kanssa elellessä on kuulla se silloin tällöin muualtakin :)

Neean huoneen remonttikin on edennyt tässä ihmetellessä. Niinkin paljon, että seinät on valmiit ja tavarat muutettu takaisin sisälle. Kuvia valmiista ei ole vielä, sillä yllätys, yllätys: huoneessa vallitsi 5min sisäänmuuton jälkeen niin kova sekasotku, että kuvia oli enää turha ottaa. Pitää nyt viikonloppusiivouksen yhteydessä kunnostautua ja napata kuvat.

Tässä kuitenkin kuva keskeneräisestä huoneesta. Tässä vaiheessa vielä puuttuu huokekaluja, mutta tapetti jo seinässä!

Siivoilut näiden kahden apulaisen kanssa on kyllä sellaista showta, että voi mennä hetkiä Neean huoneen esittelyä odotellessa. Yhdessä kun pestiin pyykkiä niin sekaan eksyi myös vaippa ja voi taivaan vallat sitä sotkun ja geelimössön määrää pyykeissä ja pesukoneessa! Imurointi hoidetaan niin, että tytöt istuu imurin päällä matkustamassa. Äkkiliikkeitä ei siis tehdä imuroidessa :D

Vaikka arki on haastavaa, valvotaan niin paljon, että mulla pettää jo fysiikka, kuunnellaan huutoa, selvitetään tappeluita, kuunnellaan ekaluokkalaisen kiukuttelua... niin usein mulla soi päässä Cheekin Kyyneleet, oikeasti...

"Huomaan kun onnenkyyneleet takin kaulukseen putoaa.

Onnenkyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle, putoaa.

Onnenkyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle, putoaa.

Kiitollinen, siunattu, onnellinen.

Matkannu tänne ohi ongelmien.

Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,

mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.

Kiitollinen, siunattu, onnellinen.

Matkannut tänne ohi ongelmien.

Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,

mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen."

Tuhansia töitä, valvottuja öitä...

Mulla meinas kyllä ihan loppua viime yönä usko ja toivo...

Pikkutytöt meni niin kivasti nukkumaan, että luulin illan ja yön etenevän myös sujuvasti, mutta miten väärässä olinkaan...

...meininki oli nimittäin tämä klo 1.30:

Useita kippaamisyrityksiä myöhemmin luovutin huudon määrän kasvaessa infernaaliseksi ja nostin tytöt pois pinniksistä. Kokeilin maitopulloja, vaunuissa nukuttamista, sohvalla makoilua, kipulääkettä, vaipanvaihtoa...

...mutta vielä neljältä aamuyöllä tilanne oli tämä:

Silmät kuitenkin alkoi jo painaa ja puoli viideltä nukahtivat vierekkäin sohvalle. Pitää vielä mainita, että viimeisenä työnään vaihtoivat tutteja keskenään, joten olisko siinä ollut syy valvomiseen? Väärät tutit :D

Oli muuten mukava painaa lopulta omakin pää tyynyyn. Harmi vaan, että kello soi seiskalta laittamaan Neeaa kouluun.

Mä niin luulin saavani jatkaa unia Neean lähdettyä, mutta arvatkaa!! Klo 8 ja nää yökukkujat vetää aivan freessinä banaania sen sijaan, että kuittaisivat univelkoja!

No ei siinä, aikaisin kun herää niin ehtii paljon. Ollaan pesty yksi sohvanpäällinen (kissan per...), ollaan pesty myös keittiön matto (kurkkuun juuttunut Mr. Hakkarainen).

Ollaan luettu Aku Ankkaa.

Ja sillä välin kun lämmitin kolme tuntia seisonutta kahvia mikrossa, niin nää omatoimiset apulaiset alotti siivoamaan mun vaatekaappia.

Mutta ei se haittaa, tästä on hyvä jatkaa kaapin järjestelyä. Tarvinkin alkusysäyksen. Ja samalla löytyi kauan kadoksissa ollut muotovaahto.

Mä olin aika fiiliksissä, kun näkymä oli lopulta tämä, tytöt pakattuina päiväunille!

Lisääntykää kansa, lisääntykää! Lapset on ihania! Ja ottakaa kissa!

Tällä viikolla...

Neea on viettänyt (tylsää!) syyslomaa koulusta. Ollaan oltu lähinnä tässä kotona, mutta onneksi Neealla on ollut kavereita sentään kylässä ja myös yksille kaverisynttäreille pääsi juhlimaan!

Eilen illalla kun vein Neeaa synttäreille, tuli ovella koira vastaan. Rapsutin koiraa samalla kun toivotin päivänsankarille onnea. Illalla tuli puheeksi tuo koira, niin minullapa ei ollut aavistustakaan minkälainen koira mahtoi olla...? Yhtä hyvin saattoi olla puudeli kuin bulldog!

Asiaan mitenkään liittymättä, pimenevä ilta vaan on kaunis!

Mulla oli myös ystävä poikansa kanssa kylässä eilen ja aloin testata muistiani muistelemalla illalla heidän vaatteitaan. Mieleen ei muistunut kuin L:län haalarit!?! Hienot haalarit, tykkään siitä ruskean sävystä! :D Muista vaatteista ei ollut hajuakaan...järkyttävää...Mutta toivottavasti nukkuminen korjais nämä lähimuistin ongelmat.

Yhtenä päivänä ehdittiin käyttämään pikkutytöt 1v4kk neuvolassa. Kasvu oli tasaista molemmilla ja esittivät hauskasti osaamiaan asioita terveydenhoitajalle. Sanoivat monia sanoja ja tanssivat, kiipeilivät ym. Vierastamisesta ei ollut tietoakaan! Ollaan ehkä pääsemässä siitä erilleen, jes!!!

Vauhdikas tanssiesitys ennen neuvolaan lähtöä :)

Huolena esitin tän tyttöjen ruokailuhommelin ja saatiinkin lähete ravitsemusterapeutille. Sitä varten pidetään nyt ruokapäiväkirjaa.

Näyttäisi, että itse tehty kauraleipä sopii molemmille ja mielellään sitä syövät välipalana! Ollaanki tehty kahtena päivänä leipää, onnistuu paremmin multa kun makeat leipomukset ;)

Olen myös kunnostautunut ompelemisen saralla! Ha, joo. Ompelin kiinni Carenan jalkapeitteisiin nyörit, jotta saa ne köytettyä kiinni Bumblen runkoon. Hyvät tuli! Vielä pitäisi lyhentää yhdet verhot, modata vauvoille tyynyt sopiviksi ja korjata miehen takki sekä tehdä vähän muutoksia myös unipusseihin. Voi olla, että valitsen noista vaan tärkeimmät taistelut...

Jalkapeitot tuplakirppikseltä, tottakai!

Pikkutytöt on nukkunu aika huonosti viikon verran. Hampaita tulee ja päättelin myös, että tarvitsevat ehkä enemmän aktiviteettia päivään. Käytiin sitten juoksuttamassa lapsia pururadalla :D Tuntui tehoavan, pienet sammui kuin saunalyhdyt! Ja tykkäsivät kovasti kipittää pitkää suoraa ja kompastella metsässä :D

Myös vähän haikeissa tunnelmissa ollaan oltu, koska nyt äitin vuorotteluvapaa loppuu ja tää oli viimeinen iltavuoroviikko kun mummo on ollut täällä. Onneksi pikkutytöt on kuitenkin jo näin isoja, niin kyllä me pärjätään ;)

Neean huoneen facelift suunnitelma

Kohta 6 vuotta asuttu tässä talossa ja yksi huone on vielä entisen omistajan maulla tapetoitu. Tapetit on olleet sen verran neutraaleja, että ovat menetelleet, mutta nyt kun huone muutenkin on muuttumassa koululaisen valtakunnaksi, niin päätettiin myös seinät fiksata.

Lelut on salakavalasti ajautuneet yhteiskäyttöön, eikä Neea tästä tunnu olevan pahoillaan. Lempparijutut on omassa huoneessa portin takana ja niin saakin olla, mutta leikkikeittiö, astiat ja suurin osa nukeista ja pehmoeläimistä löytyy vierashuoneesta ja olohuoneesta nykyään.

Huoneen uusi värimaailma lähti asujan toiveesta saada "ison tytön" huone sekä myös siitä tosiasiasta, että 8 neliön tilaan ei voi kovin tummia sävyjä laittaa. Joten vaaleaa raitaa tapetissa ja valkoista maalissa! Nykyään huoneen seinät taittaa vaaleanpunaiseen, tuleva ilme on sävyltään kylmempi.

Koulupöytä synttärilahja, tuoli ja matto kirpparilöytöjä. Nämä huoneeseen jää.

Kaappi ehkä lähtee, tilalle komerossa näkyvä hylly. Nukensänky on mun vanha ja menee varmaan seuraavaksi pikkutyttöjen huoneeseen (kunhan sellanen joskus järkätään)

Samalla rytinällä vaihdetaan jatkettavan sängyn tilalle lopulta isompi sänky. Tämä muutos olisi varmasti ollut ajankohtainen jo aikoja sitten, mutta niin ne on vuodet vaan vieriny huomaamatta...

Komerossa on nyt vaatetanko ja kirja/leluhyllynä Ikean Expedit. Komeroon tulee kiinteät hyllyt vaatteille ja Expedit siirtyy huoneen puolelle. Vaatekaappi luultavasti joutuu vaihtaa huonetta (tai taloa?) Mutta nämä nyt on vaan suunnitelmia, jää nähtäväksi missä mittakaavassa lopullinen toteutus tulee. Mieli tekisi maalata myös katto ja listat ja uusia lattia... Niinkuin koko talonkin osalta :D

Pieni muutos huoneessa tehtiin jo! Vanha Nalle Puh- valaisin vaihdettiin nuorelle neidille sopivammaksi kun se niin särki silmää ;)

Myös peili vaihdetaan, puunvärisen tilalle tulee tämä: 

Olispa vielä aikaa aloittaa remppa, sormet jo syyhyää käydä maalitelan kimppuun! :) :)

Hurja hämyilyviikko

Mitä pidemmälle vuosi etenee, sitä kiihtyvämmällä tahdilla aika tuntuu kuluvan. Tämäkin viikko on jo lauantaissa ja vasta oli maanantai!

Tällä viikolla pikkutytöt ovat alkaneet puhua entistä enemmän. Halu opetella sanoja on kova. Molemmat yhdistää kahta sanaa peräkkäin esim "ei oo", "hakee äiti", "anna pui (=kännykkä) ja "mun pupu". Ymmärtävät myös tosi paljon puhetta.

Uutena asiana osaavat myös ilmoittaa, milloin pitäisi päästä potalle isolle hädälle! :D Siitä taidosta olen ylpeä ja tosi iloinen! Osaavat myös yhdistää asioita ja muisti tuntuu olevan aivan loistava! Mummon puhelinta muistetaan etsiä laukusta. Muistetaan,  että isi meni prumprum töihin ja heilutettiin ikkunasta. Läheisellä pellolla on ihaa, ihaa, häppi (=heppa) :) jolle naureskellaan kun se hirnuu.

Valitettavasti motoriikka ei edelleenkään kehity yhtä nopeaa kuin puhe ja vaarantaju on ihan olematon. Sängyltä ja sohvalta tullaan pää edellä alas jos ei ennätä väliin. Kaikista vaarallisin paikka tuntuu olevan Neean huone. Kiipeävät siellä sänkyyn kuin oravat ja sen takia jouduttiinkin ostaa mun kammoksuma turvaportti. Ei oo nätti, mutta ajaa asiansa!

Myös toinen ehdoton nounou on kotiutunut meille, kahtena kappaleena vieläpä tottakai. Turvavaljaat. Totesin että kaksi kättä on liian vähän rimpuilevia taaperoita paimentamaan kun mukana on vieläpä ostoskassi ja pitäisi autonavaimetkin saada kaivettua taskusta. Joten kun silmiin osui paikalliselta monikkokirpparilta Goldbugit, nappasin ne varsin huokeaan hintaan avittamaan arkea.

Tällä viikolla on paitsi rikottu näitä omia kaavoja niin osallistuttiin myös Hurjiin Hämyilyihin. Paikalliset liikkeet olivat poikkeuksellisen myöhään auki, kynttilät valaisivat tienvierustoja, tarjolla oli kaikenlaisia herkkuja ja mikä parasta; lapsille oli järjestetty poni- ja hevosajelua, karuselli, pomppulinna ja kasvomaalausta!

Uskallauduttiin lähteä rattailla nauttimaan hämyilytunnelmasta, vaikka epäilinkin pikkutyttöjen nukahtavan kun oli jo niin myöhäinen. Onneksi näin ei käynyt ja päästiin yöunillekkin ajoissa.

Tällä viikolla on myös laitettu (tai siis äiti laittoi) kanervat kesäkukkien tilalle. Kesäkukat palvelivatkin hienosti 5kk ja kukkivat vielä viikko sitten kovasti! Sitten tuli pakkasyö...

Viikko sitten vielä näin hienona...

Myös olkkariin on tullut vähän uudistusta :) Tuo linnunpönttö löytyi Hurjista Hämyilyistä!

Mennäkkö töihin vaiko eikö mennä?

Hain alunperin hoitovapaata töistä tämän vuoden loppuun. Tarkoitus oli palata töihin helmikuun alussa, kesälomapäivien jälkeen. Pikkutytöt olisi sitten reilut 1,5 vuotiaita ja Neea kävisi ekaluokan viimeistä puolikasta.

Pikkuhiljaa tässä syksyn mittaan ajatus hoitovapaan loppumisesta ei olekaan tuntunut oikealta. Tytöt on kaikki kolme vielä pieniä, ehkä minun paikkani onkin toistaiseksi muualla kuin töissä? Kaksi pienintä on vieläpä allergisia ja syömisongelmaisia. Vierastavat kovasti. Liikkuminen ja kiipeily on aivan holtitonta. Saako vieras ihminen pidettyä heidät turvassa kun vahdittavana on muutkin hoitolapset? Kuka laittaa meidän ekaluokkalaisen kouluun ja kuka on vastassa iltapäivällä? Kuka asettelee pupun korvan rattaissa hanskaan, jotta sillä voi hieroa nenää?

Toisaalta kaipaan hirveästi takaisin töihin. Kaipaan työkavereita, asiakkaiden tapaamista, ammattitaidon ruostuminen pelottaa... Kaipaan kahvituntia ja kokouksia. Omaa työhuonettani ja aamulla pukukopille menoa, kellokortin piippaamista...Kaipaan sitä tunnetta, kun tulee töistä kotiin ja kun on viikonloppu. Kaipaan NORMAALIA elämää! Niin paljon, että kaupassa käydessä kadehdin kassaneitiä...

Niinpä. Siinäpä vastakkainasettelu. Työ vs. Koti. Oma elämä vs Lapset. Mikä nyt on oikeasti parempi? Onko ongelmat vain päänsisäisiä? Tytöt saattaisivat viihtyä hoidossa hyvinkin ja voihan Neea mennä iltapäiväkerhoon.

Entä raha? Se nyt ei vie päätöstä mihinkään suuntaan. Hoitomaksu kahdesta ja ip-kerho syö aika tehokkaasti taloudellisen hyödyn töihinpaluusta.

Deadline päätökselle on syyskuun loppuun. mutta päätös on jo tehty. En mä vaan voi siirtää vastuuta näistä kahdesta vieraalle. En voi luottaa vielä, että pikkutytöt pärjää ilman äitiä. Haluan olla katsomassa, että Neealla on aamulla toppahousut jalassa. Haluan pikkutyttöjen seisovan varmemmin omilla jaloillaan ennen heidän hoidonaloitusta.

Siinäpä se. Töissä ehtii olla, mutta tulevaa vuotta ei saa myöhemmin takaisin. Me opetellaan yhdessä vielä suuressa maailmassa tarvittavia asioita. Päätöstä on nyt siirretty vuodella eteenpäin.