Tuhansia töitä, valvottuja öitä...

Mulla meinas kyllä ihan loppua viime yönä usko ja toivo...

Pikkutytöt meni niin kivasti nukkumaan, että luulin illan ja yön etenevän myös sujuvasti, mutta miten väärässä olinkaan...

...meininki oli nimittäin tämä klo 1.30:

Useita kippaamisyrityksiä myöhemmin luovutin huudon määrän kasvaessa infernaaliseksi ja nostin tytöt pois pinniksistä. Kokeilin maitopulloja, vaunuissa nukuttamista, sohvalla makoilua, kipulääkettä, vaipanvaihtoa...

...mutta vielä neljältä aamuyöllä tilanne oli tämä:

Silmät kuitenkin alkoi jo painaa ja puoli viideltä nukahtivat vierekkäin sohvalle. Pitää vielä mainita, että viimeisenä työnään vaihtoivat tutteja keskenään, joten olisko siinä ollut syy valvomiseen? Väärät tutit :D

Oli muuten mukava painaa lopulta omakin pää tyynyyn. Harmi vaan, että kello soi seiskalta laittamaan Neeaa kouluun.

Mä niin luulin saavani jatkaa unia Neean lähdettyä, mutta arvatkaa!! Klo 8 ja nää yökukkujat vetää aivan freessinä banaania sen sijaan, että kuittaisivat univelkoja!

No ei siinä, aikaisin kun herää niin ehtii paljon. Ollaan pesty yksi sohvanpäällinen (kissan per...), ollaan pesty myös keittiön matto (kurkkuun juuttunut Mr. Hakkarainen).

Ollaan luettu Aku Ankkaa.

Ja sillä välin kun lämmitin kolme tuntia seisonutta kahvia mikrossa, niin nää omatoimiset apulaiset alotti siivoamaan mun vaatekaappia.

Mutta ei se haittaa, tästä on hyvä jatkaa kaapin järjestelyä. Tarvinkin alkusysäyksen. Ja samalla löytyi kauan kadoksissa ollut muotovaahto.

Mä olin aika fiiliksissä, kun näkymä oli lopulta tämä, tytöt pakattuina päiväunille!

Lisääntykää kansa, lisääntykää! Lapset on ihania! Ja ottakaa kissa!

Tällä viikolla...

Neea on viettänyt (tylsää!) syyslomaa koulusta. Ollaan oltu lähinnä tässä kotona, mutta onneksi Neealla on ollut kavereita sentään kylässä ja myös yksille kaverisynttäreille pääsi juhlimaan!

Eilen illalla kun vein Neeaa synttäreille, tuli ovella koira vastaan. Rapsutin koiraa samalla kun toivotin päivänsankarille onnea. Illalla tuli puheeksi tuo koira, niin minullapa ei ollut aavistustakaan minkälainen koira mahtoi olla...? Yhtä hyvin saattoi olla puudeli kuin bulldog!

Asiaan mitenkään liittymättä, pimenevä ilta vaan on kaunis!

Mulla oli myös ystävä poikansa kanssa kylässä eilen ja aloin testata muistiani muistelemalla illalla heidän vaatteitaan. Mieleen ei muistunut kuin L:län haalarit!?! Hienot haalarit, tykkään siitä ruskean sävystä! :D Muista vaatteista ei ollut hajuakaan...järkyttävää...Mutta toivottavasti nukkuminen korjais nämä lähimuistin ongelmat.

Yhtenä päivänä ehdittiin käyttämään pikkutytöt 1v4kk neuvolassa. Kasvu oli tasaista molemmilla ja esittivät hauskasti osaamiaan asioita terveydenhoitajalle. Sanoivat monia sanoja ja tanssivat, kiipeilivät ym. Vierastamisesta ei ollut tietoakaan! Ollaan ehkä pääsemässä siitä erilleen, jes!!!

Vauhdikas tanssiesitys ennen neuvolaan lähtöä :)

Huolena esitin tän tyttöjen ruokailuhommelin ja saatiinkin lähete ravitsemusterapeutille. Sitä varten pidetään nyt ruokapäiväkirjaa.

Näyttäisi, että itse tehty kauraleipä sopii molemmille ja mielellään sitä syövät välipalana! Ollaanki tehty kahtena päivänä leipää, onnistuu paremmin multa kun makeat leipomukset ;)

Olen myös kunnostautunut ompelemisen saralla! Ha, joo. Ompelin kiinni Carenan jalkapeitteisiin nyörit, jotta saa ne köytettyä kiinni Bumblen runkoon. Hyvät tuli! Vielä pitäisi lyhentää yhdet verhot, modata vauvoille tyynyt sopiviksi ja korjata miehen takki sekä tehdä vähän muutoksia myös unipusseihin. Voi olla, että valitsen noista vaan tärkeimmät taistelut...

Jalkapeitot tuplakirppikseltä, tottakai!

Pikkutytöt on nukkunu aika huonosti viikon verran. Hampaita tulee ja päättelin myös, että tarvitsevat ehkä enemmän aktiviteettia päivään. Käytiin sitten juoksuttamassa lapsia pururadalla :D Tuntui tehoavan, pienet sammui kuin saunalyhdyt! Ja tykkäsivät kovasti kipittää pitkää suoraa ja kompastella metsässä :D

Myös vähän haikeissa tunnelmissa ollaan oltu, koska nyt äitin vuorotteluvapaa loppuu ja tää oli viimeinen iltavuoroviikko kun mummo on ollut täällä. Onneksi pikkutytöt on kuitenkin jo näin isoja, niin kyllä me pärjätään ;)

Neean huoneen facelift suunnitelma

Kohta 6 vuotta asuttu tässä talossa ja yksi huone on vielä entisen omistajan maulla tapetoitu. Tapetit on olleet sen verran neutraaleja, että ovat menetelleet, mutta nyt kun huone muutenkin on muuttumassa koululaisen valtakunnaksi, niin päätettiin myös seinät fiksata.

Lelut on salakavalasti ajautuneet yhteiskäyttöön, eikä Neea tästä tunnu olevan pahoillaan. Lempparijutut on omassa huoneessa portin takana ja niin saakin olla, mutta leikkikeittiö, astiat ja suurin osa nukeista ja pehmoeläimistä löytyy vierashuoneesta ja olohuoneesta nykyään.

Huoneen uusi värimaailma lähti asujan toiveesta saada "ison tytön" huone sekä myös siitä tosiasiasta, että 8 neliön tilaan ei voi kovin tummia sävyjä laittaa. Joten vaaleaa raitaa tapetissa ja valkoista maalissa! Nykyään huoneen seinät taittaa vaaleanpunaiseen, tuleva ilme on sävyltään kylmempi.

Koulupöytä synttärilahja, tuoli ja matto kirpparilöytöjä. Nämä huoneeseen jää.

Kaappi ehkä lähtee, tilalle komerossa näkyvä hylly. Nukensänky on mun vanha ja menee varmaan seuraavaksi pikkutyttöjen huoneeseen (kunhan sellanen joskus järkätään)

Samalla rytinällä vaihdetaan jatkettavan sängyn tilalle lopulta isompi sänky. Tämä muutos olisi varmasti ollut ajankohtainen jo aikoja sitten, mutta niin ne on vuodet vaan vieriny huomaamatta...

Komerossa on nyt vaatetanko ja kirja/leluhyllynä Ikean Expedit. Komeroon tulee kiinteät hyllyt vaatteille ja Expedit siirtyy huoneen puolelle. Vaatekaappi luultavasti joutuu vaihtaa huonetta (tai taloa?) Mutta nämä nyt on vaan suunnitelmia, jää nähtäväksi missä mittakaavassa lopullinen toteutus tulee. Mieli tekisi maalata myös katto ja listat ja uusia lattia... Niinkuin koko talonkin osalta :D

Pieni muutos huoneessa tehtiin jo! Vanha Nalle Puh- valaisin vaihdettiin nuorelle neidille sopivammaksi kun se niin särki silmää ;)

Myös peili vaihdetaan, puunvärisen tilalle tulee tämä: 

Olispa vielä aikaa aloittaa remppa, sormet jo syyhyää käydä maalitelan kimppuun! :) :)

Hurja hämyilyviikko

Mitä pidemmälle vuosi etenee, sitä kiihtyvämmällä tahdilla aika tuntuu kuluvan. Tämäkin viikko on jo lauantaissa ja vasta oli maanantai!

Tällä viikolla pikkutytöt ovat alkaneet puhua entistä enemmän. Halu opetella sanoja on kova. Molemmat yhdistää kahta sanaa peräkkäin esim "ei oo", "hakee äiti", "anna pui (=kännykkä) ja "mun pupu". Ymmärtävät myös tosi paljon puhetta.

Uutena asiana osaavat myös ilmoittaa, milloin pitäisi päästä potalle isolle hädälle! :D Siitä taidosta olen ylpeä ja tosi iloinen! Osaavat myös yhdistää asioita ja muisti tuntuu olevan aivan loistava! Mummon puhelinta muistetaan etsiä laukusta. Muistetaan,  että isi meni prumprum töihin ja heilutettiin ikkunasta. Läheisellä pellolla on ihaa, ihaa, häppi (=heppa) :) jolle naureskellaan kun se hirnuu.

Valitettavasti motoriikka ei edelleenkään kehity yhtä nopeaa kuin puhe ja vaarantaju on ihan olematon. Sängyltä ja sohvalta tullaan pää edellä alas jos ei ennätä väliin. Kaikista vaarallisin paikka tuntuu olevan Neean huone. Kiipeävät siellä sänkyyn kuin oravat ja sen takia jouduttiinkin ostaa mun kammoksuma turvaportti. Ei oo nätti, mutta ajaa asiansa!

Myös toinen ehdoton nounou on kotiutunut meille, kahtena kappaleena vieläpä tottakai. Turvavaljaat. Totesin että kaksi kättä on liian vähän rimpuilevia taaperoita paimentamaan kun mukana on vieläpä ostoskassi ja pitäisi autonavaimetkin saada kaivettua taskusta. Joten kun silmiin osui paikalliselta monikkokirpparilta Goldbugit, nappasin ne varsin huokeaan hintaan avittamaan arkea.

Tällä viikolla on paitsi rikottu näitä omia kaavoja niin osallistuttiin myös Hurjiin Hämyilyihin. Paikalliset liikkeet olivat poikkeuksellisen myöhään auki, kynttilät valaisivat tienvierustoja, tarjolla oli kaikenlaisia herkkuja ja mikä parasta; lapsille oli järjestetty poni- ja hevosajelua, karuselli, pomppulinna ja kasvomaalausta!

Uskallauduttiin lähteä rattailla nauttimaan hämyilytunnelmasta, vaikka epäilinkin pikkutyttöjen nukahtavan kun oli jo niin myöhäinen. Onneksi näin ei käynyt ja päästiin yöunillekkin ajoissa.

Tällä viikolla on myös laitettu (tai siis äiti laittoi) kanervat kesäkukkien tilalle. Kesäkukat palvelivatkin hienosti 5kk ja kukkivat vielä viikko sitten kovasti! Sitten tuli pakkasyö...

Viikko sitten vielä näin hienona...

Myös olkkariin on tullut vähän uudistusta :) Tuo linnunpönttö löytyi Hurjista Hämyilyistä!

Mennäkkö töihin vaiko eikö mennä?

Hain alunperin hoitovapaata töistä tämän vuoden loppuun. Tarkoitus oli palata töihin helmikuun alussa, kesälomapäivien jälkeen. Pikkutytöt olisi sitten reilut 1,5 vuotiaita ja Neea kävisi ekaluokan viimeistä puolikasta.

Pikkuhiljaa tässä syksyn mittaan ajatus hoitovapaan loppumisesta ei olekaan tuntunut oikealta. Tytöt on kaikki kolme vielä pieniä, ehkä minun paikkani onkin toistaiseksi muualla kuin töissä? Kaksi pienintä on vieläpä allergisia ja syömisongelmaisia. Vierastavat kovasti. Liikkuminen ja kiipeily on aivan holtitonta. Saako vieras ihminen pidettyä heidät turvassa kun vahdittavana on muutkin hoitolapset? Kuka laittaa meidän ekaluokkalaisen kouluun ja kuka on vastassa iltapäivällä? Kuka asettelee pupun korvan rattaissa hanskaan, jotta sillä voi hieroa nenää?

Toisaalta kaipaan hirveästi takaisin töihin. Kaipaan työkavereita, asiakkaiden tapaamista, ammattitaidon ruostuminen pelottaa... Kaipaan kahvituntia ja kokouksia. Omaa työhuonettani ja aamulla pukukopille menoa, kellokortin piippaamista...Kaipaan sitä tunnetta, kun tulee töistä kotiin ja kun on viikonloppu. Kaipaan NORMAALIA elämää! Niin paljon, että kaupassa käydessä kadehdin kassaneitiä...

Niinpä. Siinäpä vastakkainasettelu. Työ vs. Koti. Oma elämä vs Lapset. Mikä nyt on oikeasti parempi? Onko ongelmat vain päänsisäisiä? Tytöt saattaisivat viihtyä hoidossa hyvinkin ja voihan Neea mennä iltapäiväkerhoon.

Entä raha? Se nyt ei vie päätöstä mihinkään suuntaan. Hoitomaksu kahdesta ja ip-kerho syö aika tehokkaasti taloudellisen hyödyn töihinpaluusta.

Deadline päätökselle on syyskuun loppuun. mutta päätös on jo tehty. En mä vaan voi siirtää vastuuta näistä kahdesta vieraalle. En voi luottaa vielä, että pikkutytöt pärjää ilman äitiä. Haluan olla katsomassa, että Neealla on aamulla toppahousut jalassa. Haluan pikkutyttöjen seisovan varmemmin omilla jaloillaan ennen heidän hoidonaloitusta.

Siinäpä se. Töissä ehtii olla, mutta tulevaa vuotta ei saa myöhemmin takaisin. Me opetellaan yhdessä vielä suuressa maailmassa tarvittavia asioita. Päätöstä on nyt siirretty vuodella eteenpäin.

Päiväuniajan mietteitä

Mä kuulkaa aattelin sittenki skipata syksyn ja siirtyä suoraan jouluun. Sallikaa se mulle kun oon kuitenki onnistuneesti ohittanu kahden viimesen joulun hössötykset ja keskittyny olennaiseen. Eli 2012 meni sairaalassa ja 2013 hoidettiin räkäisiä vauvoja...

No 2014 tulee nyt! Alotin oikeastaan jo viime viikolla ja kannoin sisälle nää tikkaat, mitkä askarreltiin vaarin heinäseipäistä. Ne oli niin alastomat, että oli vähän pakkokin laittaa valot :D Sanotaan nyt sitten vaikka, että ne on tunnelmavalot.

Ihmeen hyvin on tikkaat saanu olla rauhassa! Ainoastaan kissa kävi niitä tutkimassa. Pikkutytöt näytti sormella, että "Poppa" ja antoivat tikkaiden olla. Poppa ilmeisesti tarkoittaa kaikkea kiellettyä. Poppa-sanan lisäksi meillä viljellään kovasti sanaa kiitti. Tätä vieläpä käytetään oikeassa tarkoituksessa! Se on niin hellyyttävää, kun pieni kiittää käsien pesusta tai xylitol-tabletista :)

Tikkaiden lisäksi olen hankkinut pari joululahjaa. Pikkutytöille oli ihan PAKKO ostaa pienet villakoirapehmot, jotka on pinkissä kantopussissa. Neealla on samantapainen koira ja siitä taistellaan aika ajoin hampaat irvessä. Nyt on sitten omat koirat.

Luultavasti muita leluja ei sitten hankitakaan. Niitä on ennestäänkin niin paljon... Sen sijaan käytin Kodin1:sen pussilakanatarjouksen hyväkseni ja tilasin kaikille tytöille Finlaysonin elefantit. Hintaa jäi yhdelle lakanasetille alle 15€, joten tarjous oli kyllä hyvä!

Nämä on aikuisten koossa, sillä muistelisin Neeankin siirtyneen alle 2-vuoden ikäisenä pois pinniksestä (nukkui kyllä meidän välissä) niin taitaa tulevana keväänä olla tuokin siirtymä edessä ja saavat sitten lakanat käyttöön!

On muuten sänkyprojektikin kesken! Hankin keväällä paikalliselta fb-kirppikseltä jatkettavan sängyn ja Neealta jää toiselle pikkutytöistä samanlainen. Nämä sängyt on tarkoitus hioa ja maalata joko valkoisella tai käsitellä kuultovalkoisiksi. Neealle tulee tilalle aikuisten koossa runkopatjasänky heti kun keksitään, miten se hänen huoneeseen saadaan mahtumaan! Joskus sitä toivoo, että olisi jokunen neliö enemmän ;)

Mutta kun ei ole niin näillä mennään! Jos jollakin on sisustussuunnittelijan (tai taikurin) vikaa niin voisin esitellä Neean huonetta ja siihen saisi sitten esittää näkemyksiä huonekalujen sijoittelusta?

Joulusta vielä. Liityin nyt hyvissä ajoin Ihana Joulu- nimiseen fb ryhmään. Sieltä on hyvä hakea inspiraatiota ja fiilistä. Mutta kieltämättä välillä pistää vihaksi nämä syyskuussa etusivulla pomppivat tontut ja joululeivonnaiset :) Ehkä tarvii ne toistaiseksi piilottaa...

Miksi päivässä on niin vähän aikaa?

...ja niin paljon tekemistä?

Meidän päivärytmi muotoutuu Neean koulun ja pikkutyttöjen nukkumis- ja ruoka-aikojen mukaan.

Aamulla kaikki kolme tyttöä herää noin klo 7 ja tehdään aamupesut ja laitetaan päivävaatteet. Neealle aamupala ja hänet joko viedään kouluun tai ystävänsä isä hakee, riippuen kenellä on kuskausvuoro. Neean lähdettyä pikkutytöillä on usein vielä puuronsyönti kesken.

Tyttöjen jälkeen syön itse ja juoksen selvittämässä leluriitoja. Tiskikoneen tyhjennystä ja täyttöä. Pyykkejä koneeseen tai rumpuun. Tytöt levittää leluja ja tyhjentää kaappeja...

Kymmenen jälkeen alkaa kitinä ja molemmat etsivät unipuput käteensä. Laitetaan ulkovaatteet ja lähdetään rattailla ulos. Säällä kuin säällä... Päiväunia en ole opettanut nukkumaan sisällä, sillä MINä haluan ja tarvin lenkin ja raikasta ilmaa. Yleensä siis vedän päivittäin 1,5 tunnin kävelylenkin, ellei sitten mun äiti tule sitä tekemään. Jos mummo haluaa lenkkeillä niin mä teen ruokaa, käyn kaupassa ym.

Lenkin aikana saattaa päivittyä myös blogi, luen toisten blogeja, selaan fb:tä. Se on ehkä yksi päivän parhaista hetkistä :)

Herättyään tytöt on yleensä välittömästi nälkäisiä ja syötänkin heille heti lounaan. Pirteinä ja mahat täynnä leikkivät omiaan tyytyväisinä jolloin mulle jää aikaa ottaa välipalaa tai tehdä jotain kotitöitä.

Viimeistään kahdelta haetaan Neea tai mennään ainakin pihalle vastaan. Yleensä siitä jäädään omaan pihaan leikkimään. Tehdään kottikärryhin pikkukivistä kuormaa, juostaan leikkimökin ympäri, PÖÖ!

Neljältä on päivällinen kaikille. Ilmojen ollessa hyvät ollaan menty syömisen jälkeen takaisin pihalle tai lähdetään kauppaan, kirppikselle, Neealle tulee kaveri tai se viedään kyläilemään... Harvoin tulee jäätyä sisälle, sillä mua tuskastuttaa tekemättömät kotityöt, joihin ei tän lauman kanssa ennätä paneutua. Ulkona kaikkien viihtyvyys on parempi!

Joka toinen viikko tilanne on helpompi aamupäivisin, joka toinen viikko iltapäivisin. Mies tekee nimittäin kaksivuorotyötä. Myös molempien mummojen osallistuminen on kiitettävää.

No mutta, kuuden aikoihin tullaan sisällle ja pikkutytöt pääsee iltapesuille. Istuvat pesuvadeissa kumiankkojensa kanssa leikkimässä ja rauhoittumassa. Neea tekee tässä välissä läksyt. Iltapuurot syödään seitsemältä ja pestään hampaat, kasvot ja kädet. Nuorimpien silmät lupsuu jo uhkaavasti... Tytöt unipusseihin ja petiin. Toinen nukahtaa omaan sänkyyn, toinen nukutetaan vierashuoneessa (shame on me!)

Monta viikkoa nukahtaminen on sujunut kohtuullisen helposti ja illalla jää aikaa jutella Neean kanssa, tarkistaa läksyt, syödä yhdessä iltapala ja lukea iltasatu. Yhdeksältä kaikki lapset nukkuu ja alkaa tuhojen tarkastaminen.

Tässä kohdassa on siis se ongelma. Koko päivä menee pakosti lasten ehdoilla ja aamuilla koneeseen laitetut pyykit yleensä seisoo siellä iltaan. Tiskonetta on täytetty kuppi kerrallaan päivän mittaan, pöydän alla on päivän ruuat kuivuneena, kenkäkaappi on tylsistyneenä tyhjennetty, lelut on pitkin lattioita...listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Lisäksi oma takki on aika tyhjä. Tekisi mieli istua teemukin kanssa tuijottamaan tv:tä tai vaikka vain kuunnella hiljaisuutta. Sytyttää kynttilä ja lukea lehtiä. Mutta pakolliset työt pitää tehdä, että seuraavakin päivä pyörii. Pitää valmistella lounasta ja vähintään ripustaa ne märät pyykit ja siivota keittiö.

Mä elän toivossa, että pikkutyttöjen kasvaessa alkaisivat viihtyä omissa leikeissään niin, että kotityöt sujuisivat päivän mittaan. Paljonhan tämä on jo helpottanut kun vertaa vaikka puolen vuoden taakse.

Ja toisaalta oma vikahan tämä on, että ollaan opetettu lapset niin, että niiden kanssa ollaan ja tehdään. Eikä tässä sinällään ole muuta ongelmaa kuin se, että mua haittaa ja häiritsee kun en saa pyykkejä kaappiin ja ehdi pestä ikkunoita. Ja toki se häpeä kun porukkaa ramppaa ja kehotetaan vaan raivaamaan pahimpia legovuoria tieltä :D

Haittaako se? Onko nyt leikin aika ja vuoden päästä jo ehtii muutakin...?