Apua, apua! Nysse tulee!

Eilen sain todella huolestuttavan kuvan puhelimeeni pihlajanmarjoista, joissa loisti jo oranssi väri. Lähettäjä murehti lähestyvää syksyä...minä en ollut vielä antanut sen ajatuksen tulla mielen viereenkään.

Tänään kuitenkin aamulenkillä ajattelin asiaa. Tai ei sitä enää voinut olla huomaamatta, vaikka ei olisi ajatellutkaan. Ilma tuoksui syksylle. Aurinko paistoi erilailla, syksyisesti. Jopa puiden varjot tien pinnassa näyttivät oudoilta. Puristava tunne hiipi rintaan. Totta, syksy tulee.

Mikä syksystä sitten tekee niin tympeän? No se, että kesä loppuu ja ihanat lämpimät ilmat on muisto vaan. Tilalle tulee loputtomasti pimeyttä ja vettä ja räntää ja luihin ja ytimiin ulottuvaa kylmyyttä. Tämä kesä kun oli niin super ihana helteineen. Ei tarvinnut murehtia pukemista. Kohta saa taas sulloa huutavalle jälkikasvulle villapukua ja haalaria jos vaikka mitä töppöstä. Ja tapella aamuisin neiti hienohelmalle asianmukaista vaatetusta, huh. Esimakua saatiin tänä aamuna mittarin näyttäessä vaivaista +14 astetta.

 

Tämä tilanne vaatii nyt asenteen tarkistamista. Mitä hyvää on syksyssä? Kynttilät ja villasukat, muistutti ystävä. Näin on. Se tietty tunnelma ja "lupa" kääriytyä vilttiin sohvannurkkaan. Kotoilu taisi olla viime syksyn hitti (vai oliko sitä edellisen?) ja siitä kyllä tykkään! Syksyllä on kiva vaihtaa verhoja ja sohvatyynyt. Siivota ja puunata mökkiä, jotta jaksaa kökkiä kaikki sadepäivät sisällä.

 


Syksyllä on myös kaunista. On vielä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä! Kukat kukkii ja puut ovat

(suurimmaksi osin) vihreitä. Vilja kellastuu ja puimurit muistuttavat mukavasti työstäni.

Jos se taas tästä, kun ajatukseen tottuu.