Operaatio kaapit kuntoon: Eteinen!

Tykkään järjestyksestä. Tykkään siitä, että tavaroilla on paikkansa, tykkään, että kaapeissa ei loju turhuuksia. Tykkään tyhjästä tilasta. Puhtaan valkoisesta. Feng Shuista. Että energiat virtaa valtoimenaan...

Ja mitä meillä on? Epäjärjestystä, kaaosta, turhuuksia, sotkua. Kaapit ja nurkat täynnä turhaa roinaa! Tavaraa pursuaa silmille ja hyökkää kohti. Mistä ihmeestä tätä tavaraa oikeen tulee!?

Entisessä elämässä (lue: ennen kahta vauvaa) meillä oli siistiä. Vieraat tohti päästää ovesta sisään häpeilemättä milloin vain. Kaapin kun kaapin pystyi aukaista ilman huokailuja. Ruuanlaiton pystyi aloittaa tuosta noin vain ilman etukäteisraivausta. Pyykkikori oli tyhjä.

No ennen oli ennen ja nyt on nyt. Sotku saa ahdistumaan. Uni ei tule kun ulkovaatekaappi on sekaisin. Tekisi mieli lähteä siivoamaan keskellä yötä. Maltan aamuun. Kaapissa on  viiden ihmisen ulkovaatteet. Iloisesti sekaisin sekä talvi- että välikausikamppeet. Kenkiä, kypäriä, hanskoja, sadevaatteet... Henkarikaappi notkuu ylikuormitettuna.

Vaikka mä just poistin näistä kaapeista säkkikaupalla tavaraa! Ne on korvaantunu uudella romulla. Pipot ja lapaset on lisääntyneet keskenään kuin pupujussit!

Kamat alas kaapista. Pieni toive pitkistä päikkäreistä ja rulla jätesäkkejä. Tunteet syrjään ja tsadaa! Taas on vähän tilaa ja ideaalitilanteessa pienet haalarit päätyy lämmittämään Karjalaan jonkun vauvan talvea.

Odottavat noutajaa Karjalaan.

Hetkellisesti siisti kaappi!

Nyt kaapista ehkä löytääkin jotain. Energiavirta on vähän parempi ja ensi yön unet pilaa joku muu kuin eteisen kaappi. Eihän tämä tosiaan mikään pysyvä tilanne ole, edellisestäkään raivauksesta ei ollut kulunut kuin tovi. Mutta onpahan ainakin säkillinen kamaa vähemmän ja uusi kenkäkori helpottamassa järjestyksen ylläpitoa! Tuon kenkäkorin ystäväiseni uitti Seinäjoen Hong Kongista, toimii!!

Seuraavaksi käsittelyyn pääsee TAAS liinavaatekaappi. Alkukesästä sen tyhjäsin ja Rauno sai lakanan poikineen. Nyt verhot ja lakanat pursuaa taas pihalle, vaikka en muista kumpiakaan hankkineeni lisää...? Kuka meille tuo tavaraa? Kuka tunnustaa?

No ei vaan. Oma vikahan se on. Mulle järjestelmällisyys ei tule luonnostaan. Tarviin aikaa järjestellä. Tarviin kaksi, tai edes yhden käden laittaa tavarat paikalleen. Nyt molemmissa käsissä roikkuu lapsi tai vähintään pitää juosta nostamaan toista pois sohvalta ja kiirehtiä kaivaman kaukosäätimen patterit toisen suusta. Ne lakanat, joita olin viemässä kaappiin tulee viskattua kiireessä sinnepäin...

Illalla kun rauha laskeutuu pestään pyykkejä, maksetaan laskut, laitetaan tiskit, pestään keittiön lattia ja kannetaan hiekat tuulikaapista takaisin hiekkikselle...nää juoksevat pakolliset jutut siis. Kun nää on tehty, vetää sohva puoleensa enemmän kun kirpparikuorman kokoaminen.

Haittako se. Haittaa. Järjestys tuntuu tärkeältä. Kotona ollessa piiri pyörii aika lailla neljän seinä sisällä, tuhannen neliön tontilla. Asioiden mittasuhteet on hukassa. Silloin tuntuu hyvältä, että lapaset on suorassa rivissä kaapissa. Siivosin kaapin ja kirjoitin siitä jutun. Jestas...