Ei niinkään kiltti, mutta nätti!

Voi että musta on ihanaa kun pikkuhiljaa näistä vauvoista kehkeytyy pikkutyttöjä! Niin paljon kun mä vauvoista tykkäänkin ja ajoittain tunsin haikeuttakin ikäkuukausien karttuessa ja pikkuvaatteiden jäädessä pieneksi, mutta nyt nautin kyllä täysillä näistä pienistä touhuajista! :)

Meillä liikutaan ihan tauotta. Koko ajan touhutaan jotain! Kävelytaito on viimeisen kahden viikon aikana kehittynyt huimasti, enää ei kaaduta suorilta jaloilta niin kuin vielä hetki sitten tehtiin. Se oli kolkkoa aikaa, sydän syrjällään sai olla koko ajan ja tehdä hurjia syöksyjä pelastaaksen pienten pääparat. Kaatuvat ne toki vieläkin, mutta nyt pyllähtävät jo pehmeästi.

Vauvanlelut taitavat olla ihan out. Ei kiinnosta sitten pätkääkään leikkiä omien lelukorien antimilla. Korkeintaan sen verran, että lelut vedetään pitkin lattioita. Aarteet löytyvät nykyään Neean huoneesta ja melko suopein mielin isosisko jakaakin lelunsa.

Myös puheenymmärtäminen on kehittynyt huimasti. Oikeastaan tuntuu, että tytöt ymmärtää kaiken oleellisen. Osaavat hakea pyynnöstä tavaroita, viedä kielletyt tavarat takaisin paikoilleen (osaavat siis, eivät kuitenkaan halua viedä), sanovat ei ja joo pään nyökkäyksen tai puistamisen kera.

Sanavarastossa molemmilla on noin kymmenen sanaa, lisäksi matkivat ääniä (koira, auto, kissa, lammas ym.) Jonkin verran osaavat myös kertoa tapahtunutta. Esim. Ansku pudotti treenipallon varpaallen ja kertoi isin tultua töistä " pompo jaaka" eli pallo tippui jalalle :D Eräänä päivänä mummo kysyi Hennalta onko pupu ollut kiltti. Henna nosti pupun mietteliäänä kasvojen eteen ja tuumasi "ei, nätti!". Selvä, ei ole ollut kiltti, mutta riittäähän se nättiyskin ;)

Nätti pupu imurin kyytissä.

Jonkin verran jaksetaan jo keskittyä tekemään jotain, varsinkin jos Neea näyttää mallia. Eräänä iltana Henna pelasi kalapeliä ja Ansku teki palapeliä!

Ihania pikkutyttöjä, ei siitä mihinkään pääse! Ikää näillä muruilla 1v2kk. Korjattua viisi viikkoa vähemmän mutta kuka näitä nyt laskee.